Merien happamoituminen

Hiilidioksidipitoisuuksien noususta johtuva merenpinnan arvioitu happamoituminen 1700-luvulta 1990-luvulle

Merien happamoituminen tarkoittaa merien pH-arvon pienenemistä, joka johtuu pääasiassa hiilidioksidin sitoutumisesta meriin ja osittain meriin satavista happosateista. Meret ovat luontaisesti lievästi emäksisiä, sillä meriveden pH on hieman yli 8, mutta korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi laskea merien pH:ta voimakkaasti laajoilla alueilla.

Hiilidioksidin luonnollinen imeytyminen meriin lieventää ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmastoon, mutta samalla happamoitumisesta on arvioitu seuraavan vaikutuksia muun muassa merien eliöstöihin, heijastavuuteen ja pilvisyyteen.

Hiilen kiertokulku

Pääartikkeli: Hiilen kiertokulku

Ilmakehän kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta seuraa, että meriveteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia. Hiilidioksidin (CO₂) ja veden (H₂O) reagoidessa syntyvä hiilihappo (H₂CO₃) muodostaa edelleen bikarbonaatti- ja karbonaatti-ioneita (CHO₃⁻ ja CO₃²⁻). Reaktiossa vapautuu happamoittavia vetyioneja (H_{+), jotka vähentävät meriveden pH-arvoa. Vetyionit voivat edelleen yhdistyä karbonaatti-ionien (CO3²⁻) kanssa, mikä vähentää merellisille eliöille tärkeän kalsiumkarbonaatin (CaCO3) muodostumista.}

Happamoituminen

Merien pintavesien happamuuden on arvioitu vähentyneen 8,179:stä 8,104:ään (–0,075) aikavälillä 1751–1994. Meriveden odotetaan happamoituvan entisestään 7,949:ään (–0,230) vuoteen 2050 mennessä ja 7,824:ään (–0,355) vuoteen 2100 mennessä. Tämä vastaisi 100–150 % kasvua vetyionipitoisuudessa. Merien happamuuden muutoksista palautuminen kestää tuhansia vuosia.

Mahdolliset vaikutukset

Kaikista ihmisen kahden vuosisadan aikaisista hiilidioksidipäästöistä noin 40 % on imeytynyt meriin ja aiheuttamaan happamoitumista. Kun meret happamoituvat, monien ekosysteemin kannalta tärkeiden organismien toiminta vaikeutuu. Tämän seurauksena kaloja, pieneliöitä ja simpukkaeläimiä arvioidaan kuolevan sukupuuttoon. Esimerkkejä ovat korallit ja monien vedenelävien ravinto plankton. Merten happamoituminen vaikuttaa merten pilvisyyteen, heijastavuuteen ja äänen kulkuun vedessä. Meriliikenteen lisääntyessä kaikuluotainten ääni voimistuu ja tappaa valaita niiden noussessa pinnalle kipua, kunnes ne rantautuvat.^lähde?

Happamoitumisen luonnolliset torjujat

Merten happamoitumista torjuvat kalkkikiveä muodostavat kalsiumkarbonaatit, joita liukenee mereen luultavasti mikroskooppisten planktoneliöiden pintakerroksen alta. Myös luukalojen on ehdotettu tuottavan kalsiumkarbonaattia.^lähde?

Aiheesta muualla

• RealClimate: The Acid Ocean – the Other Problem with CO₂ Emission

Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen

Syyt	Kasvihuoneilmiö Kasvihuonekaasu Hiilidioksidi Metaani Auringon aktiivisuus Ilmaston viileneminen Milankovićin jaksot Vulkanismi Laattatektoniikka Termohaliinikierto
Vaikutukset	Ilmastopakolaisuus Merien happamoituminen Merenpinnan nousu Tulvat Sadannan muutokset Kuivuuskaudet Lämpöaallot Äärimmäiset sääilmiöt Trooppiset hirmumyrskyt
Tiede	Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC Ilmastoherkkyys Ilmastomalli Palautekytkennät Kaupunkisaarekeilmiö Keskiajan lämmin kausi Pieni jääkausi Hiilinielu Otsonikato Historialliset vaikutukset
Keskustelu ja politiikka	Hillitseminen Hinku-verkosto Sopeutuminen Kioton sopimus Kööpenhaminan ilmastokokous UNFCCC Päästökauppa Sternin raportti Uusiutuva energia Energiansäästö Oregonin vetoomus Energiapolitiikka Euroopan unionin energiapolitiikka Suomen energiapolitiikka Kiinan energiapolitiikka