Wikipedia
Katso artikkeli Terva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Tervaa

Substantiivi

muokkaa

terva (9)

  1. orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪erʋɑ/
  • tavutus: ter‧va

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi terva
genetiivi tervan
partitiivi tervaa
akkusatiivi terva;
tervan
sisäpaikallissijat
inessiivi tervassa
elatiivi tervasta
illatiivi tervaan
ulkopaikallissijat
adessiivi tervalla
ablatiivi tervalta
allatiivi tervalle
muut sijamuodot
essiivi tervana
translatiivi tervaksi
abessiivi tervatta
instruktiivi
komitatiivi tervoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo terva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hautaterva, havupuuterva, kivihiiliterva, koivuterva, lehtipuuterva, puuterva, tervahauta, tervahovi, tervahuopa, tervahöyry, tervakaupunki, tervaleppä, tervaliha, tervamiilu, tervanahturi, tervankusi, tervanpoltto, tervanräkäri, tervapahvi, tervapaperi, tervapastilli, tervapata, tervaporvari, tervapääsky, tervaroso, tervasoihtu, tervatynnyri, tervavene, tuhiterva

Anagrammit
muokkaa

ravet, tarve, varte, verta

Idiomit

muokkaa
  • olla kuin / liikkua kuin täi tervassa – olla jumissa, liikkua hyvin hitaasti tai vaivalloisesti
  • olla tervanjuontia — olla vastenmielistä tehdä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • terva Kielitoimiston sanakirjassa
  • terva Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).