Žores Alfjorov
| Žores Ivanovitš Alfjorov | |
|---|---|
| Жорес Иванович Алфёров | |
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Жорес Иванович Алфёров |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta 1930 Vitebsk, Venäjä |
| Kansalaisuus |
 Venäläinen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Lenin-instituutti |
| Instituutti |
Ioffe Physico-Technical Institute Venäjän tiedeakatemia |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |
Leninin palkinto (1973), Neuvostoliiton valtionpalkinto (1984), Ioffen palkinto (1996), Deminovin palkinto (1999),  Nobelin fysiikanpalkinto (2000), Kioton palkinto (2001) |
Žores Ivanovitš Alfjorov (ven. Жорес Иванович Алфёров, s. 15. maaliskuuta 1930) on venäläinen fyysikko, joka sai vuonna 2000 Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Herbert Kroemerin ja Jack Kilbyn kanssa työstään puolijohdekomponenttien, erityisesti nopeiden transistorien, laserdiodien ja integroitujen mikropiirien kehittelystä. Näihin komponentteihin voidaan sanoa perustuvan nykyisen informaatioteknologian.
Alfjorov on Oulun yliopiston kunniatohtori. Hän on vieraillut Oulun yliopistossa useita kertoja 1980-luvulta alkaen.[1]
Alfjorov valittiin 1995 Venäjän duumaan Jeltsiniä tukevan Kotimme on Venäjä -puolueen ehdokkaana. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut duumassa kommunistien ehdokkaana. Hänet valittiin uudelleen 2003 ja 2007. Vuonna 2007 hän oli kommunistien listan kakkosehdokkaana vain puoluejohtaja Gennadi Zjuganovin jälkeen ja ennen Nikolai Haritonovia. Valtioduuman vanhimpana jäsenenä hän oli väliaikainen puhemies viidennen duuman kokoontuessa.