Numa Pompilius

Numa Pompilius (21. huhtikuuta 753 eaa. – 673 eaa.) oli toinen muinaisen Rooman kuninkaista. Hänen väitetään hallinneen 715–673 eaa. Tarinan mukaan hän oli rauhaan ja uskontoon suuntautunut ja perusti suurimman osan Rooman uskonnollisista perinteistä. Hänen mukaansa Rooman valtiollista uskontoa kutsutaan Numan uskoksi. Hän myös rakennutti Janus-temppelin.

Numa Pompilius
Rooman kuningaskunnan kuningas
715 eaa. - 673 eaa.
Edeltäjä	Romulus
Seuraaja	Tullus Hostilius
Henkilötiedot
Syntynyt	21. huhtikuuta 753 eaa. Cures
Kuollut	673 eaa. Rooma
Puoliso	Tatia
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä

Ennen kuninkuutta

Numa Pompiliuksen väitettiin syntyneen 21. huhtikuuta 753 eaa., Rooman kaupungin syntymäpäivänä. Hänen isänsä nimi oli Pompilius Pompon, ja hän oli ylhäistä sukua Curesin sabiinikaupungissa. Sabiinien kuningas Titus Tatius antoi hänelle puolisoksi tyttärensä Tatian. Numa Pompilius ei muuttanut yhdessä Titus Tatiuksen kanssa Roomaan, vaan jäi Curesiin huolehtimaan vanhasta isästään. 13 vuoden avioliiton jälkeen Tatia kuoli, jolloin Numa alkoi viettää aikaansa vaellellen yksinään maaseudulla sekä pyhissä lehdoissa ja niityillä. Hänen väitetään retkillään solmineen suhteen nymfi Egeriaan, suhteen ollessa enemmän henkistä kuin ruumiillista.

Valinta kuninkaaksi

Romuluksen kuoltua Roomaa oli vuosi hallittu siten, että kahdensadan patriisin muodostama senaatti, joka oli jakaantunut kahteenkymmeneen kymmenhenkiseen decuriaan, valitsi arvalla yhden decurian kerrallaan käyttämään ylintä valtaa. Näistä kymmenestä kukin käytti kuninkaan arvomerkkejä ja valtaa viiden päivän ajan, jolloin hänen arvonimensä oli interrex. Viidenkymmenen päivän välein vuoroon tuli seuraava decuria. Lopulta päädyttiin siihen, että senaattorit päättivät valita uuden kuninkaan. Koska senaattorit olivat jakaantuneet kahteen ryhmään, alkuperäisiin roomalaisiin ja sabiineihin, sovittiin että toinen osapuoli saa valita kuninkaan, mutta oman ryhmänsä ulkopuolelta. Niinpä roomalaiset senaattorit valitsivat viisaudestaan ja maltillisuudestaan tunnetun sabiinin, Numa Pompiliuksen.

Kaksi senaattoria lähetettiin pyytämään Numa Pompiliusta suostumaan kuninkaan virkaan. Tämä ei kuitenkaan ollut suostuvainen, sillä hän piti Rooman kuninkuutta liian epävarmana tehtävänä kaltaiselleen hiljaiseen ja mietiskelevään elämään tottuneelle. Lisäksi hän oli tietoinen siitä, että roomalaiset olivat Romuluksen aikana käyneet paljon sotia, ja epäili etteivät nämä innostuisi hänen vastenmielisyydestään väkivaltaan. Hän ei taipunut edes senaattorien puhuessa siitä, kuinka hänen suostumattomuutensa voisi ajaa Rooman sisällissotaan. Lopulta Numan isä sekä sukulainen Marcius saivat hänet suostumaan vedoten siihen, että kyse oli jumalien suomasta lahjasta ja mahdollisuudesta palvella jumalia johdattamalla kokonainen kansa hyveellisyyteen. Curesin asukkaiden sekä suotuisten ennusmerkkien myötä Numa päätti suostua ja lähti Rooman lähettiläiden mukaan.

Numan saapuessa Roomaan kansa riemuitsi, ja kyseisen päivän interrexin Spurius Vettiuksen kutsuttua koolle kansankokouksen se valitsi Numan yksimielisesti kuninkaaksi. Myös augurin tutkimat enteet vahvistivat Numan valinnan kuninkaaksi.

Kuninkaana

Numan kerrotaan lisänneen kymmenen kuukauden kalenteriin kaksi uutta kuukautta, tammi- ja helmikuun (Ianuarius, Februarius) ja määränneen juhlien paikat. Hän sääti sallitut ja kielletyt päivät, esimerkiksi oikeusjuttuja sai laittaa alulle vain tiettyinä päivinä. Kalenterin oli suunniteltu osuvan vuodenkierron kanssa yksiin joka kahdeskymmenes vuosi, mutta laskelmat eivät onnistuneet, vaan roomalaiset joutuivat ottamaan käyttöön 22 tai 23 vuorokauden mittaisen karkauskuukauden. Karkauskuukausi lisättiin joka toinen vuosi vuoden viimeisen kuun, helmikuun, lopulle. 100-luvulla eaa. vuodenvaihde siirtyi tammikuun alkuun.

Lähteet

• Tuomisto, Pekka: Rooman kuningasaika. Hämeenlinna: Karisto, 2001. ISBN 951-23-4212-X

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Numa Pompilius Wikimedia Commonsissa