Iglu

Suuri iglu Kinngaitissa, Baffinin saaren eteläosassa vuonna 1999. Sisäänkäyntitunnelin molemmin puolin tuulensuojaseinämät.

Piirros 1800-luvun puolivälistä kuvaa iniut-kylää Oopungnewingissä, lähellä Frobisher-lahtea Baffinin saarella.

Rakentamisen eteneminen.

Leikkaus: 1) oleskelutila 2) sisäänkäyntitunneli 3) ikkuna 4)tuuletusaukko.

Iglu, eli aputiak, on perinteinen inuitien käyttämä kupolimainen lumesta rakennettu asumus, jossa asuttiin talviaika tai joka tehtiin tilapäiseksi tukikohdaksi metsästysretkellä. Igluja käytettiin Mackenziejoen suiston ja Labradorin niemimaan välisellä alueella. Kesäisin asumuksena käytettiin hylkeennahkaisia telttoja.

Rakenne ja käyttö

Iglu rakennetaan harkkomaisista lumilohkareista. Materiaalina parasta on tuulen kovaksi pakkaama lumi, josta voi leikata harkkomaisia kappaleita pitkällä veitsellä. Veitset tehtiin ennen valaanluusta, nykyisin käytetään metalliteriä. Harkot ovat kooltaan noin 60 cm leveitä, 120 cm pitkiä ja 20 cm korkeita.

Iglu rakennetaan harkoista ulkokehältä edeten spiraalimaisesti ylös ja keskelle päin. Harkot veistetään yläpinnaltaan sisäänpäin kalteviksi, jotta saadaan tiivis kupolimainen rakenne. Saumat tiivistetään irtolumella. Kupolin rakenteen lukitsee keskimmäinen harkkokappale, josta hivenen sivulle puhkaistaan ilmanvaihto- ja savuhormina toimiva tuuletusaukko. Kupolissa voi olla ikkuna; kirkas jäälohkare tai hylkeensuolista pingotettu kalvo. Kulkureittinä sisään toimii noin kolmimetrinen ahdas lumesta rakennettu tunneli. Sisäänkäyntitunnelin päähän ripustettiin hylkeennahkainen verho, tai rakennettiin suojaseinä vetoa vähentämään. Kokenut rakentaja pystytti iglun 1–2 tunnissa.

Sisustuksena oli reunoilla makuutasot, lumiset korokkeet, pinnalla puunrisuja ja niiden päällä karibunnahkoja. Keskellä oli tulisija hylkeenrasvan polttamiseen valoa ja ruuan valmistusta varten.

Asuminen

Yleensä iglussa asui yksi perhe, mutta iglukupoleita myös rakennettiin useita peräkkäin ja yhdistettiin tunneleilla, jotta saatiin asumukset 15–20 hengen perhekunnille.

Asukkaat ja sisällä tapahtuvat toiminnot nostavat sisäilman lämpöä ja ilmankosteutta, joka tiivistyessään lumipintaan jäätyy ja aikaansaa ilmatiiviin, jäisen sisäpinnan. Koska tiivis jääpinta ja lumikerros eristävät hyvin, iglussa on lämmintä. Sisälämpötila voi olla −45 °C pakkasella jopa −7:stä +16 °C:seen, vaikka ainoa lämmönlähde olisi asukkaiden ruumiinlämpö.

Osa inuiteista asui koko talven igluissa, osa puolestaan asui suurimman osan talvesta puoliksi maahan kaivetuissa, maapohjaisissa ajopuusta ja valaanluista rakennetuissa majoissa ja käytti igluja metsästysretkien tilapäismajoitukseen. Igluja on tehty myös nurmiturppaista, kivistä ja puusta.