Somerniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Somerniemi
Sommarnäs
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Somero

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°33′08″N, 023°46′45″E
Lääni Hämeen lääni
Kuntanumero 760
Hallinnollinen keskus Jakkula
Perustettu [1][2] 1868 (kunta)
1901 (seurakunta)[3]
– emäpitäjä Somero
Kuntaliitokset Osa Somerosta (1924,1927), Osa Pusulasta (1975)
Liitetty 1977
– liitoskunnat Somero
Somerniemi
– syntynyt kunta Somero
Pinta-ala  km²  [4]
(1.1.1976)
– maa 206,8 km²
Väkiluku 1 409  [5]
(31.12.1976)
väestötiheys 7,0 as./km²

Somerniemi (ruots. Sommarnäs) on nykyisessä Varsinais-Suomen maakunnassa sijaitseva entinen Suomen kunta. Itsenäisenä kuntana se kuului Hämeen lääniin ja sen rajanaapureita olivat Somero, Tammela, Pusula, Nummi ja Kiikala. Somerniemi liitettiin Someroon vuonna 1977. Kuntaliitoksen jälkeen yhdistynyt Somero siirtyi Hämeen läänistä Turun ja Porin lääniin vuonna 1990 ja tuli kuulumaan uuteen Länsi-Suomen lääniin vuonna 1997.

Somerniemi sijaitsee Kolmannen salpausselän harju- ja vedenjakaja-alueella, josta vedet virtaavat neljään suuntaan[6]:

Valtatie 2 kulkee Somerniemen koilliskulman poikki. Somerniemen keskiosien halki kulkee seututie 280, joka jatkuu luoteessa Someron keskustaajamaan asti ja kaakossa Nummi-Pusulan suuntaan. Somerniemen eteläosassa on yhdystie 2801, joka erkanee seututieltä 280 ja jatkuu länteen.

Sommarnäs Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Somerniemi oli alkujaan Someron alaisuudessa toiminut kappeliseurakunta. Somerniemen ensimmäinen kappelikirkko rakennettiin perimätiedon mukaan vuonna 1682 ja kappeliseurakunta sai ensimmäisen oman papin vuonna 1695.[7] Nykyinen Somerniemen puukirkko on vuodelta 1813 (A. V. Arppe).

Somerniemellä sijaitsevat Palikaisten ja Kopilan kartanot. Näistä Palikaisten kartanon maisema on määritelty yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[8]

Somerniemen kunnallishallinto perustettiin vuonna 1868.[1]

Seurakunnallisesti Somerniemi erotettiin Somerosta omaksi seurakunnakseen 1901. Päätöksen toimeenpano kuitenkin lykkäytyi, koska uuteen seurakuntaan oli päätetty liittää myös Someroon siihen asti kuuluneet Kaskiston, Suojoen ja Mäyrämäen kylät, joista jo 1600-luvun lopulta oli käyty kirkossa Somerniemellä, ja tämä edellytti Someron kirkkoherran vaihtumista. Senaatin luvalla Somerniemelle saatiin kuitenkin valita uusi kirkkoherra vuonna 1917 mutta niin, että seurakuntaan kuului vain aiempi Somerniemen kappeliseurakunta ilman mainittuja Someron kyliä. Kun Somerniemen kunta tilanomistaja Kaarlo Rauhankallion aloitteesta vuonna 1922 osti Mäyrämäen yksinäistalon ja sitoutui maksamaan sen osuuden Someron kirkkoherran palkasta, voitiin Mäyrämäen kylä liittää Somerniemeen jo 1924. Kun Someron kirkkoherra vaihtui 1925, voitiin myös Kaskiston ja Suojoen kylät liittää Somerniemeen toukokuun alusta 1927 pois lukien kuitenkin Kaskiston kylän Uuden-Kaskiston kulmakunta, jolle vuonna 1921 asukkaiden anomuksesta oli myönnetty lupa jäädä Someron yhteyteen.[2]

Kunnan ja sitä edeltäneen kappeliseurakunnan nimi Somerniemi (ruots. Sommarnäs) perustuu nimellä Munck af Sommernäs aateloidun Palikaisten kartanonherran Anders Munck af Sommernäsin aatelisnimeen. Kappeliseurakunnan ja kulmakunnan vanhempia nimiä ovat olleet Ylistaro ja Naara.[9]

Vuonna 1975 perustettu kotiseutuyhdistys Somerniemi-seura järjestää kotiseutujuhlia ja kesätoritapahtumia ja harjoittaa julkaisutoimintaa. Runsasjärvinen ja alle 100 kilometrin päässä Helsingistä sijaitseva Somerniemi on myös vilkas kesämökkipaikkakunta.

Somerniemen nähtävyyksiä ovat ateljee Hiidenlinna ja Ämyrin tanssilava sekä Somerniemen Kesätori.

Vuonna 1922 Somerniemellä oli 10 kylää: Härjänlahti, Härjänoja, Jakkula, Keltiäinen, Kopila, Oinasjärvi, Palikainen, Salkola, Vesanoja ja Viuvala.[10] Somerniemeen liitettiin vuonna 1924 Somerosta Mäyrämäki (yksinäistalo) sekä vuonna 1927 Suojoki ja Kaskisto luukuunottamatta Uusi-Kaskisto-nimistä kulmakuntaa.

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Somerniemellä ei ollut lainkaan taajamia.[11]

Somerniemen kunnantoimisto sijaitsi Jakkulan kylässä.[12]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Somerniemen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.

Somerniemen väestönkehitys 1880–1975
Vuosi Asukkaita
1880
  
1 470
1890
  
1 597
1900
  
1 798
1910
  
1 917
1920
  
1 866
1930
  
2 368
1940
  
2 255
1950
  
2 480
1960
  
2 162
1970
  
1 687
1975
  
1 436
Lähde: Tilastokeskus.[13]

Vuonna 1927 Somerniemeen liitettiin Someron kunnasta alue, jossa oli 488 asukasta.[13] Kyseessä olivat edellä mainitut Kaskiston ja Suojoen kylät lukuun ottamatta Uuden-Kaskiston kulmakuntaa Kaskiston kylässä. Jo aiemmin vuonna 1924 oli Somerosta Somerniemeen siirretty Mäyrämäen kylä.[2]

Vuoden 1975 lopussa itsenäisessä Somerniemen kunnassa oli 1 457 asukasta.[4] Vielä vuoden 1950 väestönlaskennassa Somerniemen väkiluku oli ollut 2 473 asukasta.[14] Vuonna 2011 entisen Somerniemen kylissä oli asukkaita 965.[15]

Tunnettuja somerniemeläisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerniemen historiaan Palikaisten kartanon kautta liittyviä sukuja ovat muun muassa Munck ja Ramsay, ja Somerniemellä on vaikuttanut myös Achreniusten pappissuku. 1900-luvulla Somerniemen Härjänojalla vietti kesiään paikkakunnan luontoa ja ihmisiä tuotannossaan kuvannut, äitinsä puolelta somerniemeläinen kirjailija Helvi Hämäläinen, jonka muistojuhlaa vietettiin vuonna 2003.[16] Somerniemen Härjänlahden kylästä oli kotoisin kansanedustaja ja ministeri Aleksi Aaltonen.[17] Somerniemellä oli syntynyt estejuoksija ja olympiamitalisti Kaarlo Tuominen.[18] Somerniemen Palikaisten Österkullassa asui vuodesta 1959 jääkärieversti Eric Schauman.[19] Kirjailijat Kaari Utrio ja Kai Linnilä muuttivat Somerniemen Kirkonkulmalle Härjänlahden kylään vuonna 1975. Maanviljelysneuvos Otto Rotkirch syntyi Somerniemellä 1880.[20] Kotiseutuneuvos Manu Kärki [21]

  1. a b Kärki, Manu: Somerniemen kunnan historia, s. 25-27. Somero: Amanita, 2015. ISBN 978-952-5330-79-3
  2. a b c Kärki, Manu: Somerniemen kappelin itsenäistyminen. Teoksessa: Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999, s. 192-196. Someron seurakunta ja Somerniemen seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1
  3. Itsenäisen seurakunnan perustamispäätös.
  4. a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1976 (PDF) (sivu 22) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 22.4.2013.
  5. Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976 (PDF) (sivu 21) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  6. Vogt, Hans & Lehtinen, Jyrki: Someron järvivesien tila. (Esite) Someron kaupunki, ympäristölautakunta, 2000.
  7. Lehtonen, Kaarin (1990). Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 15.
  8. Palikaisten kartanomaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 4.2.2010.
  9. Alanen, Timo: Somero, Somerniemi, Ylistaro, Naara – keskeistä seurakunnan nimistöä. Teoksessa: Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999, s. 86-87. Someron seurakunta ja Somerniemen seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1
  10. Rosberg, J. E. ym. (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 4. osa, Hämeen lääni, s. 30. Helsinki: Tietosanakirja, 1922.
  11. Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).
  12. Tarmio, Hannu; Heinonen, Marketta ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 7, Ruotsinpyhtää – Öja, s. 139. Porvoo: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X
  13. a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  14. Suomen tilastollinen vuosikirja 1951 (PDF) (sivu 16) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  15. Kaipainen, Sauli: Somero on sinkkujen paratiisi. Suvi-Somero, 2011, s. 40-41. Lehden verkkoversio. Viitattu 23.5.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. http://www.somero.fi/kuntapalvelut/sivistys/kirjasto/kokoelmat/kotiseutukok/hamalainen/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. Kärki, Manu: Aleksi Aaltosen syntymästä 120 vuotta. Somerniemen kesätori. Somerniemeläisen juhlanumero kesällä 2012, 2012, s. 6-7. Somero: Somerniemi-Seura.
  18. Penttinen, Antti: Kaarlo Tuominen Helsingin Sanomat. 20.10.2006. Viitattu 10.4.2021.
  19. Seppälä, Esko: Someron jääkärit ja jääkärimuistomerkki Somerolla. Someron joulu, 1984, s. 49-50. Somero: Somero-Seura. Lehden verkkoversio Someron kulttuuri ry:n sivuilla. (pdf) Viitattu 26.11.2017.
  20. Otto Rotkirch Biografiasampo. Viitattu 5.2.2023.
  21. Manu Kärki. Wikipedia, 12.11.2023. Artikkelin verkkoversio. fi

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aaltonen, Esko: Somerniemen historia. [Somerniemi]: Somerniemen kunta ja seurakunta, 1945.
  • Alanen, Timo; Hiekkanen, Markus; Härme, Jussi; Kärki, Manu ja Turkki, Osmo: Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron seurakunta ja Somerniemen seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1
  • Kärki, Manu ja Linnilä, Kai (toim.): Lukemisia Somerniemeltä. Somerniemi: Amanita Production, 1993. ISBN 951-95973-6-0
  • Kärki, Manu (toim.): Somerniemen kansakoulujen historia. Somero: Amanita, 2001. ISBN 952-5330-07-9
  • Kärki, Manu: Somerniemen kunnan historia. Somero: Amanita, 2015. ISBN 978-952-5330-79-3
  • Kärki, Manu: Somerniemen vesimyllyt ja sahat. Somero: Amanita, 1994. ISBN 951-95973-7-9
  • Kärki, Manu: Somerniemi: muistojen kirja. Somero: Amanita Production, 1992. ISBN 951-95973-2-8
  • Kärki, Manu: Somerniemi sodassa 1939–1945. Somero: Amanita, 1996. ISBN 951-95973-8-7
  • Kärki, Manu: Somerniemen kunnan historia. (Somerniemi-seuran julkaisuja 9) Somero: Amanita, 2015. ISBN 978-952-5330-79-3
  • Tarmio, Hannu; Heinonen, Marketta ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 7, Ruotsinpyhtää – Öja, s. 136–142. (Somero-artikkeli, jossa myös Somerniemen asiat) Porvoo: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]