Alexander Jakob von Wendt
Alexander Jakob von Wendt (vuoteen 1847 Wendt; 21. marraskuuta 1800 Sortavala – 17. tammikuuta 1874 Somerniemi)[1] oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraaliluutnantti ja von Wendt -aatelissuvun kantaisä. Hän oli Suomen kaartin komentaja vuosina 1838–1850.
Wendtin isä oli Lyypekissä Saksassa syntynyt Venäjän keisarikunnan armeijan sotilaslääkäri ja hovineuvos Johan Jakob Adolf Wendt, joka oli päätynyt piirilääkäriksi Sortavalaan.[2] Äiti Anna Katarina Sundius oli syntyperäinen sortavalalainen.[1] Perheen kotikielenä oli saksa.[2] Wendt aloitti sotilasuransa vuonna 1816 aliupseerikorpraalina 3. Suomen jääkärirykmentissä. Hänet ylennettiin vääpeliksi 1819 sekä vänrikiksi ja aliluutnantiksi 1821. Hän palveli Sortavalan komppaniassa vuoteen 1821, Käkisalmen komppaniassa 1821–1825, Iisalmen komppaniassa 1825–1826 ja sen jälkeen pataljoonan esikunnassa Viipurissa. Vuonna 1827 Wendt siirtyi Helsinkiin Suomen Opetustarkk’ampujapataljoonan (myöh. Suomen kaarti) esikuntaan ja oli vuodesta 1829 alkaen sen komppanianpäällikkönä. Hän osallistui opetuspataljoonan mukana Puolan kapinan kukistamiseen 1831–1832. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1832, everstiluutnantiksi 1834 ja everstiksi 1838.[1]
Vuodesta 1838 Wendt oli Suomen kaartin komentajana. Hänet aateloitiin vuonna 1847 nimellä von Wendt, vaikka everstien aateloiminen oli harvinaista. Sukutarinan mukaan syynä oli se, että Krasnoje Selossa vuonna 1846 pidetyllä Henkikaartin harjoitusleirillä voimakasääninen Wendt pyydettiin huutamaan komentoja koko armeijakunnalle, mikä teki vaikutuksen keisari Nikolai I:een.[2] Von Wendt ylennettiin vuonna 1849 kenraalimajuriksi ja hänet siirrettiin seuraavana vuonna prikaatinkomentajaksi Helsinkiin sijoitettuun Venäjän 22. jalkaväkidivisioonaan.[1][2] Krimin sodan aikana hänelle annettiin vastuu Pohjanmaan rannikoiden puolustuksesta komentopaikkanaan Vaasa.[3] Käytössään von Wendtillä oli neljä pataljoonaa, kasakkasotnia ja kaksi kenttätykistöpatteria. Hän johti henkilökohtaisesti Kokkolan puolustustoimia kesäkuun 1854 Halkokarin kahakan yhteydessä.[4] Vuonna 1855 hänestä tuli 22. jalkaväkidivisioonan vt. komentaja ja 1857 vakinainen komentaja, jolloin hän sai myös ylennyksen kenraaliluutnantiksi. Von Wendt vetäytyi vuonna 1862 palveluksesta.[1][2] Hän edusti aatelissukuaan valtiopäivillä 1863–1864.[2]
Von Wendt omisti vuosina 1843–1852 Linnan kartanon Helsingin pitäjässä ja vuodesta 1852 Palikaisten kartanon Somerniemellä. Hän kuoli Palikaisissa. Omistaessaan Linnan kartanon hän rakennutti vuonna 1848 Helsingin pitäjän kirkkomaalle yhä käytössä olevan von Wendt -suvun hautakappelin.[2] Von Wendtin ensimmäinen puoliso oli vuonna 1849 kuollut Anna Natalia Merlin, toinen puoliso oli vuonna 1866 kuollut Sofia Elisabet Melartin, arkkipiispa Erik Gabriel Melartinin tytär. Von Wendtillä oli ensimmäisestä avioliitosta neljä ja toisesta kaksi aikuisiksi elänyttä lasta. Eversti, valtiopäivämies Fredrik Willehad von Wendt ja kapteeni, valtiopäivämies Alexander Edvard von Wendt olivat poikia ensimmäisestä avioliitosta.[1] Lisäksi von Wendtillä oli ilmeisesti kuopiolaisen palvelijattaren Augustina Ahlqvistin kanssa avioton poika, kirjanpainaja ja suomentaja Fredrik Ahlqvist.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f von Wendt, Alexander Jakob Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e f g Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 76, 123, 130, 144, 175, 219–220, 223, 270, 386–387. Helsingin yliopisto 2014.
- ↑ Raoul Johnsson & Ilkka Malmberg: Kauhia Oolannin sota – Krimin sota Suomessa 1854–1855, s. 111, 114. John Nurmisen säätiö, Helsinki 2013.
- ↑ Ilkka Virtanen: Vaasa eurooppalaisen suurvaltasodan sivunäyttämönä 150 vuotta sitten Pohjalainen.fi 2006 . Viitattu 13.9.2020.
- ↑ Jyrki Nummi: Aleksis Kiven tyrmääjänä tunnetun August Ahlqvistin suvun tarina on tietokirjallisuutta parhaimmillaan Helsingin Sanomat 14.1.2023. Viitattu 20.1.2023.
| ||||||||||
