Merien happamoituminen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. helmikuuta 2009 kello 13.01 käyttäjän Jniemenmaa (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiilidioksidipitoisuuksien noususta johtuva merenpinnan arvioitu happamoituminen 1700-luvulta 1990-luvulle

Merien happamoituminen tarkoittaa merien pH-arvon pienenemistä, joka johtuu pääasiassa hiilidioksidin sitoutumisesta meriin ja osittain meriin satavista happosateista. Meret ovat luontaisesti lievästi emäksisiä, sillä meriveden pH on hieman yli 8, mutta korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi laskea merien pH:ta voimakkaasti laajoilla alueilla.


Hiilen kiertokulku

Pääartikkeli: Hiilen kiertokulku

Ilmakehän kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta seuraa, että meriveteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia. Hiilidioksidin (CO2) ja veden (H2O) reagoidessa syntyvä hiilihappo (H2CO3) muodostaa edelleen bikarbonaatti- ja karbonaatti-ioneita (CHO3 ja CO32−). Reaktiossa vapautuu happamoittavia vetyioneja (H+), jotka vähentävät meriveden pH-arvoa. Vetyionit voivat edelleen yhdistyä karbonaatti-ionien (CO32−) kanssa, mikä vähentää merellisille eliöille tärkeän kalsiumkarbonaatin (CaCO3) muodostumista.[1]

Happamoituminen

Merien pintavesien happamuuden on arvioitu vähentyneen 8,179:stä 8,104:ään (–0,075) aikavälillä 1751–1994.[2] Meriveden odotetaan happamoituvan entisestään 7,949:ään (–0,230) vuoteen 2050 mennessä ja 7,824:ään (–0,355) vuoteen 2100 mennessä.[3] Tämä vastaisi 100–150 % kasvua vetyionipitoisuudessa. Merien happamuuden muutoksista palautuminen kestää tuhansia vuosia. pH-neutraali arvo on 7, joten merien voidaan myös sanoa emäksisyyden vähenevän.

Mahdolliset vaikutukset

Kaikista ihmisen kahden vuosisadan aikaisista hiilidioksidipäästöistä noin 40% on imeytynyt meriin ja aiheuttamaan happamoitumista. Kun meret happamoituvat kaloja, pieneliöitä- ja simpukkaeläimiä kuolee joukoittain sukupuuttoon happamoinnin estäessä merten elintärkeitä organismeja toimimasta. esimerkkejä siitä ovat korallit ja monien vedenelävien ravinto, plankton. Merten happamoituminen vaikuttaa merten pilvisyyteen, heijastavuuteen ja äänen kulkuun vedessä.Meriliikenteen lisääntyessä kaikuluotainten ääni voimistuu ja tappaa valaita niiden noussessa pinnalle kipua, kunnes ne rantautuvat.Koska monet eliöt ovat merten luonnon kiertokulun alkupäässä ne vaikuttavat kaikkiin, loppujen lopuksi myös ihmiseen. Tämä aiheuttaa vakavia kriisejä ympäri maailmaa ja monet joutuvat ruoan puutteessa kärsimään nälänhätää.

Viime vuonna huomaattiin, että Ison valliriutan uusiutuminen oli hidastunut 13%. Syynä oli happamoituminen.

Happamoitumisen luonnolliset torjujat

Merten happamoitumista torjuvat kalkkikiveä muodostavat kalsiumkarbonaatit ja kalsiumkarbonaattia liukenee mereen luultavasti mikroskooppisten plankton-eliöiden pintakerroksen alta. Nyt on kuitenkin saatu uutta tietoa että eräät luukalat tuottavat kalsiumkarbonaattia.

Lähteet

  1. Ocean acidification threatens marine organisms 29. syyskuuta 2005. Centre national de la recherche scientifique. Viitattu 11. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  2. J.C. Orr, et al.: Anthropogenic ocean acidification over the twenty-first century and its impact on calcifying organisms Nature 437, s. 681-686.. 2005. (englanniksi)
  3. IPCC:n erikoisraportti päästöskenaarioista (englanniksi)

Aiheesta muualla

Malline:Tynkä/Ilmasto

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Malline:Link FA