Savannihuuhkaja
| Savannihuuhkaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
| Heimo: | Pöllöt Strigidae |
| Suku: | Huuhkajat Bubo |
| Laji: | lacteus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bubo lacteus |
|
| Katso myös | |
Savannihuuhkaja (Bubo lacteus) on Afrikassa elävä huuhkajiin kuuluva pöllölintu. Se on maailman suurimpia pöllöjä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savannihuuhkaja on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin pöllölaji. Sen pituus on 60–66 senttiä[2], ja siipiväli keskimäärin 140 senttiä. Naaraat painavat 2,5–3,1 kiloa, koiraat 1,6–1,9 kiloa. Höyhenpeite on harmaanruskea. Selässä kulkee valkoisia aaltomaisia viiruja. Vaaleampi vatsapuoli on selkäpuolta tiheäviiruisempi, ja viiruja on myös siivissä. Vaaleassa naamassa on musta reunus.[3] Lajille ovat tunnusomaisia myös pitkät höyhentupsut ja punaiset silmäluomet.[2] Silmät näyttävät kaukaa katsottuna tummilta, mutta ovat oikeasti oranssit tai keltaiset.[4] Koiraat ovat naaraita selvästi pienempiä, eikä niiden ”naamalevy” ole yhtä pyöreä kuin naaraiden. Nuoret linnut eroavat aikuisista yksilöistä siinä, että niiden ruumiissa on noenvärisiä juovia ja päässä on valkoisia laikkuja.[3] Savannihuuhkajan kynnet ja jalat ovat suuret ja vahvat.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savannihuuhkaja elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Sen levinneisyys ulottuu pohjoisessa Pohjois-Etiopiasta ja Somaliasta etelään aina Etelä-Afrikkaan saakka. Useita sirpaloituneita populaatioita elää myös ympäri Länsi-Afrikkaa, jossa sitä tavataan muun muassa Senegalissa, Kamerunissa ja Malissa. Lajin uskotaan eläneen myös Lesothossa, mutta on jo hävinnyt maasta.[3] Se puuttuu myös sademetsistä ja Namibin aavikolta.[5]
Savannihuuhkajia tavataan merenpinnan tasolta jopa 3000 metrin korkeuteen. Se elää metsiköissä, kuivilla savanneilla, puu- ja pensassavanneilla, avoimilla ruohotasangoilla, maatalousalueilla, jokivarsimetsissä, soilla ja tulvatasangoilla.[3][2] Savannihuuhkaja pärjää myös kaupungeissa mikäli puita on riittävästi.[6] Laji elää usein vesistöjen lähellä, mutta karuja aavikoita ja tiheitä metsiä se karttaa.[3][2]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savannihuuhkaja on yöaktiivinen paikkalintu, joka liikkuu yksin tai pareittain. Sitä näkee melko usein päivälläkin puiden oksilla ja kallionkielekkeillä, etenkin vesistöjen lähellä. Se on päivällä hiljainen, mutta päästää yöllä syvää ja käheää, osittain murahtelevaakin hryu hryu hooo huhuilua.[2][4] Huhuilu voi kuulua viiden kilometrin päähän.[7]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savannihuuhkaja on saalistustavoiltaan opportunisti.[6] Se saaliseläimiä ovat muun muassa jänikset, tamaanit, jyrsijät, kääpiömangustit, vihermarakatit, kalat, konnat, käärmeet, hyönteiset, varaanit ja muut lintulajit aina flamingoihin, sihteereihin, haikaroihin ja petolintuihin saakka. Myös raadot kelpaavat.[6][2] Kaupungeissa lajin ravintoa ovat kyyhkyt ja rotat. Savannihuuhkaja kuuluu niihin harvoihin petolintuihin, jotka saalistavat siilejä.[6] Siilit ovat aikuisten lintujen suosimaa ravintoa. Sen tiedetään syövän myös pienempiä pöllöjä[6] ja jopa muita huuhkajia (Bubo). Savannihuuhkaja paikantaa saaliinsa erinomaisen näkönsä avulla sopivalta tähystyspaikalla. Havaittuaan saaliin se lipuu hiljaa kohti maata ja nappaa saaliin vahvoihin kynsiinsä. Se pystyy myös sieppaamaan kaloja upottamalla jalkansa veteen, ja on kyllin ketterä nappaamaan lintuja ilmasta.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savannihuuhkajat pesivät yleensä muiden lintujen kuten korppikotkien, vasarapäähaikaroiden tai sihteerien vanhoissa ja isoissa risupesissä. Ne pesivät satunnaisesti myös puunonkaloissa ja köynnösten tai orkideoiden muodostamissa ryteiköissä.[3][2] Lisääntymisaika vaihtelee eri alueilla,[3] mutta yleensä se on maalis-syyskuussa.[5] Naaras munii noin päivän välein yhteensä kaksi munaa, joita se hautoo ilman koirasta noin 38 päivää.[3] Koiras ruokkii kumppaniaan haudonnan ajan.[6] Toinen poikasista kuolee yleensä kahden viikon sisällä kuoriutumisesta.[3] Henkiinjäänyt poikanen on yleensä munittu aikaisemmin kuin sisarensa ja luonnollisesti se myös kuoriutuu aiemmin. Nuoremmalla on mahdollisuus selvitä vain, jos toiselle munalle käy jotain tai ruokaa on runsaasti.[6] Poikanen lähtee pesästä noin yhdeksän viikon ikäisenä, mutta on riippuvainen vanhemmistaan vielä puolivuotiaaksi asti.[3] Se pysyttelee emolintujen luona kaksi vuotta ennen kuin itsenäistyy kokonaan.[2] Edellisvuoden poikaset saattavat jopa auttaa vanhempiaan seuraavan poikueen hoidossa.[6] Savannihuuhkajat lisääntyvät hitaasti. Osa huuhkajapareista pesii vuosittain, mutta jotkin parit pesivät muita harvemmin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Bubo lacteus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Marttila, Olli: Suuri Savanni, s. 426. Auris, 2003. ISBN 952-99154-0-3
- ↑ a b c d e f g h i j k l ARKive: Giant eagle-owl - Bubo lacteus - Information - ARKive 2010. Wildscreen. Viitattu 29.6.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Eagle Owl South Africa Siyabona Africa Travel (Pty) Ltd Kruger national park accommodation and safari guide. Viitattu 29.6.2010.
- ↑ a b Verreaux's Eagle Owl 2005. World Owl Trust. Arkistoitu 12.10.2001. Viitattu 29.6.2010.
- ↑ a b c d e f g h Dave Taylor: Dave Taylor's African Safari: Trophic Level IV: Large Carnivores - Verreaux’s Eagle Owl - Page 2 1999. Dave Taylor & James Cash. Arkistoitu 15.8.2011. Viitattu 30.6.2010.
- ↑ Ian Davidson & Ian Sinclair: Southern African birds: a photographic guide, s. 136. Struit Publishers (Pty) Ltd, 2006. ISBN 978 1 77007 244 2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.6.2010). (englanniksi)