Gillo Pontecorvo
italialainen elokuvaohjaaja
Gilberto "Gillo" Pontecorvo (19. marraskuuta 1919 Pisa – 12. lokakuuta 2006 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänet tunnetaan parhaiten poliittisista fiktioelokuvistaan. Tunnetuimpia Pontecorvon elokuvia ovat Taistelu Algeriasta (1966), joka voitti kultaisen leijonan Venetsian elokuvajuhlilla, Queimada (1969) ja Kapo – keskitysleirin vartija (1960). Pontecorvo toimi Venetsian elokuvajuhlien johtajana 1992–1996.
| Gillo Pontecorvo | |
|---|---|
 Gillo Pontecorvo |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. marraskuuta 1919 Pisa |
| Kuollut | 12. lokakuuta 2006 (86 vuotta) Rooma |
| Kansalaisuus | Italia |
| Ammatti | elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
Kultainen leijona elokuvasta Taistelu Algeriasta (1966) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hänen veljensä oli ydinfyysikko Bruno Pontecorvo, joka loikkasi Suomen kautta Neuvostoliittoon vuonna 1950[1].
Tuotanto
muokkaa- Missione Timiriazev (dokumentti, 1953)
- Porta Portese (dokumentti, 1954)
- Festa a Castelluccio (dokumentti, 1954)
- Giovanna (lyhytelokuva, 1955)
- Cani dietro le sbarre (dokumentti, 1955)
- Vaarallinen saalistaja (pitkä fiktio, La Grande strada azzurra, 1957)
- Pane e zolfo (dokumentti, 1959)
- Kapo – keskitysleirin vartija (pitkä fiktio, Kapò, 1960)
- Paras (dokumentti, 1963)
- Taistelu Algeriasta (pitkä fiktio, La battaglia di Algeri, 1966)
- Queimada (pitkä fiktio, 1969)
- Operación Ogro (pitkä fiktio, 1980)
- Danza della fata confetto (lyhytelokuva, 1996)
- Nostalgia di protezione (lyhytelokuva1997)
- Un altro mondo è possibile (dokumentti, 2001)
- Firenze, il nostro domani (dokumentti, 2003)
Lähteet
muokkaa- Petri Immonen: Gillo Pontecorvo HS.fi Muistot. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.8.2011.
- Gillo Pontecorvo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ HS 10.10.1993 HS Aikakone. Viitattu 28.12.2022.