Auringonlaskun katu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Auringonlaskun katu
Sunset Blvd.
Ohjaaja Billy Wilder
Käsikirjoittaja
Tuottaja Charles Brackett
Säveltäjä Franz Waxman
Kuvaaja John F. Seitz
Leikkaaja Arthur Schmidt
Tuotantosuunnittelija Hans Dreier
Pukusuunnittelija Edith Head
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 110 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Auringonlaskun katu (engl. Sunset Blvd. ja myös nimellä Sunset Boulevard) on Billy Wilderin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1950. Satiirinen film noir -elokuva käsittelee Hollywoodin elokuva-alan kääntöpuolta ja amerikkalaista tähtikulttia.[1][2]

Elokuvan nimi viittaa Los Angelesin Sunset Boulevard -katuun, jonka varrella sijaitsevaan huvilaan pääosa juonesta sijoittuu. Auringonlaskun katu kertoo ikääntyvästä mykkäelokuvien tähdestä, joka haaveilee paluusta parrasvaloihin, kertojana käsikirjoittajanalku Joe Gillis (William Holden). Pääosaa näyttelee Gloria Swanson, joka oli itsekin ollut mykkäelokuvan tähti ja jolle Auringonlaskun katu muodostui joutsenlauluksi. Elokuvan sivuosissa on useita muita mykkäelokuvan tähtiä, muun muassa Erich von Stroheim ja Buster Keaton.[3]

Elokuva on valittu Yhdysvaltojen Kansalliseen elokuvaluetteloon sekä Kongressin kirjaston luetteloon kulttuurihistoriallisesti merkittävistä teoksista.[4]

Alussa poliisit onkivat hienon huvilan pihalla olevasta uima-altaasta nuoren miehen ruumiin, minkä jälkeen tämän kertojanääni alkaa kuvata tilanteeseen johtaneita tapahtumia. Taloudellisissa vaikeuksissa oleva Hollywood-käsikirjoittaja Joe Gillis (William Holden) pakenee velkojia, mutta hänen autostaan puhkeaa rengas. Gillis päätyy autiolta näyttävän kartanon pihaan. Siellä elelee Norma Desmond (Gloria Swanson), mykkäelokuvien kuningatar, jonka tähti on sammunut äänielokuvan nousun myötä. Hän asuu kahdestaan uskollisen entisen aviomiehensä, nykyisen hovimestarinsa Maxin (Erich von Stroheim) kanssa. Max yrittää kaikin keinoin salata Normalta sen tosiasian, ettei elokuvamaailma enää välitä tästä. Max jopa lähettää Normalle väärennettyjä ihailijakirjeitä pitääkseen yllä tämän harhakuvaa jatkuvasta suosiosta.

Väärinkäsityksen jälkeen Desmond pyytää Gillisiä viimeistelemään itse tekemänsä laajan elokuvakäsikirjoituksen Salomesta. Desmond uskoo Cecil B. DeMillen ohjaavan elokuvan ja pääsevänsä itse pääosaan. Vaikka käsikirjoitus on kammottava, Gillis suostuu tarjoukseen, sillä hän saa miljonääri-Desmondilta hyvän korvauksen. Pian Gillis kuitenkin huomaa, millainen nainen Norma Desmond oikeastaan on, samalla kun epätoivoinen Norma on jo rakastunut häneen. Samanaikaisesti Paramount-studiolla työskentelevä käsikirjoitusten lukija Betty Schaefer (Nancy Olson) tarjoaa Gillisille yhteistyötä erään Gillisin oman käsikirjoituksen kehittämiseksi, mutta Gillis ei enää pysty irtautumaan Desmondista.

Nancy Olson elokuvassa

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 William Holden  Joe Gillis  
 Gloria Swanson  Norma Desmond  
 Erich von Stroheim  Max von Mayerling  
 Nancy Olson  Betty Schaefer  
 Fred Clark  tuottaja Sheldrake  
 Lloyd Gough  Morino  
 Jack Webb  Artie Green  
 Franklyn Farnum  hautausurakoitsija  
 Larry J. Blake  velanperijä (nimellä Larry Blake)  
 Charles Dayton  toinen velanperijä  
 Cecil B. DeMille  itsenään  
 Hedda Hopper  (cameorooli)  
 Buster Keaton  (cameorooli)  
 Anna Q. Nilsson  (cameorooli)  
 H. B. Warner  (cameorooli)  
 Ray Evans  (cameorooli)  
 Jay Livingston  (cameorooli)  

Kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti 1979 sadasta kaikkien aikojen merkittävimmästä elokuvasta, ja Auringonlaskun katu oli mukana kolmentoista listalla[5]. Elokuva valittiin vuonna 1989 25 ensimmäisen joukossa Yhdysvaltojen Kansalliseen elokuvaluetteloon. Kongressin kirjasto oli arvioinut sen kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi teokseksi.[4]

  1. Päivän elokuvia. Tv-maailma 25–26/2011, s. 17.
  2. Avola, Pertti: Elokuvat. Helsingin Sanomat 17.7.2011, s. C 15.
  3. Miller, Frank & Steffen, James: Sunset Blvd. Turner Classic Movies – TCM. Tcm.com. Arkistoitu 30.1.2022. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  4. a b National Film Registry of the Library of Congress. Luettelo vuosina 1989–2004 valituista elokuvista. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  5. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä. Projektio 2/1980, s. 7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.