Ero sivun ”Merien happamoituminen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
selvensin tekstiä Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 85.194.216.144) ja palautettiin versio 20901438, jonka on tehnyt InternetArchiveBot: pitäisi perustella, miksi "meren tummuus" on käsitteenä tieteellisempi Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
'''Merien happamoituminen''' tarkoittaa [[meri]]en [[happamuus|pH]]-arvon pienenemistä, joka johtuu pääasiassa [[hiilidioksidi]]n sitoutumisesta meriin ja osittain meriin satavista [[happosade|happosateista]]. Meret ovat luontaisesti lievästi emäksisiä, sillä meriveden pH on hieman yli 8, mutta korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi laskea merien pH:ta voimakkaasti laajoilla alueilla. |
'''Merien happamoituminen''' tarkoittaa [[meri]]en [[happamuus|pH]]-arvon pienenemistä, joka johtuu pääasiassa [[hiilidioksidi]]n sitoutumisesta meriin ja osittain meriin satavista [[happosade|happosateista]]. Meret ovat luontaisesti lievästi emäksisiä, sillä meriveden pH on hieman yli 8, mutta korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi laskea merien pH:ta voimakkaasti laajoilla alueilla. |
||
Hiilidioksidin luonnollinen imeytyminen meriin lieventää ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmastoon, mutta samalla happamoitumisesta on arvioitu seuraavan vaikutuksia muun muassa merien [[eliö]]stöihin, [[albedo|heijastavuuteen]] ja |
Hiilidioksidin luonnollinen imeytyminen meriin lieventää ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmastoon, mutta samalla happamoitumisesta on arvioitu seuraavan vaikutuksia muun muassa merien [[eliö]]stöihin, [[albedo|heijastavuuteen]] ja pilvisyyteen.<ref>{{ Verkkoviite | Nimeke = Ocean acidification due to increasing atmospheric carbon dioxide | Osoite = http://royalsociety.org/WorkArea/DownloadAsset.aspx?id=5709 | Ajankohta = Kesäkuu 2005 | Julkaisija = The Royal Society | Viitattu = 10. joulukuuta 2009 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
==Hiilen kiertokulku== |
==Hiilen kiertokulku== |
||
Versio 8. marraskuuta 2024 kello 10.05
Merien happamoituminen tarkoittaa merien pH-arvon pienenemistä, joka johtuu pääasiassa hiilidioksidin sitoutumisesta meriin ja osittain meriin satavista happosateista. Meret ovat luontaisesti lievästi emäksisiä, sillä meriveden pH on hieman yli 8, mutta korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi laskea merien pH:ta voimakkaasti laajoilla alueilla.
Hiilidioksidin luonnollinen imeytyminen meriin lieventää ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmastoon, mutta samalla happamoitumisesta on arvioitu seuraavan vaikutuksia muun muassa merien eliöstöihin, heijastavuuteen ja pilvisyyteen.[1]
Hiilen kiertokulku
- Pääartikkeli: Hiilen kiertokulku
Ilmakehän kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta seuraa, että meriveteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia. Hiilidioksidin (CO2) ja veden (H2O) reagoidessa syntyvä hiilihappo (H2CO3) muodostaa edelleen bikarbonaatti- ja karbonaatti-ioneja (HCO3− ja CO32−). Reaktiossa vapautuu pH-arvoja laskevia oksoniumioneja (H3O+), jotka pienentävät meriveden pH-arvoa. Oksoniumionit voivat edelleen yhdistyä hydroksidi-ionien (OH-) kanssa hetkeksi tai pidemmäksi ajaksi, mikä vähentää merellisille eliöille tärkeän kalsiumkarbonaatin (CaCO3) muodostumista. Hiilidioksidia, happea ja muita kaasuja liukenee mereen aina. [2]
Happamoituminen
Merien pintavesien happamuuden on arvioitu lisääntyneen 8,179:stä 8,104:ään (–0,075) aikavälillä 1751–1994.[3] Meriveden odotetaan happamoituvan entisestään 7,949:ään (–0,230) vuoteen 2050 mennessä ja 7,824:ään (–0,355) vuoteen 2100 mennessä.[4] Tämä vastaisi 100–150 % kasvua vetyionipitoisuudessa. Merien happamuuden muutoksista palautuminen kestää tuhansia vuosia.
Mahdolliset vaikutukset
Kaikista ihmisen kahden vuosisadan aikaisista hiilidioksidipäästöistä noin 40 % on imeytynyt meriin ja aiheuttaa happamoitumista. Kun meret happamoituvat, monien ekosysteemin kannalta tärkeiden organismien toiminta vaikeutuu. Tämän seurauksena kaloja, pieneliöitä ja nilviäisiä arvioidaan kuolevan sukupuuttoon. Esimerkkejä ovat korallit ja monien vedenelävien ravinto plankton. Merten happamoituminen vaikuttaa merten pilvisyyteen, heijastavuuteen ja äänen kulkuun vedessä.
Happamoitumisen luonnolliset torjujat
Merten happamoitumista torjuvat kalkkikiveä muodostavat kalsiumkarbonaatit, joita liukenee mereen luultavasti mikroskooppisten planktoneliöiden pintakerroksen alta. Myös luukalojen on ehdotettu tuottavan kalsiumkarbonaattia.lähde?
Lähteet
- ↑ Ocean acidification due to increasing atmospheric carbon dioxide Kesäkuu 2005. The Royal Society. Viitattu 10. joulukuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Ocean acidification threatens marine organisms 29. syyskuuta 2005. Centre national de la recherche scientifique. Viitattu 11. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ J.C. Orr, et al.: Anthropogenic ocean acidification over the twenty-first century and its impact on calcifying organisms Nature 437, s. 681-686.. 2005. Arkistoitu 25.6.2008. Viitattu 11.7.2007. (englanniksi)
- ↑ IPCC:n erikoisraportti päästöskenaarioista (englanniksi)
Aiheesta muualla
| Syyt | |
|---|---|
| Vaikutukset | |
| Tiede | |
| Keskustelu ja politiikka |