Alberto Zaccheroni
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Alberto Zaccheroni | ||
| Syntymäaika | 1. huhtikuuta 1953 | ||
| Syntymäpaikka | Meldola, Italia | ||
| Valmennusura | |||
| 1983–1985 | Cesenatico | ||
| 1985–1987 | Riccione | ||
| 1987–1988 | Boca San Lazzaro | ||
| 1988–1990 | Baracca Lugo | ||
| 1990–1993 | Venezia | ||
| 1993–1994 | Bologna | ||
| 1994–1995 | Cosenza | ||
| 1995–1998 | Udinese | ||
| 1998–2001 | Milan | ||
| 2001–2002 | Lazio | ||
| 2003–2004 | Internazionale | ||
| 2006–2007 | Torino | ||
| 2010 | Juventus | ||
| 2010–2014 | Japani | ||
| 2016 | Beijing Guoan | ||
| 2017–2019 | Arabiemiirikunnat | ||
Alberto Zaccheroni (s. 1. huhtikuuta 1953 Meldola, Emilia-Romagnan alue, Italia) on italialainen jalkapallovalmentaja. Hän on tullut tunnetuksi 3-4-3 taktiikastaan.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zaccheronin oma pelaajaura jäi varsin vaatimattomaksi ja hän siirtyi valmennuspuolelle jo kolmikymppisenä. Hän valmensi 1980- ja -90 -luvuilla pieniä italialaisseuroja, kunnes teki läpimurtonsa Udinese Calcion peräsimessä luotsaten seuran Serie A:ssa upeasti kolmanneksi kaudella 1997/98. Menestys poiki Zaccheronille pestin AC Milanin päävalmentajana ja mukana seurasivat mm. Thomas Helveg ja Oliver Bierhoff. Debyyttikausi sujuikin hyvin ja Milan juhli keväällä 1999 mestaruutta. Seuraava kausi sujui kuitenkin kehnosti, eikä Milan missään vaiheessa päässyt mukaan mestaruuskamppailuun sijoittuen Seriessä lopulta kolmanneksi. Seuraava kausi sujui vieläkin kehnommin ja Zaccheroni sai lopulta keväällä 2001 potkut tehtävistään.
Zaccheroni palasi valmennustehtäviin syksyllä 2001, kun SS Lazio palkkasi hänet eronneen Dino Zoffin seuraajaksi. Hän johdatti Lazion nousuun ja lopulta Seriessä kuudenneksi. Menestys ei kuitenkaan tyydyttänyt seurajohtoa, sillä pelillisesti Lazio ei onnistunut tavoitteiden mukaisesti. Kauden jälkeen Zaccheroni sai potkut tehtävistään.
2003 hän palasi valmennustehtäviin FC Internazionale Milanon palkattua hänet Héctor Cúperin seuraajaksi. Zaccheroni nosti Interin Seriessä neljänneksi, mutta tulos ei tyydyttänyt seurajohtoa ja hän sai jälleen potkut kauden jälkeen. Inter-potkujensa jälkeen Zaccheroni oli kaksi kautta poissa valmennustehtävistä, kunnes palasi syyskuussa 2006 tositoimiin Torino FC:n päävalmentajana. [1] Pesti sujui kuitenkin kehnosti ja kuuden ottelun tappioputki koitui Zaccheronin kohtaloksi ja hän sai potkut helmikuussa 2007. [2]
Lokakuussa 2009 Zaccheroni yhdistettiin Puolan[3] ja Ruotsin maajoukkuevalmentajan tehtäviin. [4] Zaccheroni palasi valmentajan tehtäviin tammikuun lopulla 2010, kun hänet palkattiin Juventuksen uudeksi valmentajaksi Ciro Ferraran saatua potkut. Zaccheronin sopimus kattaa loppukauden.[5] Zaccheroni ei saanut Juventuksen peliesityksiä paranemaan, vaan seura putosi Serie A:ssa seitsemänneksi. Yhteistyö ei jatkunut kauden jälkeen. [6]
Elokuun lopussa 2010 Zaccheroni palkattiin ensimmäisenä italialaisena Japanin maajoukkueen päävalmentajaksi. [7] Hänen debyyttiturnauksensa Japanin peräsimessä oli tammikuussa 2011 pelattu Aasian mestaruusturnaus. Japanin peli lähti takellellen liikkeelle, kun Jordania venyi avausottelussa 1–1 tasapeliin. Japani kuitenkin ryhdistäytyi, voitti lohkonsa ja eteni loppuotteluun pudottamalla isäntämaa Qatarin ja kovan Etelä-Korean pudotuspeleissä. Loppuottelussa Zaccheronin suojatit kohtasivat Australian. Tiukka finaali ratkesi lopulta jatkoajalla Tadanari Leen maaliin, jonka myötä Zaccheronin Japani voitti historiansa neljännen Aasian mestaruuden. [8]
MM-kisoissa 2014 Japani pelasi varsin kehnosti. Se hävisi alkulohkossaan Norsunluurannikolle 2–1 ja Kolumbialle peräti 4–1. Ainoa piste tuli 0–0 tasapelistä Kreikkaa vastaan. Turnauksen jälkeen Zaccheroni erosi tehtävästään.[9]
Tammikuun lopulla 2016 Zaccheroni teki kaksivuotisen sopimuksen Kiinan Superliigassa pelaavan Beijing Guoanin kanssa.[10] Joukkue aloitti kautensa varsin kehnosti ja keräsi Zaccheronin alaisuudessa vain yhdeksän pistettä yhtä montesta kauden ensimmäisestä ottelusta. Kehnot tulokset ja seuran maalinteko-ongelmat johtivat hänen potkuihin toukokuussa 2016.[11]
Lokakuussa 2017 Zaccheronista tuli Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja.[12] Zaccheronin johdolla Arabiemiraatit sijoittuivat hopealle Gulf Cupissa 2018. Isännöimissään Aasian mestaruuskisoissa 2019 Arabiemiraatit etenivät Zaccheronin johdolla välieriin, joissa kärsivät tappion Qatarille. Zaccheronin sopimus päättyi turnauksen jälkeen ja hän jätti tehtävänsä.[13]
Meriitit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aasian mestaruus: 2011
- MM-alkulohko: 2014
- Italian mestaruus: 1999
- Serie A:n vuoden valmentaja (Oscar del Calcio): 1999
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Zaccheroni named as Torino coach
- ↑ Soccer-Torino sack coach Zaccheroni, bring back De Biasi
- ↑ Ex-AC Milan boss Zaccheroni in frame for Poland job
- ↑ – Lönen är inte viktig
- ↑ Juventus erotti valmentajansa
- ↑ Zaccheroni bitter over Juve rule
- ↑ Zaccheroni named new Japan coach (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ JAPAN CROWNED KINGS OF ASIA
- ↑ Japan national team coach Zaccheroni steps down
- ↑ UFFICIALE - Zaccheroni è il nuovo allenatoredel Beijing Guoan
- ↑ Alberto Zaccheroni sacked by Beijing Guoan (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Alberto Zaccheroni confirmed as UAE football manager
- ↑ Alberto Zaccheroni's reign as UAE manager set to end following Asian Cup exit
| Edeltäjä: Marcello Lippi |
Oscar del Calcio 1999 |
Seuraaja: Sven-Göran Eriksson |
| Edeltäjä: Fabio Capello |
AC Milanin päävalmentaja 1998–2001 |
Seuraaja: Cesare Maldini |
| Edeltäjä: Dino Zoff |
SS Lazion päävalmentaja 2002–2003 |
Seuraaja: Roberto Mancini |
| Edeltäjä: Gianni De Biasi |
Torinon FC:n päävalmentaja 8/2006–2/2007 |
Seuraaja: Gianni De Biasi |
| Edeltäjä: Ciro Ferrara |
Juventuksen päävalmentaja 1–5/2010 |
Seuraaja: Luigi Delneri |
| Edeltäjä: Takeshi Okada |
Japanin maajoukkueen päävalmentaja 9/2010–7/2014 |
Seuraaja: Javier Aguirre |
| Edeltäjä: Gregorio Manzano |
Beijing Guoanin päävalmentaja 1–5/2016 |
Seuraaja: Xie Feng |
| Edeltäjä: Edgardo Bauza |
Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja 10/2017–1/2019 |
Seuraaja: Bert van Marwijk |
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–2021)
- Inzaghi (2021–)
1 Kawashima | 2 Inoha | 3 Iwamasa | 4 Konno | 5 Nagatomo | 6 Uchida | 7 Endo | 8 Matsui | 9 Okazaki | 10 Kagawa | 11 Maeda | 12 Moriwaki | 13 Hosogai | 14 Fujimoto | 15 T. Honda | 16 Kashiwagi | 17 Hasebe | 18 K. Honda | 19 Lee | 20 Nagata | 21 Nishikawa | 22 Yoshida | 23 Gonda | Valmentaja Zaccheroni
1 Kawashima | 2 Inoha | 3 G. Sakai | 4 Honda | 5 Nagatomo | 6 Uchida | 7 Endō | 8 Kiyotake | 9 Okazaki | 10 Kagawa | 11 Havenaar | 12 Nishikawa | 13 Hosogai | 14 Nakamura | 15 Konno | 16 Kurihara | 17 Hasebe | 18 Maeda | 19 Inui | 20 Takahashi | 21 H. Sakai | 22 Yoshida | 23 Gonda | Valmentaja Zaccheroni
1 Kawashima | 2 Uchida | 3 G. Sakai | 4 Honda | 5 Nagatomo | 6 Morishige | 7 Endō | 8 Kiyotake | 9 Okazaki | 10 Kagawa | 11 Kakitani | 12 Nishikawa | 13 Ōkubo | 14 Aoyama | 15 Konno | 16 Yamaguchi | 17 Hasebe | 18 Ōsako | 19 Inoha | 20 Saitō | 21 H. Sakai | 22 Yoshida | 23 Gonda | Valmentaja Zaccheroni
Sasaki (1921) • Nishida (1923) • Yamada (1925) • Suzuki (1930) • Takenokoshi (1934) • Suzuki (1936) • Takenokoshi (1938–40) • Kudō (1942) • Ninomiya (1951) • Takenokoshi (1951–56) • Takahashi (1957) • Kawamoto (1958) • Takenokoshi (1958–59) • Takahashi (1960–62) • Naganuma (1962–69) • Okano (1970–71) • Naganuma (1972–76) • Ninomiya (1976–78) • Shimomura (1979–80) • Watanabe (1980) • Kawabuchi (1980–81) • Mori (1981–85) • Ishii (1986–87) • Yokoyama (1988–91) • Ooft (1992–93) • Falcão (1994) • Kamo (1994–97) • Okada (1997–98) • Troussier (1998–02) • Zico (2002–06) • Osim (2006–07) • Okada (2007–10) • Hara (2010) • Zaccheroni (2010–14) • Aguirre (2014–15) • Halilhodžić (2015–18) • Nishino (2018) • Moriyasu (2018–)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
