Aadolf Fredrik (Mecklenburgin herttua)
Adolf Friedrich Albrecht Heinrich Mecklenburg (10. lokakuuta 1873 Schwerin – 5. elokuuta 1969) oli saksalainen tutkimusmatkailija, Togomaan kuvernööri ja Baltian herttuakunnan herttua 5.11.–28.11.1918.
Aadolf Fredrik oli Mecklenburg-Schwerinin suuriruhtinas Fredrik Frans II:n (1823–1883) ja hänen vaimonsa Schwarzburg-Rudolstadtin prinsessa Marien kolmas lapsi. Aadolf Fredrik syntyi Schwerinissä.
Tutkimusmatkailija Afrikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1907–1908 Aadolf Fredrik johti tieteellistä tutkimusretkeä Keski-Afrikan hautavajoaman alueella kulkien Afrikkaa idästä länteen. Vuonna 1908 hän sai Eduard Vogelille nimetyn maantieteen kunniamitalin. Matkoillaan keräämänsä hyönteiset ja hänen Togossa sijainnut asuinpaikkansa ovat Berliinin Luonnontieteen museossa ja Senckenbergin museossa.
Vuosina 1910–1911 hän johti tutkimusmatkan Tšadjärvelle sekä Kongon pohjoisosista lähteviä ja Sudanin kohdalla Niiliin virtaavia jokia. Aadolf Fredrik ja hänen matkakumppaninsa tutkivat alueita, jotka olivat olleet siihen mennessä hyvin vähän tutkittuja.
Vuosina 1912–1914 Aadolf Fredrik toimi Saksan Länsi-Afrikassa sijainneen Togon viimeisenä kuvernöörinä. Erikoisuutena voi mainita, että hänet kutsuttiin vuonna 1960 itsenäistyneen Togon itsenäisyysjuhlaan virallisena vieraana. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän toimi saksalaisen siirtomaayhdistyksen varapuheenjohtajana.[1]
Baltian herttuakunnan herttuaksi tai Suomen kuninkaaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen maailmansodan aikana Aadolf Fredrik toimi vuonna 1915 Itävalta-Unkarin armeijassa ja osallistui yhteistyöjärjestelyihin keskusvaltojen liittolaisvaltioiden Turkin ja Bulgarian kanssa.
Neuvosto-Venäjä solmi Brest-Litovskin rauhan keisarillisen Saksan kanssa. Sen mukaan valta Itämeren maakunnissa siirtyi Saksalle. Sen pohjalta perustettiin marraskuussa 1918 Baltian herttuakunta Riiassa, johon kuuluivat nykyisen Kuurinmaa, Liivinmaa, Viro.[2] Sen ensimmäiseksi herttuaksi aiottiin valita Meckelenburgin Aadolf Fredrik. Baltian herttuakunnan taru oli hyvin lyhyt. Se päättyi Saksan tehdessä aselevon ympärysvaltojen kanssa.
Samoihin aikoihin käynnissä olleen Suomen kuningaskunta-keskusteluun Aadolf Fredrikin nimi liittyi hyvin näkyvästi. Hän viesti Suomen hallitukselle jo keväällä 1918 halunsa olla käytettävissä Suomen kuningasta valittaessa.[1][3]
Olympialiikkeessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aadolf Fredrik toimi Kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä kolme vuosikymmentä vuosina 1926–1956 ja toisen maailmansodan jälkeen Liittotasavallassa muodostetun Saksan kansallisen olympiakomitean ensimmäisenä puheenjohtajana 1949–1951.[4]
Siviilielämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aadolf Fredrik oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1917 hän meni naimisiin Reuss-Schleizin prinsessan Viktoria Feodoran kanssa. Hän kuoli seuraavana päivänä heidän tyttärensä, herttuatar Woizlawa Feodoran, syntymän jälkeen joulukuussa 1918. Aadolf Fredrik avioitui velipuolensa, herttua Juhana Albertin, lesken Stolberg-Rosslan prinsessan Elisabetin kanssa vuonna 1924. Pariskunnan elämä sammui muutaman viikon kuluessa vuonna 1969. Heidät on haudattu Schleswig-Holsteinin Eutiniin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Huldén, Anders: ”Herttua Adolf Fredrik - Togosta Suomeen”, Kuningasseikkailu Suomessa 1918, s. 79–83. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988.
- ↑ Zetterberg, Seppo: ”Itsenäisen valtion synty, Saksan miehitysaika”, Viron historia, s. 503–504. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.
- ↑ Kansikuva: Suomen kuningasehdokkaita. Suomen Kuvalehti, 31.8.1918, 2. vsk, nro 35. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
- ↑ Nygren, Helge; Siukonen, Markku: ”Kansainvälinen olympiakomitea”, Suuri Olympiateos 2, s. 70 Julkaisupaikka =. Oy Scandia Kirjat Ab, Jyväskylä, 1978.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
