Talbot-Lago T26C
Talbot-Lago Type 26 -henkilö- ja kilpa-autot ovat Talbot-Lagon vuosina 1946–1951 valmistamia autoja.
| Talbot-Lago Type 26 | |
|---|---|
 Talbot-Lago T26 Record. |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Valmistaja | Automobiles Talbot S.A. |
| Valmistusvuodet | 1946–1951 |
| Edeltäjä | Talbot-Lago T150 |
| Seuraaja | Talbot-Lago T14 LS |
Ne perustuvat Antonio ”Tony” Lagon ja hänen avukseen vuonna 1942 pestaaman insinööri Carlo Machettin sodan aikana vuodesta 1942 alkaen laajasti mm. kahdella nokka-akselilla T150-mallista kehittämään kuusisylinteriseen 4 483 cm³ rivimoottoriin, (iskutilavuudesta laskien 26 verohevosvoimaa, mistä juontuu 26-tyyppimerkintä) mikä esiteltiin vuonna 1946 mallissa Type 26 Record. Uuden mallin alusta varustettiin tavallisesti 4-ovisella sedan-tehdaskorilla, joskin asiakas saattoi perinteiseen tapaan tilata 4- tai 2-ovisen korin ulkopuoliselta korivalmistajalta. Uutta 170 hevosvoiman moottoria käytettiin myös 190–195 hevosvoimaan (140–145 kW) viritettynä lokakuussa 1947 ensiesitellyssä urheiluautossa T26 Grand Sport, sekä teknisiltä ratkaisultaan samankaltaisessa kilpa-autoissa T26 Course (ransk. kilpailu), ja myöhemmin T26 Course-Double Allumage (ransk. kilpailu, tuplasytytys). Urheiluautoversion valmistus alkoi vuonna 1948, ja kilpaversio teki ensiesiintymisensä Monacon GP:ssä samoin vuonna 1948. Samalta tekniseltä pohjalta syntynyt Grand Sport saavutti menestystä muun muassa urheiluautojen pitkän matkan kilpailuissa.
Sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi ja kireä taloustilanne vaikeuttivat loisto- ja erikoisauton valmistajien menestystä: myös Talbot-Lagolla oli vaikeuksia löytää asiakkaita, minkä vuoksi sen taloudellinen tila oli huono. Yritys yritti pitää myyntimäärät salassa, mutta vuonna 1951 huhut sen talousongelmista tihenivät: Type 26:n kilpa- ja urheiluautoversioiden valmistus lopetettiin vuoden 1951 myötä.
Type 26C / C-DA
muokkaa| Talbot-Lago T26C, T26C-DA, T26C-GS | |
|---|---|
 |
|
| Talli |
 Automobiles Talbot-Darracq,Ecurie Bleue,  Ecurie Belgique, Ecurie Rosier, Ecurie Belge |
| Suunnittelija(t) | Antonio Lago, Carlo Machetti |
| Kuljettajat |
Yves Giraud Cabantous, Louis Rosier, Eugene Martin, Raymond Sommer, Philippe Etancelin, Harry Schell, Johnny Claes, Dorino Serafini |
| Teknisiä tietoja | |
| Renkaat | D Dunlop |
| Moottori | Talbot 23CV 4.5 L6 |
| Kilpailuhistoria | |
| Debyytti | Britannian GP 1950 |
| Kilpailuja | 13 |
| Voittoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| Palkintosijoja | 2 |
| MM-pisteitä | 25 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Viimeinen kilpailu | Espanjan GP 1951 |
Talbot-Lago T26C ja T26C-DA olivat ranskalaisen Talbot-Lagon kilpamalleja, joilla ajettiin Formula 1:ssä kausina 1950-1951. Autoilla saavutettiin 25 pistettä. Autossa käytettiin Talbotin T26C 4.5 L6 -moottoreita[1][2][3], jotka pohjautuivat maailmansotaa edeltäneen T150-mallin kuusisylinteriseen, 170 hevosvoiman 3 988 cm3 rivimoottoriin, jonka iskutilavuutta oli kuitenkin kasvatettu 4 482 cm3 kokoon, ja moottori varustettu kahdella nokka-akselilla, tehon kehittyessä 240 hv:sta kausien 1950-1951 tuplasytytyksellä varustetun DA-mallin aina 275-280 hevosvoimaan. Ahtamaton T26-moottori oli kilpailuissa alakynnessä ahdettuihin kilpailijoihinsa kuten Alfa Romeo 158, Ferrari 125 F1 tai Maserati 4CLT-48 verrattuna, joskin sen pienempi ominaiskulutus ja suurempi polttoainekuorma sallivat harvemmat varikkokäynnit. Myös T26:n nelivaihteinen esivalintavaihteisto periytyi maailmansotaa edeltäneestä T150-mallista, mutta T26:n paino F1-versiossa oli hieman edeltäjäänsä pienempi, 950 kiloa. Samankaltaisen tekniikan vuoksi moni T26C-kilpamalli sai myöhemmin korin: näitä ei lasketa alun perin Grand Sport:iksi valmistuneiden autojen valmistusmäärään.
Kilpailutoiminta
muokkaaVuosina 1947 ja 1949 saavutetun kahden GP-voiton (Louis Chiron Ranskassa ja Louis Rosier Belgiassa)[4][5] lisäksi Talbot-Lago osallistui T26C:n DA-versiolla ensimmäisenä ranskalaisena automerkkinä uuteen Formula 1-sarjaan vuonna 1950: Louis Rosier saavutti ylivertaisten Alfa Romeo 158:ien kannassa sarjan 4. sijan kahdella kolmossijalla ja kahdella muulla pistesijalla, lisäksi kertyi kaksi voittoa sarjaan kuulumattomista kilpailuista, Albin ja Alankomaiden GP:istä.[6][7][8][9]
Kaudella 1951 T26C:n kilpailukyvyttömyys kävi yhä selvemmäksi: ainoastaan Belgian GP:ssä Rosier ja Yves Giraud Cabantous mahtuivat enää viiden kärkeen (4:s ja 5:s), ja lopputuloksissa Rosier saavutti Talbot-Lagollaan enää sarjan jaetun 12. sijan. Kausi 1953 tiesi F1-sarjan iskutilavuusrajojen muutoksia: ahdinmoottoreissa sai 1 500 cm³ sijaan olla enää enintään 750 cm³ iskutilavuus, ja vapaastihengittävissä moottoreissa 4 500 cm³ sijaan enintään 3 000 cm³. Pienenä autonvalmistajana Talbot-Lagolla ei ollut uuden moottorin kehittämiseen tarvittavia resursseja, ja siksi se jäi pois F1-sarjasta.
Kuriositeettina mainittakoot, että vuonna 1955 Talbot-Lagon vanhan F1-kilpurin korin takaosa varustettiin korkealla tuuliohjaimella, jonka takana ranskalainen kilpapolkupyöräilijä José Meiffret saavutti Linas-Monthléryn moottoriradalla uuden polkupyörien nopeusennätyksen 175,609 km/t. Meiffret kohentaisi lukemaa uudelleen vielä vuonna 1962, tällä kertaa kuitenkin Mercedes-Benz 300 SL:n kuomun takana, ennätyslukemaan 204,778 km/t. Kilpapyörä oli varustettu ennätystä varten erittäin pitkällä välityssuhteella, erikoisuutena lähes asfalttia viistävällä 130-piikkisellä eturattaalla.
Formula 1 -tulokset
muokkaaLihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
‡ – Jaettu auto.
Type 26 Course-Grand Sport
muokkaaKilpailutoiminta
muokkaaTyypin 26 kilpa-auton tekniikan pohjalta syntyi urheiluautoversio Grand Sport, mikä oli hetken aikaa maailman suorituskykyisin sarjatuotantoauto. Pierre Levegh osallistui omistamallaan ja itse preppaamallaan autolla Le Mansin 24 tunnin ajoihin vuonna 1952. Koska Levegh oli havainnut harjoitusten aikana värinää moottorista, ja kun auton kierroslukumittari oli mennyt epäkuntoon, hän ei halunnut kilpa-autoa huonosti tuntevan varakuljettajansa ottavan ajovuoroja, vaan päätti itse ajaa koko 24 tunnin kilpailun itse[10]. Levegh oli 23 tunnin aikana pystynyt keräämään tavoittamattoman etumatkan kisan muilla palkintosijoilla ajaviin Mercedes-Benz 300 SL (W194) ”Lokinsiipi” -kilpureihin, mutta vajaata tuntia ennen maaliintuloa väsynyt Levegh valitsi liian pienen vaihteen. Moottori karkasi ylikierroksille, ja sen ilmeisesti ennestään vioittunut kampiakseli katkesi. Keskeytyksen vuoksi Mercedes-Benz sai odottamattoman kaksoisvoiton, ja tiimi kutsui Leveghin vuoden 1955 Le Mansin ajoihin loukkaantuneen Hans Herrmannin tilalle. Levegh joutui noin kaksi ja puoli tuntia kilpailun startin jälkeen mahdottomaan tilanteeseen, kun varikolle hidastavaa Mike Hawthornia väistävä Lance Macklin tuli suurella nopeuserolla lähestyvän Leveghin ajolinjalle. Törmäys sinkosi Leveghin 300 SLR (W196S) -auton ilmaan, se muuttui ohjaus- ja jarrutuskyvyttömäksi, ja ulosajo johti moottoriurheiluhistorian pahimpaan onnettomuuteen.
Vuoden 1953 Carrera Panamericana -kilpailussa Louis Rosier saavutti T26 Grand Sport -autolla yleiskilpailun kunniakkaan viidennen sijan, Lancian D23- ja D24-tyypin urheiluautojen saavuttaessa kolmoisvoiton: Rosier pystyi kuitenkin sijoittumaan viidenneksi sijoille 4 ja 6 tulleiden, tehokkaiden ja teknisesti edistyneempien Scuderia Guastellan Ferrari 375 MM Pininfarina -autojen väliin.[11] Aidot Grand Sportit, sekä Formula 1 -luokassa jo kilpailukyvyttömäksi jääneet, korilla varustetut tyypin 26C/26C-DA kilpa-autot osallistuivat myös muunlaisiin autourheilun tapahtumiin.
Lähteet
muokkaa
- ↑ Talbot Lago T26C Grand Prix UltimateCarPage.com. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Talbot-Lago (Car Manufacturer) ChicaneF1.com. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Talbot-Lago ESPN. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
- ↑ 1947 Comminges Grand Prix Results. Motor Sport Magazine. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
- ↑ 1949 Belgian Grand Prix Results. Motor Sport Magazine. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
- ↑ 1950 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
- ↑ 1950 Driver Standings: Louis Rosier Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
- ↑ 1950 Albi Grand Prix Results. Motor Sport Magazine. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
- ↑ 1950 Dutch Grand Prix Results. Motor Sport Magazine. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Triumph and Disaster Motor Sport Magazine. kesäkuu 1995. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Carrera Panamericana, Race Results 1953 (vuoden 1953 tulosluettelo) 23.11.1953. Racing Sports Cars. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)