Faradž
| Faradž | |
|---|---|
| Egyptin sulttaani | |
|
1399–1412
|
|
| Edeltäjä | Barquq |
| Seuraaja | al-Malik al-Muajad Šaikh |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1389 Kairo |
| Kuollut | 1412 Kairo |
Faradž (1389 – 1412) oli Egyptin mamelukkisulttaani vuodesta 1399 vuoteen 1412. Hänen isänsä oli edellinen sulttaani Barquq. Faradžin valtakautta leimasivat jatkuvat sisällissodat ja muut onnettomuudet. Faradž joutui lopulta kapinoivien emiiriensä vangiksi ja teloituttamaksi. Hän jäi viimeiseksi dynastiseksi sulttaaniksi. Myöhemmät sulttaanit valittiin eri mamelukkiryhmittymien johtajista dynastisten sukujen sijaan.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Faradž syntyi Kairossa vuonna 1389. Hänen isänsä oli mamelukkien Egyptin sulttaani Barquq ja äiti kreikkalainen Shirin. Burdži-mamelukki isänsä kautta Faradž kuului mamelukkien niin sanottuun tšerkessiläiseen ryhmään, jonka kilpailijoita olivat turkkilaiset. Burqaq kuoli 20. kesäkuuta 1399[1] ja Faradžista tuli uusi sulttaani vain 11-vuotiaana.[2] Nuorten iän takia Faradž sai aluksi kaksi holhoojahallitsijaa sulttaanin alaisista emiireistä. Emiirien keskinäisen jatkuvan kiistelyn takia Faradž julistettiin kuitenkin täysi-ikäiseksi jo marraskuussa 1399.[1]
Hallitsijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sulttaanin alaisten emiirien kiistely leimasi suurta osaa Faradžin kaikkiaan kahdesta valtakaudesta. Kiistoja herätti etenkin Faradžin isän entinen tapa suosia tšerkessejä turkkilaisten kustannuksella, vaikka turkkilaiset olivat historiallisesti olleet vahvemmassa asemassa. Tšerkessien tukialuetta oli Egypti, kun taas turkkilaisten tukialuetta oli Syyria. Faradž tekikin useampia sotaretkiä Syyrian suuntaan kukistaakseen kapinoita.[1] Jatkuvan sisällissodan lisäksi Egyptiä runteli musta surma ja Niilin heikkojen tulvavuosien aiheuttama nälänhätä. Monet heimot käyttivät hyväkseen vallitsevaa sekasortoa ja esimerkiksi Hawarrat valtasivat koko Ylä-Egyptin keskushallinnolta.[2] Sisäistä sekasortoa ei auttanut edes yhteinen ulkoinen uhka. Timur Lenk johti armeijansa Syyriaan. Epäröinyt Faradž päätti lopulta kohdata Timurin Damaskoksessa, mutta mamelukit voitettiin ja Timur ryösti kaupungin. Lopulta hän päätti kuitenkin kääntyä Egyptin sijaan kohti pohjoista Osmanien valtakuntaa vastaan.[1]
Faradžin ensimmäisen valtakauden päätti syrjäyttäminen.[1] Kairossa hänen tilalleen valittiin 25. syyskuuta 1405 vain 70 päivää hallinnut Faradžin veli Abd al-Aziz eli hallitsijanimeltään al-Malik al-Mansur. Faradž pääsi kuitenkin lopulta takaisin valtaistuimelleen. Sodat Syyrian turkkilaisia vastaan jatkuivat toisella valtakaudella. Lopulta maalis-huhtikuussa 1412 Faradž kärsi lopullisen tappion Lajjunin tuntumassa käydyssä taistelussa. Faradž pakeni Damaskokseen, jossa hänet pakotettiin luopumaan vallasta.[1] Faradž päätyi vankina Kairon linnoitukseen, jossa hänet murhattiin pian vangitsemisen jälkeen.[2] Hänet haudattiin mausoleumiin Kairossa.[3]
Kuoleman jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Faradž oli viimeinen Qalawunin dynastian sulttaani. Hänen jälkeensä varsinaisia sukudynastioita ei Egyptissä enää syntynyt, vaan hallitsijaksi nousivat mamelukkiryhmittymien päälliköt. Välittömästi Faradžin kuoleman jälkeen tilapäisratkaisuna hallitsijaksi julistettiin abbasidi-kalifi ja lopulta uudeksi sulttaaniksi kohotettiin mamelukki al-Malik al-Muajad Šaikh.[2]
Egyptiläiset historioitsijat kirjoittivat Faradžista hieman eri tavoin. Al-Makrizi syytti Faradžia Egyptin ja Syyrian hävityksestä huonon hallinnon, korruption ja ankaran verotuksen takia. Ibn Taghri Birdi kirjoitti Faradžista positiivisempaan sävyyn, joskin hän saattoi olla puolueellinen Faradžin mentyä naimisiin hänen siskonsa kanssa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 781-782. Brill, 1991. ISBN 9789004070264 (englanniksi)
- ↑ a b c d Andrei Sergejeff: ”Burdži-mamelukkien aika”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ Khanqah and Madrasa of Sultan Faraj ibn Barquq Museum With No Frontiers. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
