Katso myös: Salko

Substantiivi

muokkaa

salko (1-D)

  1. Määritelmä puuttuu.
  2. lipputanko
    laittaa lippu salkoon

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑlko/, [ˈsɑ̝lkʷo̞]
  • tavutus: sal‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi salko salot
genetiivi salon salkojen
partitiivi salkoa salkoja
akkusatiivi salko;
salon
salot
sisäpaikallissijat
inessiivi salossa saloissa
elatiivi salosta saloista
illatiivi salkoon salkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi salolla saloilla
ablatiivi salolta saloilta
allatiivi salolle saloille
muut sijamuodot
essiivi salkona salkoina
translatiivi saloksi saloiksi
abessiivi salotta saloitta
instruktiivi saloin
komitatiivi salkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo salo-
vahva vartalo salko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

humalasalko, juhannussalko, lippusalko, salkopallo, salkopapu, salkoruusu, salkotennis, uittosalko, viirisalko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • salko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).