Länsimaat
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Länsimaat on hieman epämääräinen kulttuurillisia, poliittisia ja maantieteellisiä seikkoja sisältävä käsite, jolla viitataan usein Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja suureen osaan Euroopasta. Länsimaissa voidaan kulttuurillis-poliittisessa mielessä katsoa olevan mukana myös länsimaiden siirtokunnista itsenäistyneet maat, ainakin Australia ja Uusi-Seelanti. Toisinaan länsimaiksi luetaan myös Israel, joka on länsimaiden pitkäaikainen liittolainen ja jonka väestöstä merkittäväksi koettu vähemmistö on eurooppalaista syntyperää, ja latinalaisen Amerikan maat.lähde?
Käsitteen ideologisesta puolesta voidaan sanoa, että länsimaat katsovat usein edustavansa modernisaatiota, demokratiaa, markkinataloutta, sivistystä ja jopa rauhaa. Tämä tulee hyvin ilmi esimerkiksi Euroopan unionin perustuslaissa. Toisaalta länsimaiden historiallinen tausta perustuu usein kolonialismiin.
Länsimaat voidaan myös käsittää ensimmäisen maailman maina, jotka erosivat sosialistisesta leiristä (toinen maailma) ja kehitysmaista (kolmas maailma).
Kylmän sodan aika
Kylmän sodan aikana Euroopasta luettiin usein länsimaihin vain ne maat, jotka eivät kuuluneet Neuvostoliiton hallitsemaan itäblokkiin. Lännen vastapuolena oli itä, johon kuuluivat kommunistiset Neuvostoliitto ja Kiina sekä niiden vaikutuspiirissä olevat maat. Tämäntyyppiset vanhat jaot ovat käyneet kyseenalaisemmiksi maailman muuttuessa, mutta niitä käytetään joskus edelleen. Länsi–itä-akselia muistuttaa läheisesti jako (rikkaaseen) pohjoiseen ja (köyhään) etelään, jossa viitataan vaurauden jakaantumiseen maapallolla.
Ensimmäinen, toinen ja kolmas maailma
Varsinkin aiempina vuosikymmeninä puhuttiin usein ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta maailmasta. Tällöin ensimmäinen maailma sisälsi länsimaat. ”Läntinen yhteisö” eroaa kuitenkin sosioekonomisesta termistä ”ensimmäinen maailma” siinä, että esimerkiksi Etelä-Amerikka lasketaan joskus osaksi läntistä yhteisöä, mutta suuri osa maanosan asukkaista on köyhiä. Japani on rikas ja osa ”ensimmäistä maailmaa”, mutta ei ole kulttuuriltaan länsimainen.
Saksalainen näkökulma
Saksankielisessä kulttuurissa on erotettu kaksi tai kolme tähän kuuluvaa käsitettä. Westliche Welt merkitsee kutakuinkin samaa kuin nykysuomen länsimaat, mutta samoin on ollut tapana suomentaa hieman toisenlaista hahmotusta edustava Abendland (jonka rinnalla esiintyy orientin vastakohtana Okzident). Abendland-käsite esintyy Oswald Spenglerin pääteoksessa Der Untergang des Abendlandes (1917–1920, suomennettuna nimellä Länsimaiden perikato).
Kulttuurien kamppailu
Yhdysvaltalainen politiikan tutkija Samuel P. Huntington esittää kirjassaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (1996, suomennos 2003) näkemyksensä kylmän sodan aikaisesta maailmasta. Kirjassa maailmanyhteiskunta jaetaan yhdeksään sivilisaatioon, länsimaiseen, ortodoksiseen, latinalaisamerikkalaiseen, islamilaiseen, afrikkalaiseen, hindulaiseen, buddhalaiseen, kiinalaiseen ja japanilaiseen. Kirjan mukaan länsimaihin kuuluvat Yhdysvallat ja Kanada sekä suuri osa Euroopasta, Oseaniasta ja Filippiineistä.
Hänen näkemyksensä on kiistanalainen: joidenkin kriitikoiden mielestä länsimaihin pitäisi sisällyttää koko Amerikan manner sillä kaikki mantereen valtiot ovat Euroopan entisiä siirtokuntia ja siten länsimainen kulttuuri on vaikuttanut niihin vahvasti, lisäksi suurimmalla osalla mantereen väestöstä on eurooppalaiset sukujuuret. Latinalaisessa Amerikassa aihe on myös mielipiteitä jakava: joidenkin mielestä he kuuluvat länteen, joidenkin mielestä he ovat oma kulttuurinsa. Jodenkin mielestä koko Eurooppa, myös entinen itäblokki, pitäisi sisällyttää länsimaihin, sillä he näkevät Euroopan jakamisen länteen ja itään pelkkänä muistona rautaesiripusta, jolla ei ole suurta vaikutusta kylmän sodan jälkeiseen yhteiskuntaan.