Ero sivun ”Merien happamoituminen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Hiilen kiertokulku: LISÄSIN H30+ ja OH- IONIEN PRIMÄÄRIKUVAT. Merkkaukset: virheellinen wikikoodi Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
→Hiilen kiertokulku: Korjattu kirjoitusvirhe. Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
[[Ilmakehä]]n kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta seuraa, että [[meri]]veteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia. |
[[Ilmakehä]]n kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta seuraa, että [[meri]]veteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia. |
||
(H<sub>2</sub>CO<sub>3</sub>) muodostaa edelleen [[bikarbonaatti]]- ja [[karbonaatti-ioni|karbonaatti-ioneita]] (CHO<sub>3</sub><sup>−</sup> ja CO<sub>3</sub><sup>2−</sup>). Reaktiossa vapautuu [[happamuus|pH-arvoja laskevia]] [Oksonium]]ioneja (H30<sup>+</sup>), jotka vähentävät meriveden pH-arvoa. Oksonium-ionit voivat edelleen yhdistyä hydroksidi-ionien (OH< |
(H<sub>2</sub>CO<sub>3</sub>) muodostaa edelleen [[bikarbonaatti]]- ja [[karbonaatti-ioni|karbonaatti-ioneita]] (CHO<sub>3</sub><sup>−</sup> ja CO<sub>3</sub><sup>2−</sup>). Reaktiossa vapautuu [[happamuus|pH-arvoja laskevia]] [Oksonium]]ioneja (H30<sup>+</sup>), jotka vähentävät meriveden pH-arvoa. Oksonium-ionit voivat edelleen yhdistyä hydroksidi-ionien (OH<sup>-</sup>) kanssa hetkeksi tai pidemmäksi, mikä vähentää merellisille eliöille tärkeän [[kalsiumkarbonaatin]] (CaCO<sub>3</sub>) muodostumista. Hiilidioksidia, happea, ja muita kaasuja liukenee mereen aina. |
||
<ref> |
<ref> |
||
{{ Verkkoviite | Nimeke = Ocean acidification threatens marine organisms | Osoite = http://www2.cnrs.fr/en/377.htm | Ajankohta = 29. syyskuuta 2005 | Julkaisija = Centre national de la recherche scientifique | Luettu = 11. heinäkuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
{{ Verkkoviite | Nimeke = Ocean acidification threatens marine organisms | Osoite = http://www2.cnrs.fr/en/377.htm | Ajankohta = 29. syyskuuta 2005 | Julkaisija = Centre national de la recherche scientifique | Luettu = 11. heinäkuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
Versio 28. lokakuuta 2020 kello 18.19
Merien happamoituminen tarkoittaa merien pH-arvon pienenemistä, joka johtuu pääasiassa hiilidioksidin sitoutumisesta meriin ja osittain meriin satavista happosateista. Meret ovat luontaisesti lievästi emäksisiä, sillä meriveden pH on hieman yli 8, mutta korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi laskea merien pH:ta voimakkaasti laajoilla alueilla.
Hiilidioksidin luonnollinen imeytyminen meriin lieventää ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmastoon, mutta samalla happamoitumisesta on arvioitu seuraavan vaikutuksia muun muassa merien eliöstöihin, heijastavuuteen ja pilvisyyteen.[1]
Hiilen kiertokulku
- Pääartikkeli: Hiilen kiertokulku
Ilmakehän kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta seuraa, että meriveteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia.
(H2CO3) muodostaa edelleen bikarbonaatti- ja karbonaatti-ioneita (CHO3− ja CO32−). Reaktiossa vapautuu pH-arvoja laskevia [Oksonium]]ioneja (H30+), jotka vähentävät meriveden pH-arvoa. Oksonium-ionit voivat edelleen yhdistyä hydroksidi-ionien (OH-) kanssa hetkeksi tai pidemmäksi, mikä vähentää merellisille eliöille tärkeän kalsiumkarbonaatin (CaCO3) muodostumista. Hiilidioksidia, happea, ja muita kaasuja liukenee mereen aina.
[2]
Happamoituminen
Merien pintavesien happamuuden on arvioitu lisääntyneen 8,179:stä 8,104:ään (–0,075) aikavälillä 1751–1994.[3] Meriveden odotetaan happamoituvan entisestään 7,949:ään (–0,230) vuoteen 2050 mennessä ja 7,824:ään (–0,355) vuoteen 2100 mennessä.[4] Tämä vastaisi 100–150 % kasvua vetyionipitoisuudessa. Merien happamuuden muutoksista palautuminen kestää tuhansia vuosia.
Mahdolliset vaikutukset
Kaikista ihmisen kahden vuosisadan aikaisista hiilidioksidipäästöistä noin 40 % on imeytynyt meriin ja aiheuttaa happamoitumista. Kun meret happamoituvat, monien ekosysteemin kannalta tärkeiden organismien toiminta vaikeutuu. Tämän seurauksena kaloja, pieneliöitä ja simpukkaeläimiä arvioidaan kuolevan sukupuuttoon. Esimerkkejä ovat korallit ja monien vedenelävien ravinto plankton. Merten happamoituminen vaikuttaa merten pilvisyyteen, heijastavuuteen ja äänen kulkuun vedessä.
Happamoitumisen luonnolliset torjujat
Merten happamoitumista torjuvat kalkkikiveä muodostavat kalsiumkarbonaatit, joita liukenee mereen luultavasti mikroskooppisten planktoneliöiden pintakerroksen alta. Myös luukalojen on ehdotettu tuottavan kalsiumkarbonaattia.lähde?
Lähteet
- ↑ Ocean acidification due to increasing atmospheric carbon dioxide Kesäkuu 2005. The Royal Society. Viitattu 10. joulukuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Ocean acidification threatens marine organisms 29. syyskuuta 2005. Centre national de la recherche scientifique. Viitattu 11. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ J.C. Orr, et al.: Anthropogenic ocean acidification over the twenty-first century and its impact on calcifying organisms Nature 437, s. 681-686.. 2005. (englanniksi)
- ↑ IPCC:n erikoisraportti päästöskenaarioista (englanniksi)
Aiheesta muualla
| Syyt | |
|---|---|
| Vaikutukset | |
| Tiede | |
| Keskustelu ja politiikka |