Sepforis
Sepforis (m.kreik. Σέπφωρις, Sepfōris, myös Σέφφορις, Sefforis; lat. Sepphoris; hepr. צִפּוֹרִי, Tzipori, myös Tzippori, Zippori; arab. صفورية, Saffuriya), myöhemmin Diokaisareia (Διοκαισάρεια, lat. Diocaesaraea/Diocaesareia; suomalaisittain Diokesarea), oli antiikin aikainen kaupunki Galileassa pohjoisessa Palestiinassa nykyisen Israelin alueella.[1][2] Kaupungin arkeologinen alue sijaitsee vajaa kilometri pohjoiseen kaupungista nimensä perineestä nykyisestä Tsiporin kylästä.
| Sepforis | |
|---|---|
| Σέπφωρις | |
 Sepforiin arkeologista aluetta ja ristiretkiaikainen torni. |
|
| Sijainti | |
  Sepforis |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Israel |
| Paikkakunta | Tsipori, Pohjoinen hallintoalue |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | 100-luku eaa.–600-luku jaa. |
| Kulttuuri |
antiikki (hellenistinen, roomalainen) varhaiskeskiaika |
| Valtakunta |
Rooman valtakunta Bysantin valtakunta |
| Alue | Galilea, Palestiina |
| Aiheesta muualla | |
Maantiede
muokkaaSepforis sijaitsi Ala-Galileassa suunnilleen Välimeren rannikon ja Genesaretinjärven puolessa välissä, noin 16 kilometriä länteen Taaborinvuoresta. Kaupunki oli rakennettu kukkulalle, ja sen ympärillä oli hedelmällistä tasankoa.[2][3] Etäisyys Tiberiaaseen idässä oli linnuntietä noin 25 kilometriä, Caesarea Maritimaan eli Kesareaan lounaassa noin 45 kilometriä ja Jerusalemiin etelässä noin 110 kilometriä. Nasaretin kylä sijaitsi noin kahdeksan kilometriä Sepforiista eteläkaakkoon.
Historia
muokkaaVarhainen roomalainen aika
muokkaaSepforis oli taustaltaan juutalainen kaupunki. Sen nimi tulee oletettavasti heprean sanasta tzippor, mikä tarkoittaa lintua. Kaupunki on ollut olemassa viimeistään Hasmonien hallitsijasuvun aikana 100-luvun eaa. lopulla. Se mainitaan ensimmäisen kerran Aleksanteri Jannaioksen aikana Ptolemaios Latyroksen sinne tekemän hyökkäyksen yhteydessä. Roomalaisten vallattua Palestiinan vuonna 63 eaa. Sepforis toimi aluksi Galilean pääkaupunkina siihen saakka, kun tämä asema siirtyi Tiberiaalle.[1][3][4]
Juudean kuningas Antigonos linnoitti Sepforiin käydessään sotaa Rooman vasallikuningasta Herodes Suurta vastaan. Herodes valtasi kaupungin takaisin Galilean sotaretkensä aikana vuonna 37 eaa. Tämän jälkeen Sepforis toimi ajoittain kuninkaallisena asuinpaikkana, ja siellä oli kuninkaallinen palatsi. Paikallinen kapinallinen Juudas, Hiskian poika, hyökkäsi kaupunkiin, ryösti sen ja vei sieltä aseet joukoilleen. Syyrian roomalainen kuvernööri Varus valtasi ja tuhosi kaupungin myöhemmin. Tetrarkki Herodes Antipas rakennutti ja linnoitti Sepforiin uudelleen ja kaunisti kaupunkia. Hän piti sitä pääkaupunkinaan, kunnes perusti Tiberiaan kaupungin vuonna 19 jaa.[2][5]
Sepforiin asukkaiden enemmistö oli juutalaisia, mutta kaupungissa oli voimakasta hellenististä eli kreikkalaista ja myöhemmin roomalaista vaikutusta.[6] Sepforiin merkityksestä juutalaisille todistaa se, että kaupunki oli yksi viidestä kaupungista, jossa toimi Gabiniuksen perustama sanhedrinin paikallisosasto. Kaupungin asukkaasta käytettiin kreikaksi etnonyymiä Sepfōritēs (Σεπφωρίτης).[2]
Sepforiin nimi ei esiinny Uudessa testamentissa, mikä on huomiota herättävää, sillä se sijaitsi lähellä Nasaretia ollen sitä läheisin suurempi kaupunki. Josephus kuitenkin mainitsee kaupungin usein.[2] On arveltu, että Jeesus ja Joosef olisivat hyvinkin voineet työskennellä Sepforiissa, sillä kaupungissa on ollut paljon työtä tarjolla sen rakentamisen aikaan. Tätä ei voida kuitenkaan todistaa historiallisesti.[6] Toisaalta on ehdotettu myös, että Jeesus olisi nimenomaisesti välttänyt Sepforista,[7] kenties sen hellenisoitumisen vuoksi. Kaupunki ei esiinny niiden paikkojen joukossa, joissa Jeesuksen kuvataan käyneen, eikä ainakaan suoraan tämän opetuksissa.[6] Varhaiskristillisessä perinteessä Sepforista pidettiin Joakimin ja Annan kotipaikkana ja Marian syntymäpaikkana. Perinteen mukaan nämä siirtyivät Nasaretiin sen jälkeen, kun Varus tuhosi Sepforiin.[8]
Myöhempi roomalainen ja bysanttilainen aika
muokkaa
.jpg)
Syyrian legaatti Gallus sai Sepforiin haltuunsa jo varhain ensimmäisen juutalaissodan aikaan vuonna 66 jaa. Kaupunki eli liittynyt myöhemminkään kapinaan, vaan pysyi uskollisena roomalaisille. Näin se välttyi tuholta. Josephus kuvaa kaupungin merkittäväksi linnoitukseksi sodan aikana. Jerusalemin tuhon jälkeen Sepforis toimi joitakin vuosia suuren sanhedrinin kokoontumispaikkana, kunnes se siirrettiin Tiberiakseen. Tämänkin jälkeen Sepforis säilyi juutalaisen oppineisuuden keskuksena. Kaupungin nimellä lyötiin rahaa ainakin Vespasianuksen, Domitianuksen ja Trajanuksen aikana.[1][2][3][5]
Juutalaissodan jälkeen kaupunki kutsui itseään nimellä Eirenopolis, ”Rauhan kaupunki”.[3] Keisari Hadrianus nimesi kaupungin uudestaan nimelle Diokaisareia (Diokesarea), ja se esiintyy tällä nimellä kirkkohistoriassa.[1][2] Epifanios ja Hieronymus tuntevat kuitenkin myös Sepforiin nimen. Galilean kreivi Joosef, joka oli kristinuskoon kääntynyt juutalainen, rakensi Sepforiin ensimmäisen kirkon Joakimin ja Annan kodin perinteiselle paikalle 300-luvulla saatuaan tähän luvan Konstantinus Suurelta. Varhaiskristillisellä ja -bysanttilaisella ajalla Sepforis toimi Skythopoliin metropoliitan alaisuudessa olleen suffragaanipiispan istuimena. Kaupungin juutalaiset kapinoivat keisari Constantius II:n aikana vuosina 351–352, ja Constantius Gallus tuhosi sen.[1][2][8] Kaupunki kärsi tuhoja myös Galilean vuoden 363 maanjäristyksessä. Näiden tuhojen jälkeen se rakennettiin uudelleen.[3]
Myöhempi historia ja kaivaukset
muokkaaSepforis alkoi taantua 600-luvun puolenvälin arabivalloituksen jälkeen.[3] Ristiretkiaikana kaupungin paikka oli merkittävä leiripaikka sen vesilähteen ansiosta.[2] Guy de Lusignan järjesti paikalla joukkonsa ennen tappioon päätynyttä Hattinin taistelua vuonna 1187.[8]
Sepforiin arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1931. Niitä suorittivat aluksi amerikkalaiset arkeologit. Kaivauksia on jatkettu laajemmin 1980-luvulta lähtien.[5] Osa raunioista on nykyisin katettu.
Rakennukset ja löydökset
muokkaa_290314_07.jpg)
Asuinkorttelit
Sepforiin vanhimmat asuinkorttelit on kaivettu akropoliin eli yläkaupungin kukkulan länsirinteestä. Myöhempi, 100-luvun jaa. alakaupunki sijaitsi pääosin akropoliin itäpuolella. Se oli rakennettu ruutuasemakaavassa, ja siinä oli roomalaiselle asemakaavalle tyypilliset cardo- ja decumanus-kadut. Bysanttilaisella ajalla osa kaduista koristeltiin mosaiikkikuvioilla, joissa on myös kirjoituksia.[3]
Monet Sepforiin asuinkortteleiden talot oli koristeltu hienoilla lattiamosaiikeilla, jotka esittävät pakanallisia, kreikkalais-roomalaisia aiheita. Tunnetuin kaupungin mosaiikeista on pylväikköpihalla varustetun suuren, kaksikerroksisen talon, mahdollisesti paikallisen hallintovirkamiehen rakennuksen, ruokasalin lattiassa. Siinä esiintyvät kauniit naisen kasvot tunnetaan nimellä ”Galilean Mona Lisa”. Talo ja mosaiikki ajoitetaan 200-luvulle.[5][3]
Merkittävimpiin mosaiikkeihin kuuluu myös Niiliä ja Egyptiä esittävä hyvin säilynyt mosaiikki, jossa on kuvattuna muun muassa eläimiä, Aleksandria ja Faroksen majakka sekä Niilin vedenkorkeutta tulvan aikana mitannut niin kutsuttu Nilometron. Mosaiikki on ollut 400-luvulla rakennetun, noin 20 huonetta käsittäneen ja kooltaan noin 50 × 30 metriä olleen talon lattiassa.[5][3]
Akropoliin länsirinteessä olevan roomalaisen huvilan tricliniumin lattiat on koristeltu mosaiikeilla, jotka esittävät Dionysokseen liittyviä aiheita. Huvila on ajoitettu 200-luvulle. Se oli kaksikerroksinen ja siinä oli keskellä atrium-piha.[3]
Mosaiikkien lisäksi tyypillinen piirre Sepforiin asuintaloissa ovat yksityiskäyttöön tarkoitetut mikve- eli rituaalikylpyaltaat (mikva'ot).[3]
Roomalainen teatteri
Sepforiin roomalainen teatteri sijaitsee akropoliin koillisrinteessä. Se rakennettiin oletettavasti Herodes Antipaan aikana.[5] Teatterin puolikaarenmuotoisen, osaksi rinteeseen kaiverretun katsomon halkaisija oli noin 74 metriä ja näyttämön taustarakennuksen (scaenae frons) pituus 27 metriä ja syvyys 5,4 metriä. Katsomossa oli tilaa noin 4 000–5 000 hengelle. Teatteri on kaivettu esiin osittain.[1][3]
Synagoga
Sepforiin myöhemmän ajan synagoga on löydetty alakaupungin koillisosasta. Se on ajoitettu 500-luvulle. Synagogan pohjan koko oli noin 16 × 6,5 metriä, ja pylväsrivi jakoi sen pääsaliin ja kapeampaan sivulaivaan. Synagogan lattia oli koristeltu hellenistis-juutalaisella mosaiikilla, joka esittää elänradan symboleita ja kuukausia, ja sen keskellä on auringonjumala Helios. Lisäksi mosaiikissa esiintyy Raamatun kohtauksia, kuten Abraham ja Iisakin uhraaminen, sekä Jerusalemin temppeliin liittyviä rituaaleja ja aiheita, kuten uhritoimitus ja näkyleipäpöytä. Mosaiikissa olevat kirjoitukset ovat osaksi kreikaksi ja osaksi hepreaksi.[3] Synagogan rauniot on katettu.
Ristiretkiaikainen linnoitus ja kirkko
Kaupungin akropolista hallitsee vielä nykyisinkin ristiretkiaikana rakennettu vartiotornilinnoitus. Se on tehty pääasiassa roomalaisaikaisten rakennusten kivistä sekä sarkofageista. Tornia on nykyisin kunnostettu. Sen alta on löydetty jäänteitä varhaisemmasta linnoituksesta. Kukkulalla oli myös Joakimille ja Annalle omistettu kirkko.[1][3]
Muut rakennelmat
Muihin löydöksiin lukeutuu muun muassa akvedukti sekä tunneli, joka oli myös osa kaupungin vesijärjestelmää.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Sepphoris”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Smith, William: ”Sepphoris”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Zippori Jewish Virtual Library. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Josephus: Juutalaisten muinaisajat (A. J.) 13.338, 14.91.
- ↑ a b c d e f Sepphoris bibleplaces.com. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ a b c Casey, Maurice: Jesus of Nazareth: An Independent Historian's Account of His Life and Teaching, s. 166–167. A & C Black, 2010. ISBN 0567645177 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Reed, Jonathan L.: Archaeology and the Galilean Jesus: A Re-examination of the Evidence, s. 134. A & C Black, 2002. ISBN 1563383942 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Viro, Voitto: Pyhän maan matkaopas, s. 177–178. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1963.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sepforis Wikimedia Commonsissa
