Unitarismi

Unitarismi on kristillisperäinen suuntaus, jonka mukaan Jumala on yksi. Sana ”unitarismi” juontuu latinan sanasta ’unitas’, joka tarkoittaa ykseyttä. Tämä kirkkohistoriallinen käsite otettiin käyttöön modernin unitarismin kehittyessä 1500-luvulla viimeisenä reformaatioliikkeenä Euroopassa kolminaisuusoppia vastaan.

Unitaarinen jumalakuva on huomattavasti vanhempi kuin kolminaisuusoppi ja löydettävissä juutalaisuudesta. ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4; Mark. 12:29–30) Useimmat unitaarit tulkitsevat Jeesuksen omanneen juutalaisen uskontunnustuksen. Koska modernien unitarismin suuntausten perusperiaatteisiin kuuluu dogmittomuus ja uskonnonvapaus, useimmilla unitaariryhmittymillä ei ole virallista uskontunnustusta, jossa Jeesuksen asema olisi määritelty.

Historiaa

Nykyisen Romanian alueella Transilvaniassa vaikutti unkarilaissyntyinen Ferenc Dávid (1520–1579), jota pidetään unitarismin perustajana. Unitaarista uskoa tunnustava Transilvanian kuningas Janos Sigismund antoi 1568 Tordan valtiopäivillä julistuksen, jonka mukaan ”ketään ei saa rangaista uskonsa takia, koska usko on Jumalan lahja”. Tämä takasi laajan uskonvapauden. Kansalaisvapauden puolustamisesta tuli näin osa unitaarien perinnettä.

Britanniassa vanhimpien unitaariseurakuntien juuret ulottuvat 1600-luvulle. Myös vanhimmat kokoustalot ovat tältä ajalta, vaikka kirkkokunta saattoi toimia laillisesti vasta vuodesta 1813. Britanniassa unitaarinen liike on sittemmin yhdistänyt useista eri hengellisistä suunnista tulevia vapaita kristittyjä. Pienestä jäsenmäärästä huolimatta sen niin hengellinen kuin yhteiskunnallinenkin vaikutus on ollut merkittävä.

Unitarismin yhdysvaltalainen haara tunnetaan luultavasti parhaiten Ralph Waldo Emersonin ja Henry David Thoreaun kirjallisen ja filosofisen tuotannon kautta. Kumpikin kuului unitaarikirkon aktiivisiin vaikuttajiin, ja Emerson toimi pitkään Bostonissa pastorina. Amerikkalaisen unitarismin perustava johtohahmo oli kongregationalistipastori William Ellery Channing, joka perusti vuonna 1825 Bostonissa American Unitarian Association -järjestön.

Nykypäivää

Unitarismi on maailmanlaajuisesti toimiva liike. Pohjoismaiden suurin unitaariyhteisö on Tanskassa. Euroopassa eniten unitaareja on Romanian unkarilaisvähemmistön joukossa Transilvaniassa. Eri puolilla maailmaa asuvia unitaareja yhdistää dogmiton kristillisyys ja luottamus enemmän henkilökohtaiseen kokemukseen kuin sitoviin uskonkappaleisiin. Osa unitaareista pitää itseään ennemmin humanisteina tai agnostikkoina, jopa ateisteina, kuin kristittyinä. Toisella laidalla ovat konservatiiviset kristilliset unitaarit.

Suomessa unitarismia edustaa Suomen Unitaarinen Seura ry.(entinen Suomen Unitaariuniversalistinen Seura Ry.) Seuran toiminnan runkona ovat Helsingissä tai virtuaalisesti talvisaikaan kuukausittain pidettävät kokoukset, joissa pidetään alustuksia esimerkiksi ajankohtaisista aiheista ja vapaan uskonnollisuuden ilmiöistä sekä Suomessa että maailmalla. Materiaalina saatetaan käyttää Raamattua, muita tekstejä tai musiikkia. Alustuksen pohjalta keskustellaan vapaasti. Vanhastaan tilaisuudet on ollut tapana aloittaa hetken hiljaisuudella, ja kokoukset ovat usein loppuneet siten, että kukin osanottaja on halutessaan sytyttänyt kynttilän ääneen tai vain mielessään lausumalleen ajatukselle.

Katso myös

• Antitrinitianismi
• Monarkianismi
• Patripassianismi
• Sabellianismi
• Socinolaisuus
• Theopaskhitismi
• Kristadelfialaiset
• Unitaariuniversalismi

Lähteet

• Antti Pelkola, kveekari ja unitaari. Kveekariuutiset 4/1995.
• Suomen Unitaariuniversalistinen Seura Ry. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unitarismi Wikimedia Commonsissa

• BBC – Religions: Unitarianism. (englanniksi)