Syreenit
Syreenit | |
---|---|
Pihasyreeni (Syringa vulgaris) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Lamiales |
Heimo: | Öljypuukasvit Oleaceae |
Suku: |
Syreenit Syringa L. |
Katso myös | |
Syreenit (Syringa) ovat öljypuukasveihin (Oleaceae) kuuluva puuvartinen kasvisuku, joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Lajeja on parikymmentä, lisäksi hybridejä.[1]
Suomessa syreenit eivät ole luonnonvaraisia, mutta istutettuna tavallisin laji on pihasyreeni (Syringa vulgaris), jonka kukat ovat yleensä tyypillisen lilan väriset tai valkeat. Venäjän kielessä tunnetaan jopa väri сиреневый (syreeninvärinen), englannin tai alun perin turkin lilac on myös värin nimitys. Lisäksi näkee hybridejä sekä unkarinsyreeniä (Syringa josikaea).
Syreenit kasvavat suunnilleen 4–5 metriä korkeiksi monirunkoisiksi pensaiksi. Lehdet ovat vastakkaiset, suikeat, tasalaitaiset. Kukat ovat noin senttimetrin läpimittaiset. Pensaat kukkivat yleensä kesäkuussa. Kukkien tuoksu on voimakas, miellyttävä.[2]
Syreenien puuaines on tiheäsyistä ja tasa-aineista. Puuainesta on kuvailtu jopa tiiveimmäksi Euroopan mantereella kasvavista pensaskasveista. Puun reuna-alue on tyypillisen kermanvärinen, sydänpuu vaihtelee ruskean ja purppuran sävyissä. Puulla on taipumus kuivuessaan käyristyä voimakkaan kierteisyytensä vuoksi sekä myös halkeilla ohuiksi tikuiksi kuivatettaessa liian nopeasti. Puun käyttöalueita ovat muun muassa jousien kaaret, soitinrakentaminen, puunkaiverrus ja puukonkahvat. Unkarinsyreeni ei ole aivan yhtä kovaa kuin pihasyreeni.
Tieteellinen nimi on johdettu kreikan sanasta syrinx, joka tarkoittaa onttoa putkea: nuorimmat versot saattavat olla jonkin verran onttoja. Niistä on tehty menneinä aikoina pillejä ja huiluja.[3]
Syreenilajeja
- Himalajansyreeni (Syringa emodi)
- Unkarinsyreeni (Syringa josikaea)
- Pikkusyreeni (Syringa meyeri)
- Pikkulehtisyreeni (Syringa microphylla)
- Samettisyreeni (Syringa patula)
- Sulkasyreeni (Syringa pinnatifolia)
- Japaninlikusterisyreeni (Syringa reticulata)
- Röyhysyreeni (Syringa sweginzowii)
- Tigerstedtinsyreeni (Syringa tigerstedtii)
- Nukkasyreeni (Syringa tomentella)
- Villasyreeni (Syringa villosa)
- Pihasyreeni (Syringa vulgaris)
- Koreansyreeni (Syringa wolfii)
Alalajeja:
- Syringa komarowii
- Nuokkusyreeni (Syringa komarowii ssp. reflexa)
Muunnoksia:
- Syringa oblata
- Pilvisyreeni (Syringa oblata var. giraldii)
Risteymiä:
- Kiinansyreeni (Syringa x chinensis) (Syringa laciniata x pihasyreeni)
- Puistosyreeni (Syringa x henryi) (unkarinsyreeni x villasyreeni)
- Kaarisyreeni (Syringa x josiflexa) (unkarinsyreeni x nuokkusyreeni)
- Sirosyreeni (Syringa x nanceiana) (puistosyreeni x röyhysyreeni)
- Persiansyreeni (Syringa x persica)
- Nuokkuröyhysyreeni (Syringa x swegiflexa) (nuokkusyreeni x röyhysyreeni)[4]
Lähteet
- ↑ Divergent potentials for cytoplasmic inheritance within the genus Syringa. A new trait associated with speciogenesis.
- ↑ Syreenit Nicehouse
- ↑ Jennifer Schultz Nelson Lilacs Macon County Unit, Uni. of Illinois (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7