tervahauta

Katso myös: Tervahauta

Suomi

Substantiivi

tervahauta

1. Tervanpolttoa varten tarkoitukseen muotoiltuun maakuoppaan tarkasti aseteltu, sytytetty ja peitetty pilkottujen tervasten ladelma, jonka palamista vartioidaan ja pidetään kytevänä tervan erottumiseksi. Valmis terva valutetaan haudasta putkea pitkin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪erʋɑˌhɑu̯t̪ɑ/
• tavutus: ter‧va‧hau‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista terva ja hauta

Liittyvät sanat

• tervanpoltto
• miilu

Aiheesta muualla

• tervahauta Kielitoimiston sanakirjassa
• tervahauta Tieteen termipankissa