Carey Mulligan
| Carey Mulligan | |
|---|---|
_crop.jpg) Carey Mulligan Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2024 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carey Hannah Mulligan |
| Syntynyt | 28. toukokuuta 1985 Westminster, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Marcus Mumford ( 2012) |
| Lapset | 2 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 2004– |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Carey Hannah Mulligan[1] (s. 28. toukokuuta 1985 Westminster, Lontoo)[2] on englantilainen näyttelijä. Hänet on palkittu Bafta-palkinnolla, jonka lisäksi hän on ollut ehdolla kolmeen Oscar-palkintoon, neljään Golden Globeen sekä Tony-palkintoon. Mulliganin ura alkoi 2004 teatterissa, ja sen jälkeen hän on näytellyt säännöllisesti sekä teatterissa että elokuvissa. Hänen läpimurtoelokuvansa oli An Education (2009). Sen lisäksi hän on ollut Oscar-ehdokkaana elokuvista Lupaava nuori nainen (2020) ja Maestro (2023).
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carey Mulligan syntyi 1985 Lontoossa. Hänen äitinsä oli yliopisto-opettaja ja hänen isänsä hotelliketjun johtohenkilöitä.[3] Isän työ oli kansainvälistä, ja Mulliganit muuttivat Saksaan, kun Carey oli kolmevuotias. Englantiin he palasivat viisi vuotta myöhemmin Carey kävi veljensä kanssa Düsseldorfissa kansainvälistä koulua. Hän myös innostui Saksassa näyttelemisestä, kun hän kävi katsomassa veljensä harjoituksia. Tämä oli päässyt mukaan The King and I -näyelmään.[4]
Mulligan kävi toisen asteen koulutustaan katolisessa tyttökoulussa Woldingham Schoolissa, missä hän osallistui innokkaasti teatteriryhmän toimintaan. Hän päätti koulun jälkeen keskittyä näyttelemiseen eikä hakenut mihinkään yliopistoon opiskelemaan vanhempiensa toiveiden vastaisesti.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mulliganin ensimmäinen ammattilaisrooli oli 2004 Royal Court Theatressa, missä hän näytteli narkoleptistä teini näytelmässä Forty Wings. Hän tunsi tuottaja Julian Fellowesin, joka oli opettanut Woldenham Schoolissa. Mulligan tutustui hänen kauttaan roolitusavustajaan ja sai lopulta osan Jane Austonin romaaniin perustuvasta Ylpeydestä ja ennakkoluulosta (2005).[3]
Ylpeyden ja ennakkoluulojen jälkeen Mulligan esiintyi muun muassa draamasarjassa Bleak House (2005), televisioelokuvassa Northanger Abbey (2007) sekä tieteissarjassa Doctor Who.[5] Mulligan sai huomiota Royal Courtissa 2007 esitetystä Anton Tšehovin Lokin sovituksesta. Hän teki Broadway-debyyttinsä 2008, kun näytelmä siirrettiin Englannista Yhdysvaltoihin.[3][6]
Läpimurtonsa Mulligan teki draamaelokuvassa An Education (2009), josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Bafta-palkinnolla.[7] Roolistaan hän sai myös parhaan naispääosan Oscar-, Golden Globe- ja SAG-ehdokkuudet.[8][9][10]
Mulligan jatkoi 2010-luvulla uraansa muun muassa Gordon Gekkon tyttärenä elokuvassa Wall Street: Money Never Sleeps (2010), Kazuo Ishiguron romaanin filmatisoinnissa Ole luonani aina(2010), Ryan Goslingin rinnalla trillerissä Drive (2011) ja Michael Fassbenderin näyttelemän seksiaddiktin traumatisoitunutta siskoa elokuvassa Shame (2011).[3]
Mulligan sai yliststä vuonna 2023 sekä Baz Luhrmannin ohjaamasta elokuvasta The Great Gatsby – Kultahattu ja Coenin veljesten elokuvasta Inside Llewyn Davis. Mulligan ja Bill Nighy esiintyivät 2014 West Endillä Skylight-näytelmän uudesta versiosta. Mulligan oli mukana seuraavana vuonna, kun näytelmää esitettiin Broadwaylle. Hän sai siitä Tony-ehdokkuuden.[3]
Mulliganin vuoden 2015 elokuvia olivat pukudraamat Kaukana maailman menosta ja Suffragette. Hän näytteli 2017 toisen maailmansodan aikaisen Mississippin rasismia käsittelevässä elokuvassa Mudbound. Mulliganin seuraavia elokuvia olivat Wildlife (2019) ja Lupaava nuori nainen (2020). Jälkimmäisessä hän näytteli naista, joka kostaa parhaan ystävänsä puolesta miehille, jotka yrittävät hyväksikäyttää päihtyneitä naisia.[3] Mulligan sai roolista toisen parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuutensa.[11] Lisäksi hän oli ehdolla Golden Globeen.[1]
Mulligan näytteli elokuvassa The Dig (2021). leskeä, jonka mailta löytyy merkittävä muinaisjäännös.[3] Mulligan oli elokuvassa She Said (2022) toimittaja Megan Twohey. Elokuva keskittyy Harvey Weinsteinin seksirikoksia tutkineisiin toimittajiin.[12] Hän sai roolista kolmannen Golden Globe -ehdokkutensa.[1]
Mulliganilta ilmestyi 2023 kaksi elokuvaa. Hän teki pienen mutta hillittömän sivuroolin elokuvassa Saltburn, ja elokuvassa Maestro hän näytteli Leonard Bernsteinin vaimoa, näyttelijä Felicia Montealegre Bernsteinia.[13] Mulligan oli roolista muun muassa Golden Globe-[1] ja Oscar-ehdokkaana.[14]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mulligan meni vuonna 2012 naimisiin Mumford & Sons -yhtyeen laulajan Marcus Mumfordin kanssa.[15] Heillä on vuonna 2015 syntynyt tytär sekä vuonna 2017 syntynyt poika.[16][17]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Nimi | Rooli | |
| 2005 | Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride & Prejudice) |
Kitty Bennet | |
| 2007 | Paluu Yorkshireen (And When Did You Last See Your Father?) |
Rachel | |
| 2009 | The Greatest | Rose | |
| Brothers | Cassie Willis | ||
| Public Enemies | Carol Slayman | ||
| An Education | Jenny Mellor | ||
| 2010 | Ole luonani aina (Never Let Me Go) |
Kathy H | |
| Wall Street: Money Never Sleeps | Winnie Gekko | ||
| 2011 | Drive | Irene | |
| Shame | Sissy Sullivan | ||
| 2013 | The Great Gatsby – Kultahattu | Daisy Buchanan | |
| Inside Llewyn Davis | Jean Berke | ||
| 2015 | Kaukana maailman menosta (Far from the Madding Crowd) |
Bathsheba Everdene | |
| Suffragette | Maud Watts | ||
| 2017 | Mudbound | Laura McAllan | |
| 2018 | Wildlife | Jeanette Brinson | |
| 2020 | Lupaava nuori nainen (Promising Young Woman) |
Cassandra ”Cassie” Thomas1 | |
| A Christmas Carol | Belle | ||
| 2021 | The Dig | Edith Pretty | |
| 2022 | She Said | Megan Twohey | |
| 2023 | Saltburn | Pamela | |
| Maestro | Felicia Montealegre | ||
| 2024 | Spaceman | Lenka Procházka | |
| 2025 | Villimetsä (Wildwood) |
Prue McKeel | |
| Televisioelokuvat | |||
| 2007 | Northanger Abbey | Isabella Thorpe | |
| Poikani Jack | Elsie Kipling | ||
1 myös vastaavana tuottajana
| Televisio | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Sarja | Rooli | Jaksot |
| 2005 | Bleak House | Ada Clare | minisarja; 15 |
| 2006 | The Amazing Mrs Pritchard | Emily Pritchard | 6 |
| Neiti Marple | Violet Willett | ”Kuolema lähettää viestin” | |
| Trial & Retribution | Emily Harrogate | 2 | |
| 2007 | Murhan jäljet (Waking the Dead) |
sisar Bridgid | 2 |
| Doctor Who | Sally Sparrow | ”Älä räpäytä silmää!” | |
| 2014 | The Spoils of Babylon | Lady Anne York | 2 |
| 2015 | The Walker | Sunny | 8 |
| 2018 | Collateral | Kip Glaspie | 4 |
| 2019 | My Grandparents’ War | itsenään | ”Episode 4” |
| 2021 | Saturday Night Live | juontaja | ”Carey Mulligan / Kid Cudi” |
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Carey Mulligan Golden Globes. Viitattu 10.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Pulver, Andrew: A Special Intensity: How Carey Mulligan Quietly Grabbed Hollywood’s Attention The Guardian. 4.4.2015. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Pat Bauer: Carey Mulligan Encyclopedia Britannica. 9.3.2024. Viitattu 10.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Simon Hattenstone: The dark side of Carey Mulligan The Guardian. 18.1.2014. Guardian News & Media Limited. Viitattu 10.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Greig, Finlay: The Most Chilling Episode of Doctor Who, Ten Years On iNews. 3.8.2017. Lontoo: Johnston Press. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Jones, Kenneth: Chekhov Is a Hit: Broadway’s The Seagull Recoups Investment Playbill. 8.12.2008. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Bafta Film Awards: 2010 Winners BBC News. 21.2.2010. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Oscar Nominations 2010: The Full List The Guardian. 2.2.2010. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Winners & Nominees 2010 Golden Globes. 2010. Arkistoitu 10.1.2018. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ The 16th Annual Screen Actors Guild Awards Screen Actors Guild. 2010. Yhdysvallat. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ The Full List of 2021 Oscar Nominations The Guardian. 15.3.2021. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Claire Armitstead: Zoe Kazan and Carey Mulligan on She Said: ‘We wanted to honour the bravery of #MeToo survivors’ The Guardian. 18.1.2014. Guardian News & Media Limited. Viitattu 10.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Maya Singer: Carey Mulligan on Going “All In” With Bradley Cooper for Maestro Vogue. 10.10.2023. Condé Nast. Viitattu 10.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Carey Mulligan Says She Didn't 'Think of Herself as an Actress' Until 'Maestro' 20.2.2024. Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 10.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Hughes, Hilary: T Bone Burnett on the Making of Inside Llewyn Davis Esquire. 20.11.2013. New York: Hearst. Viitattu 6.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Carey Mulligan Is Pregnant, Expecting Her First Child with Marcus Mumford Us Magazine. 8.6.2015. New York. Viitattu 6.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Carey Mulligan Reveals Her Daughter’s Name, Just Weeks After Welcoming a Baby Girl with Marcus Mumford! E! News. 13.10.2015. Yhdysvallat. Viitattu 6.5.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carey Mulligan Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
