John Adams
John Adams (30. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1735 Braintree, Massachusetts – 4. heinäkuuta 1826 Quincy, Massachusetts) oli yksi Yhdysvaltain itsenäisyyden johtavista kannattajista vapaussodan aikana ja Yhdysvaltain toinen presidentti vuosina 1797–1801. Tätä ennen Adams toimi kaksi kautta Yhdysvaltain ensimmäisenä varapresidenttinä sekä Yhdysvaltain ensimmäisenä Ison-Britannian ja Alankomaiden suurlähettiläänä.[2]
| John Adams | |
|---|---|
.jpg) John Trumbullin maalaama John Adamsin muotokuva noin vuodelta 1792. |
|
| Yhdysvaltain 2. presidentti | |
| Varapresidentti | Thomas Jefferson[1] |
| Edeltäjä | George Washington[1] |
| Seuraaja | Thomas Jefferson[1] |
| Yhdysvaltain 1. varapresidentti | |
| Presidentti | George Washington |
| Edeltäjä | virka perustettu |
| Seuraaja | Thomas Jefferson |
| Yhdysvaltain Alankomaiden suurlähettiläs | |
| Seuraaja | Charles Dumas |
| Yhdysvaltain Ison-Britannian suurlähettiläs | |
| Seuraaja | Thomas Pinckney |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1735[1] Quincy, Massachusetts, Brittiläinen Amerikka[1] |
| Kuollut | 4. heinäkuuta 1826 (90 vuotta)[1] Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat[1] |
| Ammatti | asianajaja[1] |
| Puoliso | Abigail Smith Adams[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | federalisti |
| Uskonto | unitaristi[1] |
 Nimikirjoitus |
|
John Adamsin poika John Quincy Adams toimi Yhdysvaltain kuudentena presidenttinä 1825–1829.[2]
Uran alku
muokkaaTausta
muokkaaAdamsin suku oli alkujaan Englannin Devonshirestä. John Adamsin esi-isä Henry Adams sai vuonna 1636 haltuunsa maa-alueen Massachusettsista ja muutti sinne.[3] John Adams syntyi Braintreessä (myöhemmin omaksi kaupungikseen lohkaistun Quincyn alueella) Massachusettsissa 30. lokakuuta 1735. Hän oli John ja Susanna Boylston Adamsin kolmesta pojasta vanhin. Isä John toimi maanviljelijänä, kengäntekijänä, paikallisen seurakunnan diakonina ja kaupungin virkamiehenä.[2] Amerikan vallankumouksen keskeisiin hahmoihin kuulunut Samuel Adams oli John Adamsin pikkuserkku.[4]
Ahkerana opiskelijana Adams valmistui Harvard Collegesta vuonna 1755. Tämän jälkeen hän opetti koulussa useita vuosia ja opiskeli samalla lakia Worcesterissa, Massachusettsissa. Adams aloitti lakimiehenä vuonna 1758 ja hänestä tuli yksi Bostonin merkittävimmistä asianajajista. Vuonna 1764 Adams meni naimisiin Abigail Smithin (1744–1818) kanssa. He saivat yhteensä kuusi lasta.[2]
Leimaverolain vastustaja
muokkaaMaaliskuussa 1765 Ison-Britannian parlamentti sääti leimaverolain, jonka mukaan siirtomaissa tuli kaikessa painettussa materiaalissa käyttää Lontoossa leimattua paperia. Marraskuussa 1765 voimaan tulleen erityisveron syynä oli emämaan velkaantuminen seitsenvuotisen sodan jälkeen.[5] Adamsin mielestä Britannian hallitus ei enää ajanut siirtomaansa etuja, kun se sääti uusia verolakeja ja lisäsi ulkomaantulleja.[2] Adams julkaisi nimettömänä neljä julkaisua, joissa hän ei niinkään vastustanut leimaveroa, vaan toi esille ajatuksen Amerikan vapaudesta jo pitkään syntyneenä oikeutena sekä Britannian lainsäädännössä että amerikkalaisten sukupolvien rohkeuden ja uhrauksien kautta.[6]
Syyskuussa 1765 Braintreen kaupunki hyväksyi Adamsin laatiman Braintreen ohjeen, jolla kaupunki määräsi edustajansa Massachusettsin parlamentissa vastustamaan leimaveron käyttöönottoa. Vastustuksen perusteena oli se, että laki oli määrätty osavaltiolle Ison-Britannian parlamentissa ilman osavaltion edustusta ja sen suostumusta.[7] Ohjeistuksen omi nopeasti neljäkymmentä muutakin kaupunkia.[6]
Bostonin verilöyly
muokkaa5. maaliskuuta 1770 brittisotilaat ampuivat viisi amerikkalaista siviiliä, kun he 300–400 hengen väkijoukolla uhkasivat sotilaita heittämällä heitä lumipalloilla ja muilla esineillä. Brittisotilaille oli vaikea saada puolustusasianajajaa, mutta Adams halusi taata heille reilun oikeudenkäynnin ja ryhtyi miesten puolustusasianajajaksi kahden avustajan kanssa. Oikeudenkäynnissä Adams pystyi vakuuttamaan oikeudelle sotilaiden toimineen itsepuolustukseksi ollessaan väkijoukon uhkaamana. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä syytettynä ollut brittijoukkojen kapteeni Thomas Preston vapautettiin ja toisessa oikeudenkäynnissä syytettyinä olleista kahdeksasta miehestä vain kaksi sotilasta tuomittiin taposta vähäiseen rangaistukseen.[6][2]
Siirtokuntien kongressi
muokkaaSyksyllä 1774 Adams osallistui ensimmäiseen mannermaakongressiin yhtenä Massachusettsin edustajista.[2] Tuolloin matka Braintreestä Pennsylvaniaan kesti kolme viikkoa.[6]
Osallistuessaan toiseen mannermaakongressiin keväästä 1775 alkaen, Adams ehdotti siirtokuntien armeijan johtajaksi virginialaista George Washingtonia juuri alkaneessa vapaussodassa.[2] Myöhemmin Adams johti sotakomiteaa, joka pyrki saamaan Washingtonin johtamalle armeijalle asetarvikkeita, lääkkeitä sekä täydennysjoukkoja.[6]
4. heinäkuuta 1776 hyväksyttiin Thomas Jeffersonin laatima Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, jonka laatineessa komiteassa myös John Adams toimi muun muassa Benjamin Franklinin ohella.[6]
,_by_John_Trumbull.jpg)
Yhdysvaltain lähettiläänä Euroopassa
muokkaaVuonna 1778 Adams lähetettiin Pariisiin hankkimaan Yhdysvalloille tukea ranskalaisilta. Seuraavana vuonna hän palasi Yhdysvaltoihin muotoilemaan Massachusettsin osavaltion omaa perustuslakia.[2]
Marraskuussa 1779 Adams palasi takaisin Eurooppaan diplomaattitehtävissä ja sai yhdessä John Jayn ja Benjamin Franklinin kanssa solmittua vuonna 1783 Pariisin rauhansopimuksen, joka lopetti sotatoimet brittien ja Amerikan siirtokuntien välillä.[2].
Adams toimi myös samanaikaisesti Hollannissa, jossa hän neuvotteli Yhdysvalloille kahden miljoonan dollarin lainan. Hollannin provinssit tunnustivat huhtikuussa 1782 Yhdysvaltojen itsenäisyyden ja Adams otettiin vastaan Yhdysvaltain suurlähettiläänä.[6]
Sotatoimien loputtua Adams nimettiin Yhdysvaltojen ensimmäiseksi Ison-Britannian suurlähettilääksi vuonna 1785. Hän toimi tässä virassa hän toimi vuoteen 1788 ja palasi sitten takaisin Yhdysvaltoihin.[2]
Varapresidenttinä
muokkaaYhdysvalloissa Adams osallistui valitsijamieskokoukseen, jossa vapaussodan kenraali George Washington äänestettiin yksimielisesti Yhdysvaltain ensimmäiseksi presidentiksi. Adams valittiin samalla varapresidentiksi. Varapresidentin rooli oli Adamsin aikaan lähinnä seremoniallinen.[2]
Varapresidentin tehtäviin kuului ja kuuluu senaatin puheenjohtajana toimiminen (engl. president). Koska nuoren liittovaltion johtomiehet olivat tasavaltalaisia keskellä epäileväistä monarkistista maailmaa, päättivät he myös yrittää tehdä hyvän vaikutuksen. Erityisesti vuosia Euroopan hoveissa oleskellut Adams kiinnitti huomiota arvokkaisiin nimityksiin ja muodollisuuksiin, joskus huvittavuuteen asti. Adams kysyi senaattoreilta: "Kun presidentti tulee senaattiin, mikä minä silloin olen? Eihän minua voi silloin sanoa presidentiksi. Haluan, että herrat ajattelevat, mikä minä silloin olen." Pennsylvanian senaattori William Maclay kertoi myöhemmin havainneensa siinä tilanteessa "kasvojensa epäpyhien lihasten asettautuvan naurulle soveliaaseen asentoon". Hieman pyylevä Adams sai pian senaattorien parissa epävirallisen arvonimen "Hänen Pyöreytensä".[8]
Presidenttinä
muokkaaGeorge Washingtonin jätettyä presidentinvirkansa toisen kautensa jälkeen, äänestettiin Adams Yhdysvaltain toiseksi presidentiksi Thomas Jeffersonin tullessa varapresidentiksi. Adams astui virkaansa 4. maaliskuuta 1797.[2]
Adamsin presidenttikauden ensimmäinen suuri päätös koski Ranskan ja Ison-Britannian välistä sotaa. Siinä missä Adamsin edeltäjänä toiminut Washington oli pitänyt Yhdysvaltain puolueettomana ja poissa sodasta, Adams päätti lähettää valtuuskunnan Ranskaan turvaamaan Yhdysvaltain kaupankäynnin maan kanssa. Ranska kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta valtuuskuntaa. Maan silloinen ulkoministeri Talleyrand vaati itselleen lahjusta ennen kuin olisi suostunut tekemään sopimusta. Adams kieltäytyi lahjusten antamisesta ja tapauksen tultua julki se nosti Adamsin suosiota huimasti. Skandaalin takia Ranska ja Yhdysvallat ajautuivat lyhyeen merisotaan vuosiksi 1798–1800.[2]
Adamsin suosio romahti, kun hän ajoi yhdessä puolueensa kanssa läpi Alien and Sedition Acts -nimisen lakimuutoksen Ranskan kanssa käydyn sodan aikana. Lakimuutos antoi presidentille oikeuden karkottaa Yhdysvaltoihin muuttanut henkilö, mikäli henkilön kotimaa oli sodassa Yhdysvaltojen kanssa. Lisäksi laki kielsi sanomalehtiä julkaisemasta hallitusta kritisoivia kirjoituksia. Vaikka lakia ei koskaan laitettu käytäntöön, useat yhdysvaltalaiset Thomas Jefferson mukaan lukien, kritisoivat ehdotusta voimakkaasti, sillä heidän mukaansa se rikkoi Yhdysvaltain perustuslaissa määriteltyä sananvapautta. Tämä oli myös yksi syy sille, miksi Adams hävisi vuonna 1800 pidetyt vaalit juuri Jeffersonille.[2]
Adamsista tuli maansa ensimmäinen presidentti, joka asui Valkoisessa talossa. Adams perheineen muutti sinne vuonna 1800 huolimatta siitä, että rakennustyöt olivat vielä kesken.[9] Asuessaan Valkoisessa talossa Adamsilla ja hänen vaimollaan oli kaksi oletettavasti sekarotuista koiraa, joiden nimet olivat Juno ja Satan. Lisäksi pariskunnalla oli kaksi hevosta, joiden nimet olivat Cleopatra ja Caesar.[10][11][12]
Viimeiset vuodet ja kuolema
muokkaaHävittyään presidentinvaaleissa Jeffersonille Adams vetäytyi kotikaupunkiinsa Quincyyn. Hän alkoi kirjoittaa ahkerasti erilaisia kolumneja, kirjoja ja kirjeitä. Vuonna 1812 hän aloitti kirjeenvaihdon entisen vastustajansa Thomas Jeffersonin kanssa. Kirjeenvaihto jatkui aktiivisena miesten kuolemaan saakka.[2]
John Adamsin vaimo Abigail kuoli vuonna 1818, mutta John itse eli vielä tarpeeksi pitkään nähdäkseen poikansa John Quincy Adamsin nousevan Yhdysvaltain kuudenneksi presidentiksi vuonna 1824. John Adams kuoli 4. heinäkuuta 1826, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen 50. vuosipäivänä. Hänen viimeisten sanojen kerrotaan olleen "Thomas Jefferson still survives" (suom. Thomas Jefferson elää yhä). Adams ei tiennyt, että myös Jefferson oli kuollut viisi tuntia aiemmin samana päivänä.[2][13]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k John Adams – "Following in the Footsteps" American Heritage. Arkistoitu 12.12.2010. Viitattu 22.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q John Adams History.com. Viitattu 22.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Nordisk familjebok (1904), s. 130 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.1.2014.
- ↑ Samuel Adams (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.1.2014.
- ↑ First Congregational Church of Braintree: History and Text of The Braintree Instructions firstchurchbraintree.com. Arkistoitu 11.7.2011. Viitattu 30.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g David McCullough: John Adams. New York: Simon & Schuster, 2001. ISBN 0-7432-1829-9 (englanniksi)
- ↑ Online Library of Liberty: Instructions of the Town of Braintree to Their Representative oll.libertyfund.org. 2011. Viitattu 30.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Miller, W.: Yhdysvaltain historia, viides luku, WSOY, 1969.
- ↑ The White House Building The White House. 2023. Viitattu 31.12.2023. (englanti)
- ↑ The American Kennel Club Celebrates the Dogs of Our Founding Fathers This Independence Day American Kennel Club. 29.6.2010. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Stolz, Jonathan L.: Presidential history: The White House is a dog house – hail to the canine friends Hartford Courant. 30.9.2023. Viitattu 31.12.2023. (englanti)
- ↑ Italie, Leanne: Welcome, Willow! All the pets who lived at the White House before the Bidens' new cat USA TODAY. Viitattu 31.12.2023. (englanti)
- ↑ Glass, Andrew: Jefferson and Adams die hours apart, July 4, 1826 POLITICO. 3.7.2016. Viitattu 27.10.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Adams Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta John Adams Wikisitaateissa- Joseph J. Ellis: John Adams (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition
