Viisauden talo

Abbasidien aikainen käsikirjoitus

Viisauden talo (arab. بيت الحكمة‎; bayt al-hikma) oli Bagdadissa sijainnut, abbasidikalifien aikana toiminut hovikirjasto. Ilmaisu ei ollut erisnimi vaan persialainen yleisnimitys kirjastolle yleensä. Bagdadin Viisauden talosta on jäänyt historiaan äärimmäisen vähän tietoja, minkä historioitsija Dimitri Gutas on katsonut viittaavan siihen, ettei se ollut virastona erityisen merkittävä.

Orientalisti Dimitri Gutasin mukaan kirjaston päätehtävä liittyi persialaiseen ideaan koota yhteen maailmalle hajonnut Zarathustran kirjoittama Avesta. Viisauden talo oli sassanidihovista peritty instituutio, kuninkaan yksityiskirjasto ja sisälsi etenkin persialaisia runoteoksia. Maininnat Viisauden talosta loppuvat 900–1000 -lukjen vaihteeseen, joten talon epäillään tällöin tuhoutuneen.

Perustaminen

Viisauden talon perustajiksi ilmoitetaan usein joko Harun ar-Rashid (786–809) tai al-Mamun (813–833). Historiallisista lähteistä perustamistietoa ei löydy. Kirjaston varhaisvaiheista on säilynyt vain kaksi tietoa. Toisessa Ibn an-Nadim kirjoittaa, että Harun ar-Rashid palkkasi Abu Sahl ibn Nawbahtin Viisauden taloon kääntämään kirjallisuutta persiasta arabiaksi. Toisessa Ibn al-Qifti toistaa tiedon ja lisää, että Allan as-Shuubi kopioi siellä kirjoja eri tahojen laskuun.

Hovikirjaston otti ilmeisesti käyttöön jo 760-luvulla kalifi Al-Mansur (754–775). Kirjasto eli kukoistuskauttaan kalifi Al-Mamunin kaudella 800-luvulla.

Viraston tehtävät

Viraston tärkeimmäksi tehtäväksi tuli koota ja säilyttää Iranin historiaan liittyvää kirjallisuutta, jota käännettiin pahlavista arabiaksi. Al-Mamunin tieteellisten harrastusten takia sillä mahdollisesti oli myös astronomiaan ja matematiikkaan liittyviä tehtäviä. Raportit al-Mamunin ajalta kertovat, että matemaatikko ja astronomi al-Khwarizmi palkattiin kalifin palvelukseen viisauden taloon ja että astronomi Yahua ibn Abi Mansur sekä kolme Banu Musa -veljestä palkattiin myös (Banu tarkoittaa veljeä). Nämä olivat ainoita mainittuja henkilöitä, joiden toiminta kohdistui muuhun kuin sassanidien kirjalliseen perintöön. Kirjaston johtaja kalifi al-Mamunin aikana oli Sahl ibn Harun, pahlavin kielen asiantuntija.

Toimittajien ja tietokirjailijoiden tekemät populaarit teokset sisältävät paljon legendaarista tietoa Bagdadin viisauden talosta, ja instituution tehtävistä ja funktioista on erilaisia näkemyksiä. Orientalisti Dimitri Gutas ja historioitsija Sonja Brentjes ovat oikoneett säilyneiden lähteiden perusteella virheellisiksi katsomiaan käsityksiä seuraavasti.

• Viisauden talossa ei käännetty kirjoja kreikasta arabiaan. Missään aikalaislähteessä ei kerrota tällaista. Lähteet mainitsevat käännöstyön persian kielestä arabiaan.
• Viisauden taloon ei koottu kreikkalaisia käsikirjoituksia. Esimerkiksi Hunain ibn Ishaq kertoo etsineensä kaikkialta kreikkalaisia käsikirjoituksia, mutta ei koskaan ilmoita löytäneensä niitä Bagdadin Viisauden talosta.
• Viisauden talo ei ollut akatemia, jossa olisi opetettu eri tieteitä. Tästä ei ole säilyneissä lähteissä mitään merkintöjä Viisauden talo oli kirjasto, ei tutkimuskeskus.
• Viisauden talo ei ollut oppineitten kohtaamispaikka tai konferenssikeskus. Tästäkään aikalaislähteet eivät kerro mitään

Gutasin mukaan Viisauden talo oli pääasiassa tarkoitettu toteuttamaan kalifien omaksumaa sassanidikuninkaiden politiikkaa, jossa haluttiin koota yhteen Zarathustran kirjoittaman ja Aleksanteri Suuren tuhoaman Avestan kadonnut viisaus.

Viisauden talo populaareissa tietolähteissä

Populaarissa tietokirjallisuudessa Viisauden talosta esitetään usein väitteitä, joita aikalaiskirjallisuuden nojalla on pidetty virheellisenä Viisauden talon merkityksen ja tehtävien liioitteluna.

Toimittaja Jonathan Lyons on kirjoittanut vuonna 2009 teoksen Viisauden talo. Länsimaiden arabialainen perintö. Lyons kirjoittaa: "Al-Mansur perusti suurten persialaisten kuninkaiden mallia seuraten kirjaston persian-, sanskritin-, ja kreikankielisten tekstien kääntämistä, kopioimista, opiskelua ja säilyttämistä varten -- Ajan mittaan Viisauden talo käsitti käännöstoimiston, kirjalainaamon ja kirjojen säilytyspaikan sekä akatemian kaikkialta valtakunnan alueelta tulevia oppineita ja älykköjä varten." Gutas on torjunut nämä käsitykset.

Guardian-lehden toimittaja Brian Whitaker on kuvannut Viisauden taloa seuraavasti: "Viisauden talo oli vertaansa vailla oleva keskus humanistisille tieteille ja luonnontieteille, mukaan lukien matematiikka, astronomia, lääketiede, kemia, eläintiede ja maantiede -- Perustuen persialaisiin, intialaisiin ja kreikkalaisiin teksteihin tekijöinä Aristoteles, Platon, Hippokrates, Eukleides, Pythagoras ja muut, oppineet keräsivät maailman suurimman tiedon kokoelman ja rakensivat sen varaan omat keksintönsä." Brentjes on huomauttanut tämän kuvauksen useista virheistä, joihin kuuluu se, että Pythagoraalta ei tunneta yhtään antiikin tekstiä, joten sellaisia ei ole voitu kääntää arabiaksi.

Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto kertovat, että Viisauden talon kokoelmat kattoivat kaikki tieteen alat, niin uskonnolliset tieteet kuin kuin kaikki kreikkalaisilta perityt alat, kuten luonnontieteet ja filosofian. Tälle ei löydy tukea aikalaislähteistä.

Tieteen Kuvalehti kertoo, että Viisauden talo tuhoutui vuonna 1258, kun mongolit hävittivät Bagdadin. Todellisuudessa taloon ei kirjallisuudessa viitata enää 1000-luvun alun jälkeen, mikä viittaa siihen, ettei sitä enää ollut olemassa mongolien hyökätessä. Valtauksen romanttisissa kuvauksissa Eufrat ja Tigris muuttuivat joko punaiseksi oppineiden verestä tai vaihtoehtoisesti mustaksi kirjojen musteesta.

Katso myös

• Islamin vaikutus Eurooppaan keskiajalla
• Islamilaiset keksinnöt keskiajalla
• Islamilainen tiede
• Käännösliike kreikasta arabiaan

Lähteet

• Gutas, Dimitri:  Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)