C. G. Jung

Carl Gustav Jung
Eturivissä vasemmalta: Sigmund Freud, Stanley Hall, C.G. Jung. Takarivissä: Abraham A. Brill, Ernest Jones, Sandor Ferenczi.
Henkilötiedot
Syntynyt	26. heinäkuuta 1875 Kesswil, Thurgau, Sveitsi
Kuollut	6. kesäkuuta 1961 Zürich, Sveitsi
Kansalaisuus	Sveitsi
Ammatti	psykiatri
Kirjailija
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Carl Gustav Jung (26. heinäkuuta 1875 – 6. kesäkuuta 1961), usein lyhyesti C. G. Jung, oli sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja. Hänen lähestymistapansa psykologiaan on vaikuttanut paljon syvyyspsykologian alueella ja vastakulttuuriseen liikkeeseen ympäri maailman.

Jungia pidetään ensimmäisenä modernina psykologina, jonka mukaan ihmisen psyyke on luontaisesti hengellinen ja tutkittavissa pintaa syvemmältä. Hän painotti psyyken ymmärtämistä tutkimalla unien, taiteen, mytologian, uskonnon ja filosofian maailmoja. Vaikka hän oli teoreettinen psykologi ja kliinikko, jolla oli praktiikka, hän kulutti suuren osan ajastaan tutkimalla muita aiheita, muun muassa itäistä ja läntistä filosofiaa, uskontoja, alkemiaa, astrologiaa, kirjallisuutta ja muuta taidetta. Hänen huomattavimmat ajatuksensa koskevat psykologisia komplekseja, arkkityyppejä, kollektiivista tiedostamatontaa sekä synkronisiteettia.

Jung tähdensi tasapainon tärkeyttä, koska psykofyysinen on kokonaisuus. Jungin mukaan nykyihmiset luottavat liiaksi tieteeseen ja logiikkaan. Hän otti huomioon individuaation merkityksen ihmisen henkisessä kasvussa. Individuaatio on keskeinen käsite analyyttisessä psykologiassa.

Jung aloitti työuransa Zürichin yliopiston psykiatrian klinikalla vuonna 1900 ja teki potilastyön ohella useita vuosia kokeellista työtä sana-assosiaatioiden kanssa. Assosiaatiokokeissa hän keskittyi erityisesti niihin häiriöihin, joita muut tutkijat vähättelivät virheinä. Koetulokset johtivat teoriaan tiedostomattomasta ja sen järjestysrakenteista, psyyken komplekseista.

Yhteistyö Freudin kanssa

Wieniläinen syvyyspsykologian edustaja, psykoanalyyttisen koulukunnan perustaja Sigmund Freud ihastui tiedostumattoman teorian saamaan kokeelliseen tukeen, ja Freudin ja Jungin välille syntyi työtoveruus vuodesta 1907. Jung koki kuitenkin Freudin teoriat liian ahtaiksi; etenkään seksuaaliteoria ei voinut Jungin mielestä yksin selittää ihmisen psyykkistä energiaa, ja vuonna 1912 Jung teki välirikon. Tällöin hän julkaisi teoksen Wandlungen und Symbole der Libido (myöh. Symbole der Wandlung; suom. Muutoksen symbolit), joka tutkii skitsofrenian alkuastetta ja kokoaa yhteen runsaasti aineistoa mytologioista ja antropologiasta valaisemaan sairauden kehitystä.

Työ ja teoriat

Jung kehitteli teoriaa tiedostamattomasta pitkään ja erotteli useita alueita ja rakenteita, tunnetuimpina henkilökohtainen ja kollektiivinen, eli yliyksilöllinen tiedostamaton, ja viimeksi mainitun erikokoisia rakenteita joita Jung kutsui arkkityypeiksi. Jung kehitteli myös käsityksiä elämänkaaresta, individuaatiosta eli yksilöksi tulemisesta ja psykologisista tyypeistä. Jungin psykologia liitetään usein hänen tutkimiinsa alueisiin: uniin, myytteihin, satuihin, alkemiaan, uskontoihin.

Jung työskenteli muun muassa mielisairaalan lääkärinviroissa, Zürichissä lääketieteellisen psykologian professorina, potilastyössä omalla vastaanotollaan (Jungin on laskettu työskennelleen noin 70 000 unen kanssa), psykiatrian ja psykoterapian järjestöissä ja tehden silloin tällöin luentomatkoja ulkomaille tai tutkimusmatkoja alkuperäiskansojen kulttuureihin.

Jung mielletään aikuis- ja vanhuusiän kehityksen tutkijana, siinä missä Freudin katsotaan painottavan lapsuusiän kehityksen merkitystä.

Jungin tutkimukset ja teoriat ovat taustoina muun muassa arkikieleen siirtyneissä sanoissa introvertti, ekstravertti, kompleksi psyykeenosana, arkkityyppi sekä synkronisiteetti, Hänen psykologinen typologiansa käytetään yleisesti perusosana psykologisissa persoonallisuustesteissä, Jungin tutkimukset ovat vaikuttaneet niin kutsutun valheenpaljastuskoneen kehittelyyn ja elokuvateollisuuden käsikirjoituksissa on nojauduttu jungilaiseen näkemykseen sankarimyyttien rakenteista.

Jung tutki koko elämänsä ajan myös itämaisia uskontoja ja muun muassa hänen kundalini-joogaa käsitellyttä luentoaan Zürichin psykologikerholla 1932 pidetään merkkipylväänä itämaisen kundalini-käsitteen syvemmälle ymmärtämiselle länsimaissa.

Jungin arkkityypit

Pääartikkeli: Arkkityyppi

Arkkityyppi on yleistynyt henkilön malli, ideaali tai prototyyppi, joka on levinnyt laajalle: Kaikkien tunnistama symbolinen persoona. Psykologiassa erityisesti arkkityypillä tarkoitetaan henkilömallia, persoonallisuutta tai tietynlaista käyttäytymistä. Esimerkiksi ”äiti-hahmoa” voidaan pitää arkkityyppinä ja se voidaan tunnistaa useissa oikeissa henkilöissä. Arkkityyppejä on esiintynyt Jungin mukaan kansantaruissa, kirjallisuudessa ja taiteessa jo tuhansien vuosien ajan.

Jung hahmotteli viisi pääarkkityyppiä jotka kuuluivat eritoten individuaatioprosessin vaiheisiin:

• Varjo (Schatten) minän vastakohta, sisältää asioita, joita henkilö ei tunnista itseensä kuuluviksi, vaikka ne tosiasiassa hänen persoonaansa kuuluvatkin
• Persoona, kompromissi Minän ja vallitsevan ulkomaailman välillä, tapa jolla suojaamme Minäämme
• Anima, feminiininen kuva miehen psyykeessä
• Animus, maskuliininen kuva naisen psyykeessä
• Itse (Selbst) kokonaispsyykeen, myös tiedostamattoman ydin, itseys

Tavallisimpia muita arkkityyppejä ovat:

• Lapsi
• Sankari
• Suuri äiti
• Vanha viisas mies
• Juonittelija (Trickster)

Nykykirjallisuudessa viekas juonittelija (Trickster) on vakiintunut arkkityypin rooli; jossain tapauksissa Juonittelijaa saatetaan käyttää jopa vain täytehahmona. Hyviä esimerkkejä Viekkaasta ovat muun muassa Loki (viikinkijumala), Peter Pan ja Väiski Vemmelsääri. Juonittelijaa pidetään oveluuden ja petollisuuden perikuvana, joka nokkeluudellaan suorittaa eteensä asetetut haasteet ja tehtävät. Juonittelija on monikulttuurinen ja kestävä arkkityyppi, joka esiintyy laajalti myös mediassa.

Arkkityypit ja uskonto

C. G. Jungin mukaan järjen korostuminen tieteellisen todellisuuskäsityksen myötä on johtanut ihmisen vieraantumiseen tiedostomattomista psyyken prosesseista. Tämä on johtanut ihmisen itsetuntemuksen kapenemiseen ja ilmenee hänen mukaansa muun muassa neurooseina ja yhteisöllisinä harhakuvitelmina. Jungin mukaan järkiperäisen todellisuuskäsityksen taistelu myyttejä ja rituaaleja vastaan on johtanut siihen, ettei ihminen pysty saamaan yhteyttä tiedostomattomiin arkkityyppeihinsä ja on vaarassa jäädä kokonaan niiden uhriksi. Tältä voidaan hänen mukaansa välttyä vain tulemalla tietoiseksi tiedostomattomien prosessien toiminnasta myyttien tai rituaalien avulla.

Jungin mukaan tiede ei voi korvata eikä selittää myyttiä, sillä arkkityypit eivät ole ihmisen tietoisuuden keksintöjä, vaan numeenisia, tiedostamattomia ja apriorisia psyyken rakenteita, joilla on tietoisuudesta riippumaton psyykkinen energiansa. Myyttiä voidaankin hänen mukaansa kuvata jumalallisen elämän itsenäiseksi ilmenemiseksi meissä. Jungin mukaan rationaalisen tiedon yksipuolisuus etäännyttää myyttisestä maailmasta ja riistää ihmiseltä hänen ”tuonpuoleisuutensa”/toisenlaisuutensa ja kokemuksen elämän merkityksellisyydestä.

Myöhempi elämä

Ensimmäisen maailmansodan aikana Jung alkoi harrastaa maailmanlaajuista matkailua. Hän rahoitti matkansa vaimoltaan perityllä omaisuudella, psykiatrin palkoillaan ja kirjamyynnin tuloilla. Jung vieraili Afrikassa, Meksikossa ja Keniassa 1920-luvulla.

Vuonna 1938 Jung piti luentoja Yalen yliopistossa psykologiasta ja uskonnosta. Samoihin aikoihin hän vieraili Intiassa ja siellä kiinnostui hindufilosofiasta.

Vuonna 1903 Jung meni naimisiin rikkaasta sveitsiläisperheestä kotoisin olevan Emma Rauschebachin kanssa. He saivat viisi lasta: Agathe, Gret, Franz, Marianne ja Helene. Avioliitto päättyi Emman kuolemaan vuonna 1955. Tämän jälkeen Jungilla oli useita irtosuhteita muiden naisten kanssa.^lähde?

Jung ajatteli, että elämällä on hengellinen tarkoitus..

Jung kuoli vuonna 1961 sairasteltuaan jonkin aikaa.

Jung-instituutti

Jungin analyyttinen psykologia laajeni kun oppilaita ja seuraajia varten perustettiin 1948 ensimmäinen C. G. Jung -instituutti Zürichiin. Nykyään koulutusyhteisöjä ja -instituutteja on ympäri maailmaa: Keski-Eurooppa, Yhdysvallat, Brasilia, Israel ja Japani ovat voimakkaimmin edustettuina. Kansainvälisen ammattiliiton IAAP:n jäsenistössä jungilaisia psykoterapeutteja (analyyttinen psykologi) on luultavasti kaikkiaan noin kolmetuhatta (2005). Alan säännöllisistä tutkimusjulkaisuista tunnetuimmat ovat Journal of Analytical Psychology, (JAP) Lontoo, ja Analytische Psychologie, (AP) Basel.

Jungin ja analyyttisen psykologian teoksia on suomennettu kymmenkunta. Suosituin esitys Jungin teorioista on kuvitettu teos Symbolit: Piilotajunnan kieli. Käännös tarvitsee tärkeän korjauksen, ks. kirja-arvostelu Mistä mielikuvat tulevat, www.ehnberg.net/lars

Katso myös

• Psykoanalyyttinen taiteentutkimus
• Alfred Adler
• Arkkityyppi
• Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori
• Syvyyspsykologia
• Sigmund Freud
• Sosioniikka

Aiheesta muualla

• Anyara-aforismeja: C. G. Jungin ajatuksia
• Elävä arkisto - Yksilöllisyyden profeetta C. G. Jung
• Archive for Research in Archetypal Symbolism(englanniksi)
• The Jung Page(englanniksi)

Teoksia suomeksi

• Jung, C. G.: Nykyhetki ja tulevaisuus. (Gegenwart und Zukunft, 1957.) Suomentanut Kaj Kauhanen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1960.
• Jung, C. G.: Kohti totuutta – poleemisia esseitä. (Das C. G. Jung Lesebuch, 1990.) Valikoinut Franz Alt. Suomentanut Mirja Rutanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17245-6.
• Jung, C. G.: Kärsimyksestä. Koonnut Franz Alt. Suomentanut Maarit Arppo. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-0-22367-0.
• Jung, C. G.: Kohti totuutta – poleemisia esseitä. (Das C. G. Jung Lesebuch, 1990.) Valikoinut Franz Alt. Suomentanut Mirja Rutanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17245-6.
• Jung, C. G.: Symbolit: Piilotajunnan kieli. Otava, 1991. ISBN 951-1-11427-1.
• Jung, C. G.: Yliluonnollisen psykologiaa. Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2901-1.
• Jung, C. G.: Nykyhetki ja tulevaisuus. .
• Jung, C. G.: Piilotajunnan psykologiaa. , 1966.
• Jung, C. G.: Job saa vastauksen. (Antwort auf Hiob, 1952.) Suomentanut Sinikka Kallio. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01534-6.

Kirjallisuutta

Jacobi, Jolande: The Psychology of C.G.Jung, New Haven, 1971, 1973 (Die Psychologie von C.G.Jung, Walter-Verlag, Olten 1971; C.G.Jungs psykologi, Berghs, Malmö 1981) Frey-Rohn, Liliane: From Freud to Jung, A comparative study of the psychology of the unconscious. Boston, Shambala, 1990.