Sonny Boy Williamson II

Sonny Boy Williamson (oik. Aleck Miller 1899 – 25. toukokuuta 1965) oli yhdysvaltalainen bluesia esittänyt huuliharpisti, laulaja ja lauluntekijä. Häntä kutsutaan nimellä ”Sonny Boy Williamson II” erotuksena toisesta samaa taiteilijanimeä käyttäneestä artistista (kts. Sonny Boy Williamson I).

Elämä ja ura

Varhaiset vaiheet

Aleck ”Rice” Miller syntyi Sara Jones -plantaasilla Mississippin Glendorassa, joka sijaitsee Tallahatchie Countyn alueella. Syntymäaika on epäselvä. Miller itse sanoi syntyneensä 5. joulukuuta 1899. Tutkija David Evansin mielestä Miller syntyi vuoden 1912 tienoilla, ja hautakiven mukaan syntymäpäivä taas olisi 11. maaliskuuta 1908. Miller eli ja työskenteli isäpuolensa Jim Millerin ja äitinsä Millie Fordin kanssa maatilalla 1930-luvun alkupuolelle asti.

Tuon vuosikymmenen alussa hän matkusteli Mississippin ja Arkansasin tienoilla tavaten noiden alueiden muusikoista esimerkiksi Blind Lemon Jeffersonin, Big Joe Williamsin, Elmore Jamesin, Robert Johnsonin sekä Robert Junior Lockwoodin, jonka kanssa hän myöhemmin levytti. Jo näinä vuosina Miller kehitti eloisan lavapersoonansa. Willie Dixon näki Sonny Boyn ja Robert Lockwoodin keikan 1930-luvulla Mississippin Greenvillessä, ja muistaa Millerin viihdyttäneen yleisöä erilaisilla tempuilla. Hän esimerkiksi piti huuliharppua nenänsä ja ylähuulensa välissä ja soitti ilman käsiä.

Taiteilijanimi

Kun Miller eli Arkansasin Twistissä, Howlin' Wolfin siskon luona, hän opetti Wolfia soittamaan huuliharppua. Vuonna 1941 Miller pääsi muusikoksi soittelemaan radio-ohjelmaan nimeltä ”King Biscuit Time” Robert Lockwoodin kanssa. Ohjelma tuli Helena-nimisen kaupungin KFFA-radioasemalta. Radio-ohjelman sponsorina toimi Max Moore -niminen mies, joka alkoi kutsua Milleriä nimellä Sonny Boy Williamson. Takana oli yritys hyötyä tällä nimellä jo aiemmin toimineen huuliharpistin, John Lee Williamsonin, maineesta.

Miller tosin on myöhemmin väittänyt, että hän olisi ollut ensimmäinen, joka oli käyttänyt kyseistä taiteilijanimeä. Tähän liittyen on epäilty, että Millerin antama tieto omasta syntymävuodestaan, 1908, olisi keksitty tukemaan tuota väitettä. Joka tapauksessa Miller omaksui Sonny Boy Williamson nimen nyt omaan käyttöönsä, ja John Lee Williamson kuoli muutamaa vuotta myöhemmin. Taustayhtyeen nimeksi tuli radio-ohjelman mukaan King Biscuit Boys. Tässä vaiheessa Sonny Boyn maine alkoi kasvaa maan eteläosissa, ja hän keikkaili esimerkiksi Arkansasin West Memphisissä, jossa hän esiintyi KWEM-radiokanavan ohjelmassa.

Levytysura

Ensimmäisen kerran Sonny Boy Williamson pääsi levyttämään vuonna 1951, Trumpet Records yhtiölle Mississippissä. Kun Trumpet Records meni konkurssiin vuonna 1955, yhtiön velkojat saivat Sonny Boyn levytyssopimuksen ja myivät sen chicagolaiselle Chess yhtiölle. Sonny Boy oli alkanut esiintyä Chicagossa jo 1953, jolloin hän soitti Elmore Jamesin yhtyeessä. Chessillä Sonny Boy Williamson levytti keskeiset kappaleensa ja levytettyjä kappaleita Chessille - tarkemmin sanottuna Chessin alaisuudessa toimineelle Checker merkille - tehtiin vuosien 1955 ja 1964 välillä on yhteensä noin seitsemänkymmentä.

1960-luvun bluesbuumin myötä Sonny Boy lähti kiertueelle Eurooppaan, missä hän levytti Yardbirdsin ja Animalsin kanssa. Euroopassa hän otti tavaramerkikseen hattunsa ja tavan kantaa huuliharppuja lavalla salkussa.

Sonny Boyta pidetään omaperäisenä lauluntekijänä ja bluesin suurimpiin kuuluvana huuliharpistina. Myös ilmeikäs laulutyyli on saanut paljon kiitosta. Sonny Boyta on luonnehdittu helposti malttinsa menettäväksi mieheksi, joka kantoi usein mukanaan viskipulloa, pistoolia ja veistä. Hän pyrki pukeutumaan kalliisti ja tyylikkäästi suosien harmaita asuja. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat "Fattenin' Frogs for Snakes", "Don't Start Me to Talkin'", "Keep It to Yourself", "Your Funeral and My Trial", "Bye Bye Bird", "Nine Below Zero" ja "Help Me".

Diskografia

Albumit

• Down and Out Blues (1959)
• A Portrait in Blues (1963)
• The Blues of Sonny Boy Williamson (1963)
• Sonny Boy Williamson and Memphis Slim (1964)
• Sonny Boy Williamson and The Yardbirds (1965)
• More Real Folk Blues (1966)
• Don't Send Me No Flowers (1968)
• Bummer Road (1969)
• Sonny Boy Williamson + Animals (1972)
• King Biscuit Time (1989)

Singlet & EP:t

• "Cool, Cool Blues" / "Do It if You Wanta" (Trumpet Records, 1951)
• "Crazy 'Bout You, Baby" / "Eyesight to the Blind" (Trumpet, 1951)
• "Pontiac Blues" / "Sonny Boy's Christmas Blues" (Trumpet, 1951)
• "Mighty Long Time" / "Nine Below Zero" (Trumpet, 1951)
• "Going in Your Direction" / "Red Hot Kisses" (Trumpet, 1954)
• "Don't Start Me Talkin'"/ "All My Love in Vain" (Checker Records, 1955)
• "Keep It to Yourself" / "The Key (To Your Door)" (Checker, 1956)
• "Let Me Explain" / "Your Imagination" (Checker, 1956)
• * "No Nights by Myself" / "Boppin' with Sonny" (Ace Records, 1956)
• "Fattening Frogs for Snakes" / "I Don't Know" (Checker, 1957)
• "Cross My Heart" / "Dissatisfied'" (Checker, 1958)
• "Born Blind" / "Ninety-Nine" (Checker, 1958)
• "Your Funeral and My Trial" / "Wake Up Baby" (Checker, 1958)
• "Let Your Conscience Be Your Guide" / "Unseeing Eye" (Checker, 1959)
• "Temperature 110" / "Lonesome Cabin" (Checker, 1960)
• "Trust My Baby" / "Too Close Together" (Checker, 1960)
• "The Goat" / "It's Sad to Be Alone" (Checker, 1960)
• "Stop Right Now" / "The Hunt" (Checker, 1961)
• "The Hunt" / "Little Village" (Checker, 1961)
• "One Way Out" / "Nine Below Zero" (Checker, 1962)
• "Trying to Get Back on My Feet" / "Decoration Day" (Checker, 1963)
• "Bye Bye Bird" / "Help Me" (Checker, 1963)
• "My Younger Days" / "I Want You Close to Me" (Checker,1964)
• "Bring It On Home" / "Down Child" (Checker, 1965)
• * "Baby Let Me Come Back Home" / "November Boogie" / "All Nite Boogie" / "Leavin Blues" (Collectors Special Records EP, 1966)