Bermuda

Bermuda on Britannian merentakainen alue, jolla on sisäinen itsehallinto. Atlantin valtamerellä sijaitsevan Bermudan pinta-ala on 54 km² ja asukasluku vajaat 64 000. Bermudan virallinen kieli on englanti ja pääkaupunki Hamilton. Virallinen valuutta, Bermudan dollari, vastaa arvoltaan Yhdysvaltain dollaria. Bermudan talous perustuu matkailuun ja kansainvälisiin yrityspalveluihin.

Bermuda
lippu vaakuna
Valtiomuoto	Britannian merentakainen alue
Kuningas	Charles III
Pääministeri	David Burt
Pääkaupunki	Hamilton 32°18′N, 64°47′W
Muita kaupunkeja	St. George’s
Pinta-ala
– yhteensä	53,6 km² (sijalla 231)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2016)	63 779 (sijalla 201)
– väestötiheys	1 189,91 as. / km²
– väestönkasvu	0,52 % (2014)
Viralliset kielet	englanti
Lukutaito	98 %
Valuutta	Bermudan dollari (BMD)
BKT (2019)
– yhteensä	6,5 mrd. Yhdysvaltain dollaria  (sijalla 166)
– per asukas	116 890 Yhdysvaltain dollaria
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	1 %
– teollisuus	10 %
– palvelut	89 %
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	UTC−3
Itsenäisyys Sisäinen itsehallinto	1968
Lyhenne	BM
Kansainvälinen suuntanumero	+1-441
Tunnuslause	Quo Fata Ferunt
Kansallislaulu	”God Save the King Hail to Bermuda (epävirallinen)”
Infobox OKNimi-testi OK

Maantiede

Bermudan kartta.

Bermudan pinta-ala on 53,6 km². Maan korkein kohta on Town Hill, joka sijaitsee 76 metrin korkeudella merenpinnasta. Saaret sijaitsevat Pohjois-Atlantilla kaukana muusta maasta. Lähin maa-alue on Cape Hateras Pohjois-Carolinassa. Bermuda koostuu noin 150 saaren joukosta, joista suurimmat kahdeksan ovat St David’s Island, Bermuda Island, Somerset Island, Watford Island, Boaz Island, Ireland Island North ja Ireland Island South. Ne on yhdistetty toisiinsa penkereillä ja teillä siten, että ne muodostavat ongenkoukkumaisen kokonaisuuden. Muodoltaan kokonaisuus on kapea, mutta pitkä. Kahdeksan suurinta saarta muodostavat noin 95 % koko Bermudan pinta-alasta. Bermudalaiset itse käsittävät kahdeksan suurinta saarta usein yhdeksi kokonaisuudeksi.

Saaret ovat muodostuneet muinaisten merenalaisten tulivuorten ympärille kerrostuneesta korallista. Tulivuoret kohoavat yli 4 300 metriä merenpohjasta. Korallien takia saarten kallioperä on kalkkikiveä, jota on jopa 60 metrin paksuisena kerroksena.

Bermuda käsitetään tavallisesti yhdeksi Bermudan kolmion kärjistä.

Ilmasto

Bermudalla vallitsee kostea subtrooppinen ilmasto. Se on lämmennyt pääasiassa Golfvirran ansiosta, joka kuljettaa talvella lämpimiä ilmavirtauksia Bermudan yli. Ilmankosteus on suurta vuoden ympäri. Vuosittainen sademäärä on melko tasainen vuoden ympäri. Hurrikaanikausi kestää heinäkuusta lokakuuhun, ja hurrikaanit aiheuttavat toisinaan tuhoa Bermudalla. Hurrikaani Fabian vuonna 2003 oli tuhoisin. Sitä ennen tuhoja tekivät vuoden 1987 hurrikaani Emily, hurrikaani Arlene (1963) ja vuoden 1948 ja 1926 nimeämättömät hurrikaanit.

Hamiltonin ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 20 20 20 21 23 27 29 30 28 26 23 21 ka. 24 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 16 15 15 17 20 22 25 25 24 22 19 17 ka. 19,8 Sademäärä (mm) 120 110 100 80 70 120 110 120 120 160 100 110 Σ 1 320 L ä m p ö t i l a 20 16 20 15 20 15 21 17 23 20 27 22 29 25 30 25 28 24 26 22 23 19 21 17 S a d a n t a 120 110 100 80 70 120 110 120 120 160 100 110 Lähde:

Luonto

Bermudan endeemisiä puulajeja ovat katajalaji Juniperus bermudiana ja palmulaji Sabal bermudana. 1940-luvulla kovakuoriaiset tuhosivat paljon katajametsiä, ja tilalle istutettiin australialaisperäisiä kasuariinojen suvun puita. Alkuperäiset lajit on saatu nyt elpymään. Muita saarella kasvavia puulajeja ovat papaija, banaani, japaninmispeli ja punakukkainen punaliekkipuu (Delonix regia). Bermudan luontoa alettiin suojelemaan verrattain myöhään, mutta nykyisin maan pinta-alasta noin 10 % on puistoa tai suojelualuetta.

Ennen eurooppalaisten tuloa bermudalainen liskolaji Eumeces longirostis oli saarten ainoa maaeläin. Nykyisin se on uhanalainen ja vaarassa hävitä kokonaan. Bermudalla on lisäksi monia muualta tuotuja matelijalajeja, mutta niiden joukossa ei ole yhtään myrkyllistä liskoa tai käärmettä. Matelijoiden lisäksi saarille on tuotu lehtisammakoita ja jättikonna. Bermudalla oli ennen useita endeemisiä maalintulajeja, mutta nykyisin ainut säilynyt on valkosilmävireon paikallinen alalaji. Saarille tuoduista maalintulajeista yleisimpiä ovat naamioväijy, sekä esimerkiksi eri kottaraiset ja pääskyt. Muuttolintulajeja saarilla tavataan lähes 350. Pikkutropiikkilintua pidetään saarten kansallislintuna. Brittien saapuessa saarella asui villejä sikoja, mutta ei tiedetä, olivatko ne peräisin aiemmin haaksirikkoutuneesta aluksesta vai espanjalaisten sinne jättämiä ruokavarastoja. Kissat, koirat ja rotat tuotiin saarille 1600-luvun aikana. Lähivesissä tavataan ryhävalaita ja monia värikkäitä kaloja.

Historia

Varhainen historia

John Smithin kirjoittama The General History of Virginia, New England, and the Somers Isles vuodelta 1624 oli ensimmäisiä Bermudan historiaa käsitelleitä kirjoja.

Bermuda ei ole sijainnut varhaisten ihmisten muuttoreiteillä, joten se pysyi asumattomana aina eurooppalaisten tuloon saakka. Bermudan nimi tulee espanjalaisesta merikapteeni Juan de Bermúdezista, joka havaitsi saaret merimatkallaan noin vuonna 1503. Espanjalaiset eivät kuitenkaan kiinnostuneet saarista eivätkä ilmeisesti edes rantautuneet 1500-luvulla saarelle yksittäisiä eksyneitä aluksia lukuun ottamatta. Bermudasta tuli kuitenkin tärkeä kiinteä kohta merellä navigaatiota varten. Bermudaa ympäröivien vaarallisten riuttojen takia saaret saivat nimekseen Isla Demonios. Bermudan alueelta onkin löydetty useita vanhoja laivanhylkyjä, joista osasta on nostettu esimerkiksi niissä kuljetettua kultaa.

Siirtolaiset

2. heinäkuuta 1609 englantilaisen Virginia Companyn omistamat yhdeksän laivaa olivat matkalla Virginiaan perustettuun Jamestownin siirtokuntaan, kun amiraali George Sommersin komentama Sea Venture joutui myrskyyn. Se ajautui lopulta riutalle lähellä Bermudan saaria. Kaikki laivan 150 matkustajaa pääsivät turvallisesti rantaan. Selviytyneet aloittivat kahden uuden laivan rakentamisen Bermudalla. He odottivat varsin huonoja olosuhteita, mutta yllättyivätkin niiden helppoudesta. Puuta oli runsaasti ja kalaa sai helposti. Vuonna 1610 kaksi muuta englantilaista laivaa jättivät Bermudalle muutamia asukkaita vahvistaakseen Englannin asemaa saarilla. Bermuda alkoi kiinnostaa Virginia Companya yhä enemmän, kun intiaanit hävittivät Jamestownia. Yhtiö päätti lisätä Bermudan sen omistuksiin ja järjesti 60 siirtolaisen ryhmän muuttamaan saarille. Siirtolaiset saapuivat vuonna 1612, ja heitä johti kuvernööri Richard Moore. Hän rakennutti St. George’sin kylän. Bermuda jaettiin yhtiön osakkeenomistajien mukaan nimettyihin alueisiin ja maa jaettiin uudisasukkaille. Saarilla aloitettiin maanviljely, mutta se jäi pienimuotoiseksi, koska kallioperää peittävä maakerros oli ohut ja saarilla oltiin riippuvaisia sadevedestä kastelussa. Vuonna 1616 Bermudalle alettiin tuomaan orjia Afrikasta. Virginia Company päätti saaren asioista itsevaltaisesti ja esimerkiksi määräsi, mitä saarella sai kasvattaa. Vuonna 1684 yhtiöön pettyneet siirtolaiset haastoivat sen oikeuteen Lontoossa, ja onnistuneen oikeustaistelun tuloksena Bermudasta tuli kruununsiirtomaa.

Uusi aika

Royal Air Forcen koneita Bermudalla.

Orjuuden vastainen liike sai alkunsa 1800-luvun alussa. Liikkeen vaikutuksesta vuonna 1807 Britanniassa kiellettiin ensin orjien myyminen ja myöhemmin orjuus kiellettiin kokonaan. Orjuus Bermudalla loppui vuoteen 1834 mennessä. Vuoden 1812 sodassa Yhdysvaltoja vastaan brittien laivasto käytti Bermudaa tukikohtanaan operaatioissa Yhdysvaltoja vastaan. Amerikkalaiset sallivat brittiläisten kauppalaivojen ryöstelyn, minkä johdosta merirosvot ryöstivät useita bermudalaisia laivoja ja täten vaurioittivat saarten taloutta. Yhdysvaltain sisällissodassa Etelävaltiot olivat riippuvaisia puuvillan myynnistä Britanniaan ja Bermuda oli puuvillakuljetusten välietappina. Bermudan ja etenkin St. George’sin taloudellinen asema koheni merkittävästi. Talous romahti kuitenkin taas Pohjoisvaltioiden lyötyä Etelävaltiot vuonna 1865. Toisessa maailmansodassa Bermudan sijainti teki siitä merkittävän alueen. Brittien Royal Navy käytti sitä tukikohtanaan sodassa Natsi-Saksan sukellusveneitä vastaan. Myös Yhdysvallat tuli saarille ja rakensi St. David’sin saarelle ilmatukikohdan, jonka rakennusta varten itse saarta piti suurentaa ja koko Bermudan pinta-ala lisääntyi 5 %.

Sodan jälkeen

Margaret Thatcher tarkastamassa bermudalaisia sotilaita vuonna 1990.

Toisen maailmansodan jälkeen Bermudalla nousivat esiin poliittiset uudistukset mustien ja naisten oikeuksien saralla. Mustat olivat saaneet äänestää 1800-luvulta lähtien, mutta Bermudan parlamentissa oli ollut koko sen historian aikana vain tusina mustia. Mustia vastaan oli tehty myös rotuerottelulakeja, jollaisia oli käytössä myös Yhdysvalloissa. Naiset saivat äänioikeuden vasta vuonna 1944. Senkin jälkeen äänestysoikeus koski vain maanomistajia ja äänestysoikeutettuja oli vain noin 3 000. Vuonna 1959 mustat boikotoivat muun muassa elokuvateattereita ja ravintoloita, mikä pakotti ne luopumaan rotuerottelusta. Boikottien jälkeen mustia alettiin myös palkata töihin enemmän kuin ennen. Vuonna 1960 aloitettiin kampanjointi äänioikeuden puolesta niille, joilla ei ollut siihen oikeuttavaa omistusta. He käsittivät noin 75 % väestöstä. Yleinen äänioikeus tuli Bermudalle vasta vuonna 1963. Vuonna 1968 maahan tuli uusi perustuslaki, jonka mukaan Bermuda vastasi itse sisäpolitiikastaan ulkopolitiikan ja puolustuksen jäädessä kruunun hoidettaviksi. 1970-luvun aikana maassa oli rotujännitteitä, jotka purkautuivat mellakoinnilla ja silloisen kuvernöörin murhalla. Uuden perustuslain jälkeen kysymys itsenäisyydestä tuli merkittäväksi poliittiseksi aiheeksi. Asiasta järjestettiin kansanäänestys vuonna 1995, mutta vain 25 % äänestäneistä oli itsenäisyyden kannalla. Kysymys heräsi uudestaan vuonna 2004, kun silloinen pääministeri kehotti itsenäisyydestä käytävään keskusteluun. Kyselyt ovat yleensä näyttäneet edelleen, että suurin osa bermudalaisista vastustaa itsenäistymistä.

Politiikka ja hallinto

Kartta Bermudan aluejaosta.

Bermuda on Britannian merentakainen alue, mutta sillä on sisäinen itsehallinto ja oma parlamentti. Vuoden 1968 perustuslain perusteella Britannian monarkki, Charles III, on valtionpäämies, jota Bermudalla edustaa kuvernööri. Vuonna 2020 kuvernööriksi valittiin Rena Lalgie.

Bermudan parlamentti on kaksikamarinen ja se koostuu ylä- ja alahuoneesta. Ylähuoneen 11 edustajaa nimittävät kuvernööri, pääministeri ja oppositio viiden vuoden ajaksi. Alahuoneen 36 edustajaa valitaan samoin viisivuotiskausiksi yleisellä äänestyksellä. Pääministeriksi nousee yleensä vaalien suurimman puolueen puheenjohtaja. Bermudalla on kaksipuoluejärjestelmä, sillä sen politiikkaa hallitsee selvästi kaksi puoluetta, progressiivinen työväenpuolue (PLP) ja One Bermuda Alliance. Vuoden 2017 vaaleissa PLP sai 24 paikkaa OBA 12 paikkaa. PLP:n David Burtista tuli 38-vuotiaana maan nuorin pääministeri.

Bermudan lakijärjestelmä perustuu englantilaiseen malliin.

Hallinnollisesti Bermuda on jaettu yhdeksään alueeseen (engl. parish) ja kahteen kaupunkiin, jotka ovat Hamilton ja Saint George. Yhdeksän aluetta ovat Devonshire, Hamilton, Paget, Pembroke, Saint George’s, Sandys, Smith’s, Southampton ja Warwick.

Talous

Bermudan talous perustuu lähinnä kansainvälisille yrityksille tarjottuihin talouspalveluihin sekä matkailuun, ja maan bruttokansantuote asukasta kohden on yksi maailman suurimpia. Vuonna 2019 Bermudan brutokansantuote oli maan hallituksen tilastojen mukaan 6,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja 116 890 dollaria henkeä kohden. Koronaviruspandemia iski pahoin saarivaltion talouteen, sillä vuonna 2020 bruttokansantuotteen arvioitiin pienentyneen 8,5 prosenttia.

Kansainväliset yrityspalvelut tuottavat ison osan bruttokansantuotteesta, mutta matkailualan merkitys työllisyydelle on suurempi. Yritysveron puuttuminen on houkutellut Bermudalle useita kansainvälisiä yhtiöitä, joita toimii maassa yli 13 000. Niistä fyysistä toimintaa saarilla harjoittaa noin 300. Niihin lukeutuvat esimerkiksi Google, Tyco, XL Capital, ACEIncurance Suurin osa maahan vuosittain tulevasta noin puolesta miljoonasta turistista tulee Yhdysvalloista. Vuonna 2020 maassa vieraili ennätykselliset yli 800 000 matkailijaa. Niistä yli 530 000 tuli risteilyaluksilla ja yli 190 000 lentäen.

Maatalous on hyvin pienimuotoista, ja suurin osa ruoasta joudutaan tuomaan maahan. Bermudalla viljellään jonkin verran vihanneksia, banaania, sitrushedelmiä ja tuotetaan maitoa, munia ja hunajaa. Lisäksi saarilla on kalastusta. Kaivosteollisuuden ainoat tuotteet ovat hiekka ja kalkkikivi, joita käytetään rakentamiseen. Lisäksi maassa on jonkin verran kevyttä valmistusteollisuutta.

Väestö

Bermudan vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan saarilla asui 63 779 ihmistä. Väestöstä suurin osa eli kolme viidesosa on afrikkalaistaustaisia. Heistä osa on orjien jälkeläisiä, mutta osa on muuttanut Länsi-Intiasta ja Kap Verdeltä. Eurooppalaistaustaisia on yksi kolmasosa asukkaista. Britti- ja yhdysvaltalaistaustaisten ihmisten lisäksi saarilla on Madeiralta ja Azoreilta siirtolaisina tulleiden jälkeläisiä. Asukkaista 70 prosenttia on syntynyt Bermudalla.

Bermudan virallinen kieli on englanti, jonka lisäksi portugalilla on merkittävästi puhujia. Portugalilla on noin 2 600 puhujaa, joista suuri osa on siirtolaisia. Suurimmat uskontokunnat ovat protestantit (46 %, joista anglikaanit 15,8 %), katolilaiset (14,5 %), metodistit (11 %), muut protestantit (18 %) ja muut (12 %). 14 % ei kuulunut mihinkään ryhmään.

Terveys

Bermudalla on varsin korkeatasoinen elintaso, ja elinajanodote on korkea. Vuoden 2016 tietojen mukaan naisilla elinajanodote on 85 vuotta ja miehillä 79 vuotta. Imeväiskuolleisuus on puolestaan pientä, 3,4 lasta tuhatta kohden.

Kulttuuri

Gombey-tanssijoita.

Kirjallisuus

Monet 1900-luvun tunnetut kirjailijat ovat viettäneet aikaa Bermudalla, tai heillä on muita siteitä saarille. Peter Benchley kirjoitti hänet tunnetuksi tehneen teoksen Tappajahai (1974) Bermudalla. Myös hänen toinen teoksensa The Deep (1976) sai inspiraationsa Bermudalla ja esimerkiksi sen päähenkilö on bermudalainen aarteenmetsästäjä Teddy Tucker. Bermuda toimi myös Benchleyn The Beast -teoksen (1991) tapahtumapaikkana. James Thurber kirjoitti teoksensa The 13 Clocks (1950) ja useita muita viettäessään aikaa Bermudalla. Hän myös kirjoitti paljon paikallisiin lehtiin. Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Eugene O’Neill kirjoitti muun muassa teoksensa Murheesta nousee Elektra (1931) ja Strange Interlude (1928) Bermudalla. Vuoden 1609 Bermudalle haaksirikkoutuneet ovat mahdollisesti toimineet William Shakespearen Myrskyn (1610–11) esikuvana.

Tanssi

Gombey on Bermudalla kehittynyt tanssilaji, joka on saanut vaikutteita länsiafrikkalaisesta, lähetyssaarnaajien ja intiaanien perinteestä. Tanssijaryhmä eli crowd koostuu yleensä miehistä ja pojista. Nuorimpia tanssijoita kutsutaan nimellä warriors, vähän vanhempia nimellä indians ja vanhimpia nimellä chiefs. Tanssijat pukeutuvat värikkäisiin asuihin. Esityksiä järjestetään tavallisesti uudenvuoden- ja tapaninpäivänä. Esityksiä on myös eri aikoihin järjestettävillä festivaaleilla.

Arkkitehtuuri

Bermudalaista asutusta

Bermudalaiset perinteiset talot ovat yleensä maalattu pastelliväreillä ja niissä on valkoiset katot. Ne rakennetaan yleensä paikallisesta kalkkikivestä. Katot on rakennettu erityisesti sadeveden keräämistä varten. Myös niiden valkoinen väri liittyy veden keräämiseen, sillä ne kerrostetaan vettä puhdistavalla aineella. Ikkunankarmit tehdään puusta ja ne koristellaan. Usein ikkunan puolelle rakennetaan myös käännetyn v:n muotoinen koriste.

Urheilu

Ylivoimaisesti suosituin urheilulaji Bermudalla on kriketti. Krikettikausi kestää huhtikuusta syyskuuhun, ja pelejä järjestetään yleensä sunnuntaisin. Krikettikauden ulkopuolella suosituimpia urheilulajeja ovat jalkapallo ja rugby. Bermudan oma olympiakomitea perustettiin vuonna 1935 ja tunnustettiin seuraavana vuonna. Bermudan olympiajoukkue on historiansa aikana saavuttanut yhden kullan ja yhden pronssin. Pronssin voitti raskaansarjan nyrkkeilijä Clarence Hill Montrealissa 1976 ja kultamitalin triathlonisti Flora Duffy Tokiossa 2021.

Katso myös

• Bermudan kolmio
• Bermuda olympialaisissa

Lähteet

• Bermuda. Lonely Planet Publications, 2005. ISBN 1864501375 (englanniksi)
• Facts & Figures 2018 (pdf) Government of Bermuda. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
• Rushe, George J. & Heaton, Pauline: Bermuda Encyclopædia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Gov.bm - Bermudan viralliset kotisivut
• Matkaopas aiheesta Bermuda Wikivoyagessa (englanniksi)
• Bermuda-Island.net - Bermudaan matkaavan opas
• Bermuda 4U - Bermudan opas
• Bermuda Online