Alkemia
Alkemia on kemian varhaisvaihe[1] jonka päätarkoituksena oli valmistaa kultaa muista materiaaleista kuten perusmetalleista, tai saada aikaan elämän eliksiiri, jolla voitaisiin saavuttaa pitkä tai jopa ikuinen elämä.[2][3] Alkemistit tavoittelivat myös ihmisen terveyden parantamista, sisäistä kasvua ja kehittymistä, sekä värien, musteiden ja pigmenttien valmistusta. Vaikka alkemia perustuikin virheolettamuksiin aineen olemuksesta, alkemistit kehittivät monia kemian kehitykselle välttämättömiä välineitä ja valmistivat uusia yhdisteitä.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kieleen sana alkemia on tullut latinan sanasta alchimia, joka juontuu arabian sanasta al-kīmiyā. Se puolestaan tulee kreikan sanasta khymeía, jonka merkitys liittyy metallien käsittelyyn tai lääkkeiden valmistukseen.[4] Samaa alkuperää on myös sana kemia, jossa on vain jätetty pois alussa oleva arabian artikkeli al.
Ulottuvuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaisten tutkijoiden Wolf-Dieter Müller-Jahnecken ja Julius Pauluksen mukaan länsimainen alkemia voidaan jakaa neljään ulottuvuuteen: transmutatiiviseen, lääketieteelliseen, mystiseen ja tekniseen.[5]
Transmutatiivisessa alkemiassa etsitään viisasten kiveä ja yritetään muuttaa (transmutaatio) lyijyä kullaksi. Lääketieteellisessä alkemiassa eli iatrokemiassa kehitetään lääkkeitä ja elämän eliksiiriä parantamaan terveyttä ja pidentämään elinikää. Mystisessä alkemiassa alkemian muutospotentiaalilla tavoitellaan ihmisen sisäistä kasvua ja kehittymistä kohti synnittömyyttä tai valaistumista. Teknisessä alkemiassa pyritään valmistamaan esimerkiksi värejä, musteita ja pigmenttejä, ja tämä alkemian alahaara johti suorimmin kemian syntyyn.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Länsimaisen alkemian alkuhetket sijoittuvat hellenistiseen Aleksandriaan noin vuoteen 100 jaa., jolloin egyptiläinen metallurgia ja kreikkalainen filosofia kohtasivat.[6] Aleksandrian uusplatonistit keräsivät vanhoja egyptiläisiä käsikirjoituksia ja uskoivat niiden olevan peräisin egyptiläiseltä Thot-jumalalta, joka samaistettiin erityisesti Egyptissä kreikkalaiseen Hermeeseen. Tämän tuloksena syntyi myöhemmin käsitys, jonka mukaan uusplatonistien keräämät kirjoitukset olisi kirjoittanut Mooseksen aikainen tarunomainen egyptiläinen oppinut Hermes Trismegistos, josta onkin muodostunut eräänlainen alkemistien oppi-isä.[7]
Kiinalaisen alkemian perustajaksi sanotaan tarunomaista mystikko Laozia (s. noin 604 eaa.). Kiinan taolaiset alkemistit keskittivät huomionsa meditointiin ja hengitystekniikoihin, ja myöhemmin myös eliksiireihin, joita puhdistettiin eri ainesosia yhdistelemällä ja kuumentamalla. Meditoinnin tarkoituksena oli saada aikaan alkemistinen hengellinen puhdistautuminen, joka saavutetaan sydämen puhtaudella ja halujen torjumisella. Tässä tärkeässä osassa on hengityksen hallinta.[8]
Aleksandrialainen alkemia kukoisti 300-luvulle asti. Tämän jälkeen alkemia kukoisti islamilaisessa maailmassa[9] ja Euroopassa 1100–1600-luvuilla tieteelliseen vallankumoukseen asti[10]. Vuonna 1403 Englannin kuningas Henrik IV tosin kielsi alkemian harjoittamisen maassa.[11]
.png)
Uuden ajan fysiikan perustajana tunnettu Isaac Newton harjoitti alkemiaa kattavasti vielä 1700-luvun taitteessa.[13] Alkemia oli kuitenkin alkanut menettää suosiotaan tieteenalana 1600-luvun lopulta alkaen, kun valistuksen aika oli alkamassa ja tieteessä oli alettu tehdä läpimurtoja. Uusi tieteenala kemia erkaantui alkemiasta 1700-luvun puoliväliin mennessä, ja kemian määritelmästä kullanteko ja muut transmutaatiot suljettiin pois. Alkemiaa alettiin pitää epätieteellisenä puuhana, ja se rinnastettiin taikuuteen, astrologiaan, noituuteen ja ennustamiseen. Kullan tekemistä alettiin pitää mahdottomana, ja alkemistit luopuivatkin kullan tekemisestä 1740-lukuun mennessä, vaikka Pohjoismaissa sitä harrastettiinkin vielä joitain vuosikymmeniä sen jälkeenkin.[14]
Eräänlainen transmutaation loppunäytös koettiin vuonna 1783.[15] Lontoon kuninkaallinen tiedeakatemia kutsui jäsenensä James Pricen esittelemään, miten hän oli onnistunut muuttamaan elohopean kullaksi. Hän kuitenkin epäonnistui yrittäessään toistaa kokeensa, jonka hän väitti aiemmin onnistuneen. Kokeen jälkeen hän joi kolmen virkaveljen nähden sinihappoa ja kuoli.[16]
1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla romantiikan aikana alkemia liittyi vahvasti henkisyyteen ja esoteriaan.[17] 1880-luvulla alkemia nousi suosioon okkultisissa piireissä.[18]
Kullan valmistushaaveet hiipuivat lopullisesti 1900-luvulla, kun fyysikoille selvisi, että kultaa ei voi valmistaa kemiallisin menetelmin.[19] Alkemiaa harjoitetaan kuitenkin edelleen 2000-luvullakin. Jotkut esoteriasta kiinnostuneet seuraavat henkisen alkemian tavoitteita. Alkemiaa harjoitetaan myös nykynoituuden piirissä. Lisäksi jotkut nykyalkemistit pyrkivät edelleen transmutaatioon eli kullan valmistukseen, usein historiallisen alkemian menetelmillä.[20]
Välineet ja menetelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajan alkemistit tarvitsivat työssään lukuisia ainesosia, joita sekoittamalla he tavoittelivat aineen muutosta. Yleisiä ainesosia olivat metallit, epämetallit ja mineraalit, kuten rikki, elohopea, lyijy, kulta ja hopea, sekä tietyt orgaaniset ainesosat, kuten virtsa, kananmunat ja ihmisveri. Ainesosat sekoitettiin erilaisiin savisiin tai lasisiin astioihin ja kuumennettiin uunissa. Valmistusohjeet saatiin laajasta alkemistisesta kirjallisuudesta tai henkilökohtaiselta opettajalta. Alkemistit tekivät runsaasti itsekin muistiinpanoja kokeiluistaan ja vaihtoivat tietoa keskenään.[21]
Alkemia tieteenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkemiaa on totuttu pitämään taikauskona ja epätieteellisenä toimintana sekä nykyisen kemian vastakohtana. Alkemian monet perusväitteet ovatkin nykytiedon vastaisia, ja alkemistien tavoite luoda kultaa kemiallisin keinoin ei voinut onnistua. Myöhäiskeskiajan alkemistit olettivat kaikkien metallien muodostuneen elohopean ja rikin höyryistä.[22] Kulta ja muut vanhastaan tunnetut metallit tunnistettiinkin alkuaineiksi vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa.
Alkemistien pyrkimykset olivat välttämättömiä nykyaikaisen kemian synnylle. Alkemia muistutti nykyistä kemiaa siinä, että se pyrki tavoitteeseensa myös kokeellisin keinoin.[3] Alkemistit kehittivät esimerkiksi ensimmäisiä laboratorioita etenkin 1600- ja 1700-luvuilla.[23] Alkemistit eivät kuitenkaan kokeiden epäonnistuessa juurikaan arvostelleet omia teorioitaan (esimerkiksi neljästä alkuaineesta) vaan syyttivät koelaitteistoaan.[24] Alkemistit kehittivät monia kemialle välttämättömiä välineitä ja astioita sekä tislausta ja lasinvalmistusta,[23] ja he valmistivat uusia yhdisteitä kuten rikkihapon, typpihapon ja tislatun alkoholin.[25] 1500-luvulta lähtien monet alkemistit, erityisesti Paracelsus, keskittyivät iatrokemiaan eli lääkeaineiden tutkimukseen.[26]
Aatepohja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]C. G. Jung painotti 1900-luvun alussa alkemian aatteellista merkitystä: alkemistit halusivat laajentaa henkisen valon vaikutuspiiriä kaventamalla pimeäksi koettua aineen valtapiiriä. Siten se liittyy sydänkeskiajan gnostilaisuuteen. Opin mukaan ihmisen tulee nousta alkumateriasta asteittain ylös, kunnes hän tavoittaa viisauden kiven (lapis philosophorum). Sen jälkeen olisi mahdollista tehdä jaloja metalleja epäjaloista ja päästä universaaleihin pelastusvälineisiin. Näin alkemia liittyy aatteellisesti ruusuristiläisyyteen ja vapaamuurareihin.[27]
Tunnettuja alkemisteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bolos (1. vuosisadalla jaa.)
- Zosimos (200-luvulla)
- Maria Juutalainen
- Jabir ibn Hayyani eli Geber (700-luvulla)
- Abu Bakr al-Razi eli Rhases tai Rhazes (864–925)
- Al-Tughrai (1061–1121)
- Nicolas Flamel (1330–1418)
- Paracelsus (1493–1541)
- Fulcanelli (1900-luvulla)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hudson, John: Suurin tiede. Kemian historia. (Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5
- Norja, Sara: Alkemian historia. Helsinki: SKS Kirjat, 2023. ISBN 978-951-858-517-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ alkemia. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Hudson 2002, s. 44.
- ↑ a b Luonnontieteiden kaari alkemiasta kvanttimekaniikkaan www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 27.9.2022.
- ↑ Norja 2023, s. 17.
- ↑ a b Norja 2023, s. 14–17.
- ↑ Hudson 2002, s. 36–39.
- ↑ Hudson 2002, s. 37.
- ↑ Guiley, Rosemary Ellen: The Encyclopedia of Magic and Alchemy, s. 7–11. New York: Facts on File, 2006. ISBN 0-8160-6048-7 (englanniksi)
- ↑ Hudson 2002, s. 44–48.
- ↑ Hudson 2002, s. 48–51, 62–68.
- ↑ Alchemy ReligionFacts. Viitattu 6.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Norja 2023, s. 25–27.
- ↑ Hudson 2002, s. 67.
- ↑ Norja 2023, s. 268–273.
- ↑ Norja 2023, s. 274–275.
- ↑ Hudson 2002, s. 60–61.
- ↑ Norja 2023, s. 291–292.
- ↑ Norja 2023, s. 300–302.
- ↑ Norja 2023, s. 305.
- ↑ Norja 2023, s. 308–310.
- ↑ Norja 2023, s. 31–32.
- ↑ Hudson 2002, s. 45.
- ↑ a b Norja 2023, s. 232–244.
- ↑ Hudson 2002, s. 47.
- ↑ Hudson 2002, s. 50.
- ↑ Hudson 2002, s. 52–55.
- ↑ Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja, s. 13. ((Knaurs Lexikon der Symbole, 1989.) Suomentanut ja toimittanut Pentti Lempiäinen) Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alkemia Wikimedia Commonsissa
