Annette Bening
| Annette Bening | |
|---|---|
 Annette Bening Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Annette Francine Bening |
| Syntynyt | 29. toukokuuta 1958 Topeka, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
J. Steven White (1984–1991) Warren Beatty (1992–) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1986– |
| Palkinnot | |
|
Bafta (2000) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Annette Carol Bening (s. 29. toukokuuta 1958 Topeka, Kansas[1]) on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka on voitanut kahdesti Golden Globen ja ollut viidesti ehdolla Oscariin, 11 kertaa Golden Globen, kahdesti Tonyyn ja kerran Emmyyn. Hän on tullut tunnetuksi rooleistaan Merteuilinä elokuvassa Valmont (1989), Virginia Hillinä elokuvassa Bugsy (1991) ja Carolyn Burnhamina elokuvassa American Beauty (1999). Hän on näytellyt myös elokuvissa Huijarit (1990), Tapaus Henry (1991), Amerikan presidentti (1995), Poikkeustila (1998), Armoton maa (2003), Mrs. Harris (2005), Being Julia (2005), Juoksee saksien kanssa (2006), The Kids Are All Right (2010), Filmitähdet eivät kuole Liverpoolissa (2017) ja Nyad (2023).
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Annette Bening syntyi 1958 Topekassa. Hän on nuorin vakuutusmyyjä A. Grant Beningin ja kirkkolaulaja Shirley Beningin neljästä lapsesta.[2] Perhe muutti isän työn takia Kansasista San Diegoon, missä Annette kasvoi ja kävi koulunsa.[3]
Bening valmistui 1975 high schoolista, ja hän oli näytellyt ensimmäisen kerran jo koulunäytelmissä. Hän työskenteli tämän jälkeen vuoden kokkina ja jatkoi opintojaan San Diego Mesa Collegessa. Bening kävi collegessa teatterikursseilla ja esiintyi kahdessa San Diegon repertuaariteatterin näytelmässä. Hän suoritti teatteritaiteen alemman korkeakoulututkinnon 1980 San Franciscon osavaltionyliopistosta.[3][4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatterista elokuvin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bening liittyi valmistumisensa jälkeen San Franciscossa American Conservatory Theaterin riveihin ja näytteli muun muassa Lady Macbethin roolin. Hän mutti 1987 New Yorkiin ja sai osan Broadway-näytelmästä Coastal Disturbances. Ensimmäinen rooli toi heti Tony-ehdokkuuden ja debyyttiroolin Clarence Derwent -palkinnon.[4]
Beningin ensimmäinen elokuva oli Great Outdoors (1988). Huomiota hän herätti markiisi de Merteuilin roolista Miloš Formanin elokuvasta Valmont. Stephen Frears huomasi Beningin taidot ja valitsi hänet nuoren huijarin osaan film noiriin Huijarit (1990). Julkisuudessa keskusteltiin runsaasti Beningin alastomuudesta elokuvassa, mutta hän sai kuitenkin myös tunnustusta osaamisestaan. National Society of Film Critics palkitsi hänet parhaasta naissivuosasta, ja hän sai myös naissivuosan Oscar-ehdokkuuden.[2]
Beningin suoritus Huijareissa vakuutti myös Warren Beattyn, joka valitsi hänet elokuvaansa Bugsy (1991). Elokuva oli kokonaisuutena pettymys, mutta Bening sai Golden Globe -ehdokkuuden. Lisäksi Beatty ja Bening rakastuivat kuvauksissa. He näyttelivät yhdessä rakastavaisia elokuvassa Kutsuvat sitä rakkaudeksi (1994). Se menestyi heikosti, mutta parempaa suosiota sai romanttinen elokuva Amerikan presidentti, jossa Bening näytteli Michael Douglasin näyttelemän Yhdysvaltain presidentin rakkauden kohdetta.[5]
Bening näytteli kuningatar Elisabet I:stä William Shakespearen näytelmään perustuvassa elokuvassa Richard III (1995). Sitten hän esiintyi hullussa komediassa Mars hyökkää! (1996).[2] Bening oli pääosassa elokuvissa Poikkeustila (1998) ja heikosti menestyneessä elokuvassa Painajaisissa (1999). Bening oli ehdolla parhaan naispääosan Oscariin elokuvasta American Beauty (1999), jossa hän näyttelee Kevin Spaceyn statuksesta kiinnostunutta ja kontrolloivaa vaimoa.[5]
2000-luvun hiljaisesta alusta uusiin palkintoehdokkuuksiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mike Nicholsin ohjaama Seksitutkija ulkoavaruudesta (2000) sai kielteisen vastaanoton, ja sen jälkeen Annette Bening vietti enemmän aikaa neljän lapsensa kanssa. Hän palasi merkittävään päärooliin lännenelokuvassa Armoton maa (2003) ja teki sen jälkeen M. Somerset Maughamin teokseen perustuvan Being Julian (2004). Hän näytteli siinä menestyvää diivaa, ja hän voitti siitä Golden Globen ja sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta.[5][2]
Bening näytteli televisioelokuvassa Mrs. Harris murhasta tuomittua naista ja oli siitä Emmy-ehdokkaana. Hänen seuraavia elokuviaan olivat Juoksee saksien kanssa (2006), Naiset (2008), Äidit & lapset (2009) ja The Kids Are All Right (2010). Viimeksi mainitusta hän voitti Golden Globen sai neljännen Oscar-ehdokkuutensa.[3][2]
Beningin seuraavia elokuvia olivat Ruby Sparks (2012), The Face of Love (2013), The Search (2014) ja Danny Collins (2015).[3] Hän oli ehdokkaana Golden Globeen elokuvasta Vuosisadan naiset (2016), jossa hän näytteli yksinhuoltajaa. Samana vuonna hänellä oli rooli miehensä Warren Beattyn ohjaamassa elokuvassa Rules Don’t Apply. Bening näytteli ikääntyvää Gloria Grahamea elokuvassa Filmitähdet eivät kuole Liverpoolissa (2017) sekä oli mukana Anton Tšehov -filmatisoinnissa The Seagull (2018).[3]
Bening on elokuvien ohella tehnyt silloin tällöin myös teatterirooleja. Los Angelesin Geffen Playhousessa hän näytteli komediassa The Female of the Species (2010) ja New Yorkin Shakespeare in the Park -festivaalissa näytelmässä Kuningas Lear (2014). Bening palasi Broadwaylle 2019 näytelmässä All My Sons (2019), josta hän sai toisen Tony-ehdokkuutensa.[3]
Beningin vuoden 2019 elokuvia olivat The Report ja supersankarielokuva Captain Marvel. The Reportissa hän näytteli senaattori Dianne Feinsteinia Yhdysvaltojen kidutusohjelmatutkimusten aikana syyskuun 2011 terroritekojen jälkimainingeissa.[3]
Beningin uran viides Oscar-ehdokkuus tuli elämäkertaelokuvasta Nyad (2013), jossa hän näytteli 60-vuotiasta uimaria, joka suunnittelee uintia Kuubasta Floridaan.[6]
Annette Bening sai tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 2006.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bening on ollut naimisissa näyttelijä Warren Beattyn kanssa vuodesta 1992. Heillä on neljä lasta (s. 1992, 1994, 1997 ja 2000).
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Board of the Covernors Award (2008)
- Hollywood Walk of Fame (2006)
- Golden Globe (2005, 2011)
- Golden Satellite Award (2005)
- Golden Kinnaree Award (2005)
- Bronze Wrangler (2004)
- Donostia Lifetime Award (2004)
- SEFCA Award (2004)
- NBR Award (2004)
- Hollywood Film Award (2004)
- BAFTA Film Award (2000)
- Screen Actors Guild Award (2000)
- American Comedy Award (2000)
- ShoWest Award (2000)
- Career Achievement Award (2000)
- OFCS Award (2000)
- Peter J. Owens Award (2000)
- SDFCS Award (2000)
- ALFS Award (1992,2000)
- Film Exellence Award (1999)
- NSFC Award (1991)
Ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Golden Globe (1992, 1996, 2000, 2007, 2007, 2017, 2020, 2024)
- Prism Award (2007)
- Screen Actors Guild Award (2005, 2007, 2011, 2011, 2024)
- Primetime Emmy -palkinto (2006)
- Oscar-palkinto (1991, 1999, 2004, 2010, 2024)
- Critics Choice -palkinto (2005, 2011, 2016)
- Blockbuster Entertainment Award (1999, 2000)
- CFCA Award (1990, 1992, 2000, 2010)
- Chlotrudis Award (2000)
- OFCS Award (2000, 2011)
- American Comedy Award (1996)
- MTV Movie Award (1992)
- Bafta-palkinto (1992, 2011, 2018)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Annette Bening Biography. Film Reference. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ a b c d e Annette Bening Biography.com. 7.1.2024. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Pat Bauer: Annette Bening Encyclopedia Britannica. 1.3.2024. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Annette Bening California State University Office of the Chancellor. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Annette Bening: Biography AllMovie. 1.3.2024. Netaktion LLC. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Krystie Lee Yandoli: Annette Bening Is Ready to Finally Win Her First Oscar Rolling Stone. 3.3.2024. Rolling Stone, LLC. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Annette Bening Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
