Big Show
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Big Show | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1972 Aiken, Etelä-Carolina |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Showpainija | |
| Kehänimet |
Big Show The Giant Paul Wight |
| Aktiivisena | 1995– |
| Pituus | 213 cm |
| Paino | 174 kg |
| Kouluttajat | Al Snow, Triple H, Glenn Ruth |
Paul Donald Wight II (s. 8. helmikuuta 1972), paremmin tunnettu nimellä The Big Show, on yhdysvaltalainen showpainija, joka on saanut huomiota suuren kokonsa vuoksi. Hänen pituutensa on 213 senttiä ja painoa on reilut 170 kiloa. Hänen lopetusliikkeitänsä ovat Chokeslam, Cobra Clutch Backbreaker ja WMD.
Big Show on myös saanut lempinimen "World's Largest Athlete", mikä tarkoittaa Maailman kookkain urheilija.
Big Show on ainoana historiassa hallinnut vuorotellen WWE-mestaruutta, WCW-mestaruutta sekä ECW-mestaruutta.
Showpainiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen uransa on esitetty alla oleviin otsikoihin jaoteltuna aikajärjestyksessä
World Championship Wrestling: The Giant
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paul Wight päätyi showpainin pariin tavattuaan suosikkinsa Hulk Hoganin. Hoganin ensimmäinen ajatus oli saada Wight painikehään, koska tämä muistutti suuresti Hoganin edesmennyttä ystävää, André the Giantia.[1] Wight sai nimen The Giant, ja hänet esiteltiin yleisölle Andrén kadonneena poikana (André ja Big Show eivät oikeasti ole sukulaisia). Ensimmäisessä ottelussaan vuonna 1995 hän kohtasi Halloween Havoc-PPV:ssä Hulk Hoganin, ja voitti tältä WCW World titlen. The Giant murskasi tämän jälkeen WCW:n suuria tähtiä, kuten Ric Flairin ja Stingin. Hogan voitti mestaruuden takaisin The Giantilta vuoden 1996 Hog Wild-tapahtumassa, käännyttyään heeliksi. The Giant taisteli ensin Hoganin new World orderia vastaan, mutta liittyi lopulta nWo:n riveihin.
World Wrestling Federation: Paul Wight
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paul Wight jätti vuonna 1999 WCW:n, sillä WWF tarjosi hänelle rahakasta kymmenen vuoden sopimusta.[2] Wight esiintyi ensi kertaa World Wrestling Federationissa sekaantuessaan Vince McMahonin ja Stone Cold Steve Austinin väliseen teräshäkki-otteluun McMahonin hyväksi.[3] Wight liittyi McMahonin Corporation-ryhmittymään ja hänelle annettiin nimi Big Show. Myöhemmin hän liittyi Unioniin, jotka olivat Corporationia vastaan, ja myöhemmin Corporate Ministryiä vastaan.[2]
World Wrestling Federation: Big Show & The Undertaker
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Big Show liittoutui The Undertakerin kanssa, ja voitti tämän kanssa joukkuemestaruudenkin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran Undertaker ja Big Show voittivat vyöt X-Pacilta ja Kanelta, ja myöhemmin Buried Alive-ottelussa The Rockilta ja Mick Foleylta.
World Wrestling Federation: 1999-2000
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Big Show voitti jopa Royal Rumble-ottelun, mutta tulos muutettiin myöhemmin. Lopulta Big Show onnistui voittamaan The Rockin, joka painaa 118 kg ja ansaitsi paikkansa WrestleManian mestaruusotteluun, joka monen mutkan kautta päätyi 4 miehen otteluksi. Otteluun ottivat osaa Show’n lisäksi Triple H, Mick Foley ja The Rock. Big Show päätyi kuitenkin ensimmäiseksi eliminoiduksi kyseisessä ottelussa. Tämän jälkeen Big Show otteli Backlash-PPV:ssä Kurt Anglea vastaan pukeutuneena kuten Hulk Hogan, ja kutsui itseään The Showsteriksi. Tämän jälkeen Big Show lähetettiin Ohio Valley Wrestlingiin treenaamaan itseään parempaan kuntoon ja kehittämään taitojaan.
World Wrestling Federation
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Big Show palasi vuonna 2001 Royal Rumble-PPV:ssä ottaen osaa 30 miehen Royal Rumble eliminointiotteluun. Big Show oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin aiemmin, ja hänestä oli tullut taidokkaampi kehässä, joten hän teki moniin vaikutuksen.
Big Show saavutti kultaa vyötärölleen, kun voitti Ravenilta WWF Hardcore-mestaruuden, ja puolusti sitä muun muassa Rhynoa vastaan. Alliancen hyökätessä World Wrestling Federationiin Big Show pysyi WWF:n puolella, ja osallistui Survivor Seriesin viiden miehen eliminointijoukkueotteluun, jossa team WWF kohtasi team Alliancen. Team WWF:ään kuului Show’n lisäksi WCW:n mestari The Rock, Kane, Undertaker ja Chris Jericho. Alliancea taas edustivat Booker T, Rob Van Dam, Kurt Angle, Shane McMahon ja WWF:n mestari Stone Cold Steve Austin. Big Show eliminointiin ensimmäisenä ottelussa, kun jokainen Alliancea edustava teki hänelle lopetusliikkeensä.
World Wrestling Entertainment: RAW
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun vuonna 2002 rosterit jaettiin, WWE:n co-owner Ric Flair valitsi Big Show’n RAW:hon. Big Show liittyi muun muassa WWF:hen tulleeseen nWo:hon käännettyään selkänsä Stone Coldille. Big Show feudasi Booker T:n kanssa, kun Booker potkittiin ulos nWo:sta, ja otteli monta ottelua tätä vastaan.
Hän kävi myös vuonna 2006 RAW:ssa ottelemassa Vince McMahonin ja Shane McMahonin kanssa D-Generation X:ää vastaan, mutta kolmikko hävisi ja Vince laitettiin pussaamaan Big Show’n takapuolta.
World Wrestling Entertainment: SmackDown!
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
24. lokakuuta Big Show siirtyi SmackDown!-ohjelman riveihin, paiskaten Undertakerin sisääntulorampin läpi ja lähettäen tämän sairauslomalle. Big Show pääsi ykköshaastajaksi Brock Lesnarin WWE mestaruuteen, ja voitti sen Brockilta Survivor Seriesissä, mutta kuukauden jälkeen menetti vyön Kurt Anglelle.
Big Show voitti WWE United States mestaruuden 19. lokakuuta 2003 No Mercy-PPV:ssä Eddie Guerrerolta, ja nosti vyön arvoa monissa kunniakkaissa puolustuksissa, kunnes hävisi vyön John Cenalle Wrestlemania XX-PPV:ssä.
Kun Smackdownin! toimitusjohtaja Kurt Angle nimesi John Bradshaw Layfieldin ykköshaastajaksi, bookkasi eräässä Smackdownissa Angle silloisen WWE mestari Eddie Guerreron ottelemaan Big Show’ta vastaan, sillä tämä halusi Eddien olevan mahdollisimman lyöty JBL:lle. Backstagelle Big Show kysyi Anglelta, onko hänen ottelunsa mestaruudesta, mutta koska se ei ollut, Big Show sanoi lopettavansa työskentelyn, mikäli häviää Eddielle, ja myöhemmin illalla Eddie onnistuikin selättämään Show’n, ja tuohtunut Big Show aloitti itkemisen kehässä. Backstagella hän uhkasi Torrie Wilsonia väkivallalla, sillä luuli Torrien nauraneen hänelle. Big Show tuhosi Torrien auton ja vei Torrien mukanaan lähes katon rajaan, jolloin Kurt Angle käski Show’ta päästämään Torrien pois, mutta Big Show heitti Anglen alas. Angle joutui tämän takia pyörätuoliin.
Sairausloma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Big Show joutui olemaan muutaman kuukauden sivussa, sillä hänen loukkaantunut polvensa operoitiin. Tämä ei kuitenkaan näkynyt käsikirjoituksessa vaan Big Show’n sanottiin lopettaneen uransa.
World Wrestling Entertainment: SmackDown!
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Big Show palasi SmackDown!-ohjelmaan 9. syyskuuta 2004, sekaantuen Kurt Anglen (joka oli päässyt ylös pyörätuolista ja siirtynyt takaisin painijaksi) ja Eddie Guerreron väliseen "lumberjack"-otteluun (ottelu, jossa kehän ulkopuolella seisoo paljon painijoita vahtimassa, että kukaan ei pakene), tuhoten koko rosterin.
Seuraavalla viikolla SmackDown!in uusi toimitusjohtaja, Theodore Long, onnitteli Big Show’ta tekemästään vaikutuksesta viime viikolla, ja sanoi, että hänellä on Show’lle tarjottavana 2 ottelusopimusta, joista hän saa valita: ottelu Kurt Anglea tai Eddie Guerreroa vastaan No Mercyssä. Myöhemmin illalla Big Show kirjoitti ensin ottelusopimuksen Guerreroa vastaan, mutta repikin tämän, ja kirjoitti sopimuksen ottelusta Anglea vastaan, ja varmistaen yleisölle olevansa nyt face.
Seuraavalla viikolla Show ja Eddie kohtasivat Anglen ja Luther Reingsin joukkueottelussa, joka päättyi Anglen ja Reingsin diskaukseen, kun Mark Jindrak sekaantui otteluun. Ottelun jälkeen Angle, Jindrak ja Reings ajelivat Show’n pään kaljuksi.
No Mercyssä Big Show ja Angle kohtasivat viimeinkin. Big Show voitti ottelun tehtyään massiivisen chokeslamin Anglelle.
Seuraavina viikkoina SmackDown!:ssa Angle tuhosi muun muassa Mark Jindrakin ja Dudley Boyzit. Big Show osallistui Survivor Seriesissä Eddien tiimin puolelle Anglen tiimiä vastaan. Eddien tiimiin kuuluivat Show’n ja Eddien lisäksi Rob Van Dam ja John Cena, kun taas Anglen tiimiin kuuluivat Anglen lisäksi Carlito Carribean Cool, Luther Reings ja Mark Jindrak. Ottelu päättyi Eddien joukkueen voittoon.
Armageddon-PPV:ssä Big Show’ta vastaan asettuivat Kurt Angle, Mark Jindrak ja Luther Reings, mutta Show oli yhä liian kova pala ja voitti heidät.
Vuonna 2005 JBL:n WWE mestaruuden ykköshaastajiksi nimettiin Kurt Angle ja Big Show. Ottelusta tuli siis triple threat, JBL vs Kurt Angle vs Big Show, ja ottelu määrättiin Royal Rumbleen. Ennen Rumblea molemmat osapuolet kuitenkin yrittivät sekoittaa Big Show’n päätä mahdollisimman paljon. Angle muun muassa kaappasi Show’lle tärkeän tytön, Joy Giovanin, ja väitti JBL:n kabinetteineen siepanneen tämän. Royal Rumblessa JBL onnistui yhä säilyttämään vyönsä selätettyään Kurt Anglen.
Royal Rumblen jälkeen Theodore Long kuitenkin ilmoitti, että JBL joutuu kohtaamaan Big Show’n piikkilanka-teräshäkki-ottelussa No Way Out-PPV:ssä. Big Show oli selvästi dominoiva osapuoli ottelussa, ja runnoi Layfieldia mielensä mukaan, mutta Show’n paiskattua vastustajansa kehän läpi chokeslamilla, JBL:n onnistui ryömiä kehän alta pois ja säilytti näin mestaruusvyönsä.
No Way Outin jälkeen Big Show päätyi vähemmän merkittäviin kuvioihin, ja joutui painimaan entistä sumopainin suurmestaria Chad Rowania (Akebono Tarō) vastaan WrestleMania 21:ssä häviten ottelun.
Eräässä Smackdownissa Carlito teki Big Show’lle "Carlitos Cabana"-talk showsegmentissään tarjouksen ryhtyä Carliton henkivartijaksi, mutta Show ei hyväksynyt ehdotusta, jolloin Carlito aikoi puraista omenaa sylkeäkseen sen Big Show’n naamalle, mutta Show nappasi omenan ja puraisi siitä oikein ison palan, sylkeäkseen sen Carliton naamalle. Omena oli kuitenkin myrkytetty, ja Show taintui maahan, jolloin Carlito otti myrkyttämättömän omenan ja sylki Big Show’ta.
Carlito sai myöhemmin toisen ison miehen (joskaan ei niin ison, kuin Big Show) taakseen, Matt Morganin. Judgement Day-PPV:ssä Big Show kohtasi Carliton, ja hävisi tälle, kun Morgan sekaantui otteluun ja iski F5-liikkeen Big Show’lle.
World Wrestling Entertainment: RAW
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Big Show siirtyi "rosteriarvonnassa" RAW:n leipiin 27. kesäkuuta 2005, ja tuhosi siirtymisottelussaan Gene Snitskyn.
Seuraavalla viikolla Big Show otteli joukkueena Kanen kanssa Snitskya ja Edgeä vastaan. Show ja Kane korjasivat voiton kotiin.
Unforgiven-PPV:ssä Big Show kohtasi jälleen Snitskyn, tuhoten tämän uudelleen.
World Wrestling Entertainment: Big Show & Kane
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kane ja Big Show ottelivat 1. marraskuuta Taboo Tuesday-PPV:ssä hallitsevia World Tag Team mestareita, Lance Cadea ja Trevor Murdochia vastaan joukkuemestaruudesta. Show ja Kane tuhosivat Caden ja Murdochin, vieden mestaruudet itselleen. He myös puolustivat seuraavassa RAW:ssa joukkuemestaruutta uusintaottelussa Cadea ja Murdochia vastaan, mutta nyt ottelussa ei ollut hylkäyksiä, joten he saattoivat tehdä mitä halusivat. Ottelu päättyi, kun Kane ja Big Show iskivät Trevorin double chokeslammilla selostajapöydän läpi ja selättivät hänet.
Kun SmackDown!iin järjestettiin RAW:n Edgen ja SmackDown!in silloisen World Heavyweight-mestarin Batistan välinen ottelu, sekaantuivat Big Show ja Kane siihen, auttaen Edgen voittoon, yrittäen todistaa RAW:n paremmuutta SmackDown!iin nähden.
Eräässä RAW:ssa team RAW (Carlito, Chris Masters, Big Show, Kane ja Shawn Michaels) hyökkäsivät team Smackdownin (Batista, Rey Mysterio, JBL, Randy Orton, Bobby Lashley) kimppuun RAW:n areenan pysäköintialueella. Big Show ja Kane tekivät jälleen tuhoa, kun he iskivät Batistan double chokeslammilla auton konepellille.
Survivor Seriesin tultua Big Show ja Kane olivat team Smackdownille kovin pala koko ottelussa, mutta kuitenkin team Smackdown onnistui osoittamaan paremmuutensa, ja voitti team RAW:n.
Big Show ja Kane kohtasivat Armageddon-PPV:ssä Smackdownin Rey Mysterion ja Batistan, vieden voiton, ja saaden kostonsa Smackdownista.
Kun Vince McMahon oli määrännyt eliminointikammio-ottelun New Years Revolution-PPV:hen, päätti Triple H pilata Show’n mahdollisuudet päästä mukaan otteluun, ja aiheutti tälle karsinnoissa diskauksen. Kun Triple H otteli omaa karsintaotteluaan Kanea vastaan, Big Show sekaantui, ja tuomarin selän takana antoi Hunterille yhdessä Kanen kanssa double chokeslamin, ja Kane selätti Hunterin, varmistaen näin, että myöskään Triple H ei mene eliminointikammioon tavoittelemaan mestaruutta.
New Years Revolutionissa Big Show kohtasi Hunterin ottelussa, häviten HHH:n käytettyä likaisia keinoja.
WrestleMania 22:ssa Big Show ja Kane puolustivat mestaruuttaan Chris Mastersia ja Carlitoa vastaan, säilyttäen kullan yhä vyötäröllään, mutta Wrestlemanian jälkeisessä RAW:ssa he hävisivät sen Spirit Squadille. Kane ja Big Show saivat myös uusintaottelun, mutta Kane sekosi ja tuhosi jokaisen kehässä olevan. Kun Big Show kysyi, onko Kanella kaikki hyvin, Kane vastasi, että ei ole, ja ryhtyi tuijottamaan Big Show’ta, joka yritti rauhoitella Kanea. Kane kuitenkin tönäisi Show’ta, joka tönäisi takaisin. Kane iski kätensä Show’n kurkkuun, aikoen iskeä chokeslamin. Show yritti ensin saada Kanen kättä irti, mutta iski sitten oman kätensä Kanen kurkkuun. Kane kuitenkin työnsi sormensa Big Show’n silmiin ja iski yli 200-kiloiselle Show’lle chokeslaminsa.
Seuraavassa RAW:ssa Kanen tuhottua Rob Conwayn, Kane kävi kehäkuuluttaja Lilianin kurkkuun kiinni, koska tämä mainitsi päivämäärän 19. toukokuuta, jolloin Kanen elokuva See No Evil saa ensi-iltansa. Show kuitenkin juoksi pelastamaan Lillianin ja iski chokeslaminsa Kanelle, joka vain nousi istumaan Show’n kävellessä pois.
Backlashissa Kane ja Big Show kohtasivat, mutta ottelu päättyi ratkaisemattomana.
Extreme Championship Wrestling
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun WWE herätti ECWn henkiin, järjestettiin ennen ECW One Night Stand-PPV:tä WWE vs ECW head to head-erikoistapahtuma. Eräs tapahtuman otteluista oli ECW vs WWE Battle Royal. Ottelun lopussa Randy Orton eliminoi Kurt Anglen, ja luuli näin hankkineensa WWE:lle voiton, mutta hänen lisäkseen kehässä yhä oleva Big Show repi RAW-paitansa pois, ja alta paljastui ECW-paita. Show heitti Ortonin ulos ja toi näin ECW:lle voiton.
12. kesäkuuta 2006 pidetyssä uuden ECW:n debyytti TV-show’ssa Big Show osallistui jälleen Battle Royaliin, ollen dominoiva, mutta lopussa Sabu kuitenkin hyppäsi tuolin kanssa Show’n selkään ja onnistui eliminoimaan tämän.
Big Show voitti Rob Van Damilta ECW-mestaruuden Paul Heymanin avustuksella, ja on säilyttänyt vyönsä monia painijoita vastaan. Big Show on myös ainoa painija, joka on voittanut sekä ECW:n, WCW:n, että WWE:n päämestaruudet. Heidän seuraavan kohtaamisensa Rob Van Dam voitti.
Hän hävisi Triple Threat-kolminottelun King Bookerille tämän selätettyä John Cenan ulkopuolisen häirinnän turvin. Hän menetti ECW:n mestaruuden Elimination Chamber-ottelussa, jonka voitti Bobby Lashley.Elimination chamberin jälkeen Big Show oli Bobby Lashleyta vastaan ECW:n mestaruudesta, mutta hävisi sen. Pian Lashleyta vastaan käydyn ottelun jälkeen Big Show katosi WWE:stä kunnes palasi vuoden 2008 No Way Outissa haastaen nyrkkeilijä Floyd "Money" Mayweatherin
SmackDown (2008-2009)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen Mayweatherin kohtaamista Big Show otteli esim. toista nyrkkeilijää Brandon Hilliä vastaan voittaen hänet ylivoimaisesti. Kun oli Big Show’n ja Mayweatherin punnituksen aika, Big Show kutsui omat taustajoukkonsa ja kehän ympärille saapui monia showpainijoita. Lopuksi Big Show heitti Mayweatherin ulos kehästä.
Big Show koetti voittaa Chris Jericholta tämän Intercontinental Championshipin. Big Show voitti ottelun diskauksella mutta ei saanut mestaruutta koska mestaruus ei vaihdu diskauksella.
Big Show oli ennen Wrestlemaniaa vieraana Late Night with Conan O'Brienissa.
Ennen Wrestlemaniaa Big Show otteli 4 vs. 4 ottelussa. Toisessa tiimissä olivat Ric Flair, Triple H, Shawn Michaels ja John Cena. Ja toisessa tiimissä olivat Randy Orton, Big Show, JBL ja Umaga. Ottelu ei sujunut ongelmitta. Ensin ottelua tuli häiritsemään Finlay jolloin JBL lähti tappelemaan Finlayn kanssa. Sitten tuli Batista ja Umaga alkoi tappelemaan Batistan kanssa. Big Show’n ollessa kehävuorossa Orton huuteli ja määräili Big Show’lle jolloin Big Show raivostui ja teki Ortonille chokeslamin ja lähti pois.
Wrestlemaniassa 24:ssä Big Show kohtasi Mayweahterin. Aluksi Big Show ei saanut kunnon otetta Floydista. Kun Show pääsi niskanpäälle niin Mayweather oli helisemässä. Floydin manageri oli jo viemässä Floydia pois, mutta Big Show haki hänet takaisin. Eräs Mayweatherin kulmamiehistä löi Show’ta tuolilla jolloin Show teki hänelle chokeslamin. Mayweather sai yliotteen lyöden Show’ta monesti tuolilla ja lopuksi korulla käyttäen sitä nyrkkirautana. Sekavien tapahtumien jälkeen Mayweather voitti tyrmäyksellä.
The Great Khali halusi pyytää Big Show’lta anteeksi pari viikkoa tapahtunutta häirintää intialaiseen tyyliin. Khali ja hänen apurinsa antoivat Show’lle pyhän joen vettä, viiniä, kanan ja vuohen. Big Show ja Khali kättelivät mutta sen jälkeen Show löi Khalin tajuttomaksi ja lähti pois. Vihdoin Backlashissä he kohtasivat. Khali dominoi selvästi ottelua mutta Show sai tehtyä Khalille chokeslamin ja voitti ottelun. Ennen One Night Standia, ECW:n entinen manageri Armando Estrada sopi entisten ECW:n mestareiden välille neljän miehen Singapore Cane ottelun, josta Estrada unohti Big Show’n. Ennen ONS:ä oli tag team ottelu, joissa ottelivat CM Punk, Tommy Dreamer, John Morrison ja Chavo Guerrero. Ottelun loppuhetkillä Big Show tuli hakkaamaan kaikkia ja kertoi yleisölle laittaneensa itsensä Singapore Cane otteluun. One Night Standissa Big Show dominoi ottelun alkua kunnes kaikki paitsi Big Show saivat kepit ja hakkasivat niillä Big Show’ta kaikki samaan aikaan, mutta lopulta Big Show raivostui ja hakkasi kaikkia ja lopuksi selätti Dreamerin ja lunasti mestaruus-ottelun Kanea vastaan Night Of The Championsiin. Otteluun pääsi mukaan myös Mark Henry, joka lopulta voitti ottelun ja tuli ECW-mestariksi.
Vuoden 2008 loppupuolella on Big Show feudasi The Undertakerin kanssa. Hän muun muassa runnoi Undertakerin Unforgivenissa, sekä voitti Undertakerin No Mercyssä Knock Outilla. Lisäksi hän otteli Undertakeria vastaan Last Man Standing ottelun Cyber Sundayssä, Casket ottelun Survivor Seriesissä, sekä yhdessä SmackDownissa Steel Cage ottelun. Nämä kolme ottelua hän kuitenkin hävisi.
Royal Rumblessa hän osallistui Royal Rumble otteluun. Hän tuli viimeisenä kehään ja hänet eliminoi Randy Orton kuudenneksi viimeisenä. Kun hänet oli jo eliminoitu, hän vetäisi reunuksella olleen Undertakerin jalasta lattialle ja täten eliminoi Takerin. No Way Out 2009:ssä hän oli mukana Elimination Chamber matsissa joka taisteltiin WWE mestaruudesta. Hänet eliminoitiin kolmantena kun Jeff Hardy iski hänelle Swanton Bombin kammion katolta. 02. maaliskuuta RAW:ssa Show ilmoitettiin #1 haastajaksi World Heavyweight mestaruudesta WrestleMania 25:ssä. Ennen sitä hänellä oli juonikuvio Edgen ja John Cenan kanssa, jotka myös ottelivat samaisessa mestaruus-ottelussa. Ottelun lopussa Cena iski ensin Big Show’lle Attidute Adjustmentin ja heti perään iski Edgen samalla heitolla Big Show’n päälle ja selätti Show’n.
RAW (2009)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
13. huhtikuuta Big Show siirtyi takaisin RAW:n WWE Draftissa. Backlashissä Big Show sekaantui John Cenan ja Edgen väliseen World Heavyweight mestaruusotteluun ja heitti Cenan Chokeslamilla valospotin läpi. Big Show kohtasi Cenan Judgment Dayssä ja Extreme Rulesissa. Hän kuitenkin hävisi kummatkin ottelut.
Night of Championsissa hän korvasi Edgen Chris Jerichon Tag Team parina ja tuli näin ollen yhdistetyksi Tag Team mestariksi. Jericho ja Big Show voittivat Cody Rhodesin ja Ted DiBiasen. Summerslamissa kaatui Cryme Tyme, Breaking Pointissa MVP ja Mark Henry ja Hell In A Cellissä Batista ja Rey Mysterio. Bragging Rightsissa Show osallistui Team RAW vs. Team Smackdown otteluun. Ottelussa Big Show petti Team Rawin ja iski Kofi Kingstonille KO Punchin. Seuraavassa Rawissa hän kertoi että Smackdownin GM Theodore Long oli luvannut hänelle World Heavyweight mestaruusmatsin, jos Show auttaisi Team Smackdownin voittoon. Hän kohtasi Survivor Seriesissä silloisen mestarin Undertakerin ja Tag Team parinsa Chris Jerichon. Undertaker vei voiton, kun hän sai Big Show’n luovuttamaan Hell's Gateen. WWE TLC:ssä JeriShow menetti Unified Tag Team mestaruudet D-Generation X:lle. 8. helmikuuta 2010 Big Show voitti jälleen Unified Tag Team mestaruudet tällä kertaa The Mizin kanssa triple threat elimination tag team matsissa, jossa olivat mukana myös mestarijoukkue DX ja Straightedge Society(CM Punk ja Luke Gallows). Wrestlemaniassa ShoMiz puolusti mestaruuksiaan John Morrisonia ja R-Truthia vastaan. He voittivat, kun Big Show iski KO Punchin Morrisonille.
Paluu Smackdowniin (2010-nykyinen)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Draft 2010 tapahtuman alussa Big Show ja The Miz hävisivät Tag team vyöt Hart Dynastylle. Ottelun jälkeen Show hyökkäsi Mizin kimppuun syyttäen tätä häviöstä jolloin Big Show kääntyi faceksi (hyvis). Seuraavassa Smackdownissa Theodore Long sopi Big Show’n ja Jack Swaggerin välille mestaruusmatsin World Heavyweight Championshipista WWE Over the Limittiin. 7. toukokuuta Show hyökkäsi Swaggerin ja Kanen välisen ottelun jälkeen tekemällä Swaggerille chokeslamin kuulutus pöydälle. Seuraavan viikon SmackDownissa hän tuhosi Swaggerin kaikki palkinnot, mitkä hän oli vuosien varrella saavuttanut. Over The Limitissä Big Show voitti Swaggerin diskauksen takia, mikä tarkoittaa sitä että Swagger säilytti World Mestaruuden. 27. toukokuuta SmackDown jaksossa Teddy Long ilmoitti Big Show’n olevan automaattisesti jatkossa WWE:n uudessa PPV:ssä WWE Fatal 4-Way:ssä Swaggeria vastaan 4 miehen matsissa, koska Swagger hävisi diskauksella Over The Limitissä. Muut miehet olivat Rey Mysterio ja CM Punk.
Mestaruudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- WCW World title x 2
- WCW World Heavyweight title
- WCW Tag Team titles
- WWE title x 2
- WWE Tag Team title w/ The Undertaker
- WWE Hardcore title x 2
- WWE United States title
- World Tag Team titles w/ Kane
- ECW World title
- Unified Tag Team title w/ Chris Jericho & The Miz
- WWE World Heavyweight Champion
- WWE Intercontinental Champion
- Slammy Award for Holy $#!+ Move of the Year w/ Mark Henry
Tunnuspiirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Käden nosto ylös ennen kehään saapumista.
- Pitkä ja kalju
- Musta Tarzan-vaippa
- Henkselit
- Matala ääni
Nimikkoliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chokeslam
- Knockout punch
- Colossal Clutch
- Shhh... lyönti (kuiskaa ja läimäisee vastustajaa rintaan)
- Nostaa vastustajan kahdella kädellä ilmaan ja pudottaa eli Kahden käden Chokeslam
- Bearhug
- Headbutt
- Big boot
- Spear
- Final Cut
- Diving elbow drop
- Military press slam
- Fallaway powerbomb
Managerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunnusmusiikit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Rockhouse" by Jimmy Hart and H. Helm (WCW / WWF/E; käytti tätä kun oli New World Order:ssa; 1996–1997, 1998–1999, 2002)
- "No Chance in Hell" by Jim Johnston (WWF; 1999)
- "Big" by Jim Johnston (WWF/E; 1999–2006)
- "Big (Remix)" by Mack 10, K Mac, Boo Kapone, and MC Eiht (WWF; 2000)
- "Crank It Up" by Brand New Sin (WWE; 2006, 2008–)
- "Crank the Walls Down" by Maylene and the Sons of Disaster (Hän käytti tätä Chris Jerichon kanssa JeriShow:ssa)
- " "YMCA" by Village People (WWE; 2012–)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ian Hamilton. Wrestling's Sinking Ship: What Happens to an Industry Without Competition (p.5)
- ↑ a b Levitt, Kimble: The show must go on: in basketball, professional wrestling and life in general, Paul Wight has had his share of triumphs and disappointment Wrestling Digest. Arkistoitu 9.4.2009. Viitattu 3.5.2009. Web archive 2009
- ↑ Milner, John & Kamchen, Richard: Big Show Canadian Online Explorer. Arkistoitu 28.5.2007. Viitattu 26.7.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
