Abdullah Battal-Taymas

Abdullah Battal-Taymas
Габделбари Сәетбаттал Ğabdelbari Säyetbattal
Battal-Taymas Hyvinkäällä vuonna 1922.
Henkilötiedot
Syntynyt	1883 Haibullinon piiri, Venäjän keisarikunta
Kuollut	1969 Turkki
Puoliso	Azize
Kirjailija
Pääteokset	Kazan Türkleri (1925)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Abdullah Battal-Taymas (ent. Abdullah Battal, synt. Ğabdelbari Ğabdulla ulı Säyetbattal, Габделбари Габдулла улы Сәетбаттал; 1883 – 1969) oli tataaritaustainen turkkilainen kirjailija, toimittaja, opettaja. Hän vaikutti myös Suomen tataaripiireissä, jonka keskuudessa hänet tunnettiin merkittävänä tataarin arabialaisen kirjaimiston uudistaja. Hän oli myös mukana laatimassa seurakunnan ensimmäiset säännöt. Battal-Taymasin tunnetuin teos on Kazan Türkleri, joka julkaistiin Turkissa vuonna 1925. Taustatyön hän aloitti Suomessa käyttäen hyödyksi Helsingin yliopiston aineistoa.

Elämä

Ğabdelbari Säyetbattal (myöh. Abdullah Battal/Battal-Taymas) syntyi Yaña Altan -nimisessä kylässä Buzavlykissä, Haibullinon piirissä. Elämänsä alkuaikoina hän opiskeli mm. Orenburgin ja Troiskin korkeamman asteen madrasoissa. Vuonna 1904, hän matkusti Egyptiin, jossa opiskeli arabian kieltä.

Kun Battal-Taymas palasi Arabiasta neljä vuotta myöhemmin takaisin Venäjälle, hän työskenteli toimittajana mm. Orenburgissa Vakit- ja Sura -lehdissä sekä Kazanissa Yoldız- ja Ak Yul -lehdissä.

Vuonna 1917 Batta-Taymas valittiin Ufan kansalliskokoukseen Sisä-Venäjän ja Siperian ns. turkkilais-tataarien edustajaksi. Tämän jälkeen hän palasi Kazaniin, jossa jatkoi toimittajana mm. Korıltay -lehdessä.

Battal-Taymas joutui vangituksi poliittisten kirjoituksiensa vuoksi ainakin kahteen eri kertaan. Vuonna 1921 hän onnistui pakenemaan Suomeen, jossa hän toimi tataariyhteisön nuorison opettajana Terijoella, Helsingissä ja Turussa. Hän oli johtavassa asemassa Suomen muhamettilaisen seurakunnan (nyk. Suomen Islam-seurakunta) perustamista edeltävässä hankkeessa. Hän laati yhdessä imaami Lütfi el Ishakin kanssa seurakunnan sääntöjä. Battal-Taymas koki, että kyseinen imaami ei saanut tarpeeksi hänelle kuuluvaa arvostusta Suomessa. Kun hän kuoli vuonna 1925, Battal-Taymas siteerasi Abdulla Tukain runoa hänelle omistetussa suruvalittelukirjeessään, jossa vapaasti käännettynä hän kysyi: "Arvostammeko ihmistä vasta hänen kuolemansa jälkeen?".

Samana vuonna Battal-Taymas muutti Turkkiin, jossa vuonna 1925 julkaistiin hänen kirjansa Kazan Türkleri, aluksi arabialaisin kirjaimin Istanbulissa ja myöhemmin vuonna 1966 latinalaisin kirjaimin uudistettuna versiona Ankarassa (Turkissa hän lisäsi Taymas -päätteen nimeensä). Hän oli alkanut työstää kyseistä Kazanin "turkkilais-tataareista" kertovaa kirjaa Suomessa, käyttäen Helsingin yliopiston kirjaston aineistoa hyödykseen. Ollessaan maassa hän oli myös opiskellut suomen kieltä.

Battal-Taymas jatkoi Turkissa toimittajan ja kirjailijan työtänsä.

Hänen tiedetään vierailleen Suomessa hammaslääkäri-vaimonsa Azizen kanssa vielä vuonna 1961.

Ennen kuin yhteisö lopulta siirtyi latinalaiseen kirjaimistoon, Battal-Taymas oli merkittävä arabialaisen kirjaimiston uudistaja Suomessa. Hän pyrki tekemään siitä sopivamman tataarin kielelle soveltaen kirjoituksen enemmän foneettiseksi.

Teoksia

• Kazan Türkleri (1925)
• Rusya’dan Ayrılan Milletler (1927)
• İbnî Mühennâ Lügati (1934)
• Kırgız Sözlüğü (Yudahin’den çev., 1946)
• Rus İhtilalinden Hatıralar (1947)
• Yeşil Rize ve İli (Yolculuk hatıraları, 1950)
• Kazanlı Türk Meşhurları (1958-59)
• Ben Bir Işık Arıyordum (1962)
• Kazan Türkçesinde Atasözleri ve Deyimler (1968).