Araucon sota

Araucon sota
Espanjalaisten ja mapuchejen taistelua
Päivämäärä: 1536–1883 Paikka: Chile Lopputulos: Mapuchejen voitto
Osapuolet
Espanja	Mapuchet
Komentajat
Pedro de Valdivia, Francisco de Villagra, García Hurtado de Mendoza	Lautaro, Caupolicán, Colocolo, Illangulién, Millalelmo
Tappiot
42 000 espanjalaista, 62 000 intiaania	90 000

Araucon sota oli pitkään kestänyt konflikti espanjalaisten ja mapuchejen välillä Araucaniassa eli nykyisessä Chilessä. Vuonna 1609 solmittiin aselepo osapuolien välillä, mutta yhteenotot jatkuivat aina 1800-luvulle Chilen itsenäistymiseen saakka.

Sota

Pedro de Valdivian sotaretket

Pedro de Valdivia

Kun Espanjan valtio oli varmistanut Chilen itselleen kuuluvaksi, se lähetti Pedro de Valdivian turvaamaan vastaperustettua Santiagon kaupunkia. De Valdivia kuitenkin halusi laajentaa alueitaan Santiagon eteläpuolella olevaan Araucaniaan, jossa mapuchet elivät. De Valdivia teki useita retkiä Araucaniaan ja taisteli voitokkaasti intiaaneja vastaan. Hän perusti retkellään Valdivian kaupungin.

Vuonna 1553 mapuche-heimojen johtajat pitivät tapaamisen huolestuneena espanjalaisten vaikutusvallan kasvusta alueellaan. He valitsivat johtajakseen Lautaron ja (toqui) Caupolicánin. Lautaro oli ollut espanjalaisten ratsuväessä, joten hän tunsi heidän taktiikkansa. Hän kokosi 6 000 sotilasta ja hyökkäsi espanjalaisia vastaan Tucapelin linnoituksella. Espanjalaiset perääntyivät, ja Lautaro poltti linnoituksen. De Valdivia lähti vastahyökkäykseen, mutta hänen pieni joukkonsa tuhottiin. De Valdivia vangittiin, ja hän sai surmansa vankeudessaan vuonna 1554.

Lautaron vastahyökkäykset

Mapuche-johtaja Lautaro

Tappion jälkeen espanjalaiset lähettivät lisäjoukkoja linnoituksiinsa. Uusi johtaja Francisco de Villagra hyökkäsi mapucheja vastaan Marihueñussa, mutta tuloksena oli uusi tappio. Espanjalaiset alkoivat tehdä kostoretkiä mapuche-kyliin ja tappoivat siviilejä sekä polttivat peltoja. Tuloksena oli nälänhätä ja epidemioita mapuche-kylissä, mikä kasvatti heimojen vihamielisyyttä espanjalaisia vastaan.

Lautaro oli alkanut suunnitella hyökkäystä Santiagoa vastaan, mutta nälänhätä esti häntä saamasta omasta heimostaan tarpeeksi sotureita joukkoihinsa. Lautaro onnistui kuitenkin hankkimaan joukkoja alueen muiden intiaaniheimojen keskuudesta. Hänen hyökkäyksensä pohjoiseen ei kuitenkaan onnistunut, koska hän ei pystynyt valtaamaan Peteroan linnoitusta. Villagra halusi turvata mapuchejen uhkaamat muut kaupungit ja lähti etelään Santiagosta jättäen sen suojattomaksi. Lautaro päästi espanjalaiset ohitseen etelään ja lähti itse kohti Santiagoa pohjoiseen. Lautaron armeija kuitenkin yllätettiin sen leiriydyttyä Mataquito-joelle, ja Lautaro tapettiin.

García Hurtado de Mendozan hyökkäykset

Espanjalaiset saivat jälleen etulyöntiaseman, ja García Hurtado de Mendoza hyökkäsi 600 sotilaan voimin etelään. Mapuchet yrittivät pysäyttää heidän etenemisensä, mutta espanjalaisten ylivoimainen tulivoima ratkaisi taistelut edukseen. Caupolicán vangittiin ja teloitettiin. Mendoza valloitti Araucanian ja luuli voittaneensa mapuchet lopullisesti. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin mapuchejen sissisota, joka osoittautui espanjalaisille paljon tappiollisemmaksi kuin avoimet taistelut. Mapuchet valitsivat uudeksi toquiksi Illanguliénin. Tämä ei ryhtynyt heti taisteluun, vaan keskittyi uuden ikäluokan kouluttamiseen sotureiksi ja lisäksi työstämään aseita raudasta. Ennen tätä mapuchejen aseet oli tehty puusta tai kuparista. Mapuchet olivat myös saaneet käsiinsä paljon espanjalaista aseistusta.

Mapuche-kapina

Vuonna 1561 alkoi suuri mapuchejen kapina. He tuhosivat espanjalaisten linnoituksia, ja Pedro de Villagra, Francisco de Villagran poika, lähetettiin torjumaan kapinoitsijoita. De Villagra hyökkäsi mapuchejen linnoitettuja asemia vastaan Los Infantesissa 1563. Espanjalaisten hyökkäys epäonnistui taitavasti piilotettujen ansakuoppien takia, ja 43 espanjalaista de Villagra mukaan lukien sai surmansa. Surun murtama Francisco de Villagra joutui antamaan komentajan tehtävät serkulleen Pedro de Villagralle. Illangulién tarjosi rauhaa espanjalaisille, jotka hyväksyivät ehdotuksen. Mapuchet eivät kuitenkaan halunneet solmia pitkäaikaista rauhaa, vaan solmivat sen vain saadakseen sodalle tauon sadonkorjuun ajaksi.

Vuonna 1563 mapuchet aloittivat sotatoimet uudestaan. Pedro de Villagra tyhjensi Araucanian espanjalaislinnoituksen, sillä hän uskoi, ettei niissä ollut tarpeeksi miehiä niiden puolustamiseksi. Välittömästi espanjalaisten lähdettyä mapuchet polttivat hylätyt linnoitukset. Villagra halusi keskittyä suojelemaan rajalla olevia asutuskeskuksia kuten Concepciónia. Suunnitelmat kariutuivat, kun espanjalaisten sotajoukko joutui mapuchejen väijytykseen ja heidän toinen lisäjoukkonsa tuhoutui taistelussa. Mapuchet alkoivat piirittää Concepciónia eivätkä espanjalaisten lyödyt joukot pystyneet estämään sitä. Kaksi kuukautta kestäneen piirityksen aikana mapuchet yrittivät polttaa koko kaupungin. Sen linnoitus kuitenkin kesti, ja asukkaat olivat turvassa sen sisäpuolella. Espanjalaiset pystyivät huoltamaan 200 miehen sotavoimiaan mereltä käsin, kun taas mapucheille tuli vaikeuksia löytää ruokaa 20 000 sotilaalle. Mapuchet lopettivat piirityksensä sadonkorjuun aikana, sillä he pelkäsivät, että espanjalaiset polttaisivat taas heidän suojaamattomat peltonsa aiheuttaen uuden nälänhädän.

Mapuchejen taktiikkaan kuuluivat ratsain tehtävät rynnäköt, joita kutsuttiin malóneiksi. Ángel Della Vallen maalaus vuodelta 1892.

Espanjalaisten epäonnistuminen

Vaikka espanjalaiset olivat onnistuneet rakentamaan muutamia linnoituksia lisää Araucaniaan, he eivät enää pystyneet valloittamaan uusia alueita. Espanjalaiset olisivat luultavasti luopuneet Araucaniasta, jolleivät olisi pelänneet jonkin muun siirtomaavallan valloittavan sitä. Vuonna 1592 espanjalaiset yrittivät vielä kerran alistaa mapuchet sotatoimin, mutta tälläkään kertaa se ei onnistunut, vaan he kärsivät murskatappion Curalaban taistelussa. Taistelun jälkeen mapuchet polttivat Araucanian jäljelle jääneet espanjalaislinnoitukset.

Lopputulos

Tämän jälkeen taistelut olivat pääasiassa rajakahakoita ja olot rauhoittuivat 1700-luvulle mennessä. Mapuchet alkoivat luoda suhteita espanjalaisiin ja antoivatkin muutamien muuttaa mailleen. Jesuiitat perustivat Araucaniaan sen ensimmäiset koulut. Kun Chilen itsenäisyyssota alkoi vuonna 1810, mapuchet taistelivat espanjalaisten puolella separatisteja vastaan. Kun espanjalaiset hävisivät, mapuchet ja Chilen hallitus tekivät sopimuksen, jolla taattiin Araucanian itsehallinto-oikeudet. Chileläiset kuitenkin rikkoivat sopimuksen 1860 ja aloittivat Araucanian valloituksen ja liittivät alueen Chilen osaksi.