Kantakirja

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. huhtikuuta 2024 kello 17.40 käyttäjän Norr (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kantakirja on rekisteri tiettyjen kotieläinten jalostukseen hyväksytyistä yksilöistä. Näitä kotieläimiä ovat naudat, siat, lampaat, vuohet ja hevoseläimet. Evira hyväksyy hakemuksesta julkisoikeudellisen tai yksityisoikeudellisen yhteisön rodun kantakirjaa pitäväksi yhteisöksi, mikäli se täyttää tietyt edellytykset.[1]

Hevosten kantakirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevosten ja ponien kantakirjat ovat yleensä maa- ja rotukohtaisia. Hevosen tai ponin on täytettävät tietyt kriteerit tullakseen hyväksytyksi kantakirjaan. Tällä pyritään siihen, että jalostukseen käytettäisiin vain rotumääritelmän mukaisia, terveitä ja muutoinkin hyvälaatuisia yksilöitä. Jalostukseen tarjottavien yksilöiden arviointi tapahtuu näyttelyissä. Myös kilpailusuoritukset otetaan huomioon.

Jotta hevonen voidaan kantakirjata, sen polveutuminen pitää pystyä todistamaan ja sen on oltava rekisteröity. Suomessa rekisteröinnistä ja kantakirjauksesta huolehtii Suomen Hippos ry. Hevosen polveutuminen voi vaikuttaa myös sen kilpailuoikeuksiin. Esimerkiksi suomenhevonen ei saa ravikilpailuoikeutta, mikäli sen isä ei ole jalostukseen hyväksytty (poikkeuksena se, jos hevosen isäori ja emätamma ovat astutushetkellä olleet saman henkilön omistuksessa).

Lista Suomessa olevissa hevos- ja poni rotujen kantakirjoista ja rodun jälkeen tieto on missä jäsenvaltiosta, jossa pidetään rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa, Suomenhevonen / FI, Suomalainen lämminverinen ravihevonen / FI, Angloarabialainen täysiverihevonen, Arabialainen täysiverihevonen, Englantilainen täysiverihevonen / UK, Suomalainen puoliverihevonen FWB / FI, Connemara / IE, Newforest / UK, Gotlannin Russ / SE, Shetlannin poni / UK, Suomalainen ratsuponi / FI, Welshponi / UK, Islanninhevonen / IS, Vuonohevonen / NO, Irlannincob / IE ja Eestin raskas vetohevonen / EE. Aasi roduilla ei ole erikiseen suomessa kantakirjaa[2].

Lampaiden kantakirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ProAgria Keskusten Liitto pitää Suomessa seuraavien rotujen kantakirjoja: Suomenlammas, Texel, Rygja, Oxford down, Ruotsalainen turkislammas, Dorset, Dala, Shropshire, Kainuunharmas, Suffolk ja Itä-friisiläinen maitolammas. Ahvenanmaanlampaan kantakijan pitäjänä toimii Föreningen Ålandsfåret r.f.[2]

Nautojen kantakirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautojen kantakirjoihin merkitään sekä sonnit että lehmät. Kantakirjan pääjaksoon hyväksyttävän eläimen pitää olla puhdasrotuinen: Suomessa vaatimuksena on, että eläimen suvusta korkeintaan 6,25 % on toista rotua tai tuntematonta sukua. [3] Lisäksi suomalaisissa kantakirjoissa on niin kutsutut lisäjaksot risteytyseläimille. [3] Rotu määräytyy isän mukaan[3], joten pääjaksoon kirjattavalla eläimellä on oltava vähintään puhdasrotuiset isä, emänisä, emänemänisä ja emänemänemänisä. Kantakirjarekisteriin merkitään eläimen väri, sarvellisuus ja polveutuminen. [3] Kantakirjattavat eläimet rakennearvostellaan: lehmät kantakirjauksen yhteydessä, vasikat ja hiehot ensimmäisen poikimisen jälkeen.[3] Myös poistettu eli kuollut eläin voidaan kantakirjata.[3]

Kantakirjassa on erityinen valioluokka, johon voidaan merkitä tietyt korkeat vaatimukset täyttävä eläin. Nämä vaatimukset vaihtelevat rodun ja sukupuolen mukaan, ja vaatimukset ovat pitkälle jalostetuilla roduilla suuremmat kuin suomenkarjan roduilla, ja sonneilla suuremmat kuin lehmillä. Yleensä kuitenkin vaaditaan tiettyä rakenteeseen, luonteeseen ja muihin ominaisuuksiin perustuvaa jalostusarvoa ja esimerkiksi ayrshire- ja holstein-friisiläislehmilla vähintään keskimääräisen hyvä utarerakenne.[3] Lehmillä on lisäksi erityiset elinikäiseen maitotuotokseen perustuvat niin kutsutut tonnariluokat, joihin pääsyvaatimuksena on karjantarkkailun alaisena[3] lypsetty tietty lypsetty maitokilomäärä. Näitä tonnariluokkia on kolme: 50, 100 ja uusin, vuonna 2002[4] perustettu 150.

Lista Faba Osuukunnan pitämistä kantakirjoista. Maitorotuset naudat: Ayrshire, Holstein, Länsisuomenkarja, Pohjoissuomenkarja, Itäsuomenkarja, Jersey, Brown Swiss ja Guernsey. Liharotuset naudat: Hereford, Limousin, Aberdeen Angus, Charolais, Simmental, Piemontese, Highland Cattle, Blonde d´Aquitaine, Dexter, Galloway ja Texas longhorn[2].

Sikojen kantakirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa puhdasrotusten sikojen kantakirjan pitäjänä toimii Figen Oy. Rodut ovat Suomen maatiainen (ei pidä sekoittaa maatiais sikaan) ja Yorkshire.[2]

Vuohien kantakirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenvuohen kantakirjaa pitää ProAgria Keskusten Liitto.[2]

  1. Eläinjalostustoiminta ja keinollinen lisääminen 10.11.2017. Evira. Arkistoitu 23.6.2018. Viitattu 23.6.2018.
  2. a b c d e Kantakirjaa pitävät yhteisöt Muokattu 4.8.2016. Evira. Arkistoitu 24.6.2018. Viitattu 24.6.2018.
  3. a b c d e f g h Faba Jalostus: Lypsyrotujen kantakirjaus. Nauta, 1/2009, s. 31. Faba Jalostus. ISSN 1238-268X
  4. Lampinen, Anita: Satatonnarius harvinaista herkkua. Nauta, 3/2002, s. 84-85. ProAgria Suomen Kotieläinjalostusosuuskunta. ISSN 1238-268X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]