Ankeriaskalat
Ankeriaskalat (Anguilliformes) on viuhkaeväisten kalojen lahko. Lahko on jaettu kahdeksaan alalahkoon, 19 heimoon ja ne edelleen 159 sukuun, joihin kuuluu noin 938 kalalajia.[2]
Ankeriaskalat | |
---|---|
Ankerias (Anguilla anguilla) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: |
Ankeriaskalat Anguilliformes Goodrich, 1909[1] |
Alalahkot ja heimot[2] | |
|
|
Katso myös | |
Useimmat ankeriaskalat ovat petoja.
Lahkon heimoista tunnetuimpia ovat ankeriaat, meriankeriaat ja mureenat. Vuonna 2011 kuvattiin uusi alkeellinen heimo Protanguillidae, joka sijoittui muiden alalahkojen ulkopuolelle.[3] Karttuankeriaiden (Colocongridae) heimo on sulautettu serpentiiniankeriaiden (Derichthyidae) heimoon.[2]
Useimmat ankeriaskalat elävät valtamerien pohjalla tai matalikoissa. Vain ankeriaat tulevat makeaan veteen jokiin kutemaan, muuten ankeriaskalat pysyvät merivedessä.
Ankeriaskalojen elämänkiertoon kuuluu nauhamainen leptocephalus-toukka, joka ei juuri muistuta aikuista kalaa.
Lähteet
muokkaa- Order Summary for Anguilliformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Joseph S. Nelson & Hans-Peter Schultze & Mark V. H. Wilson: Origin and Phylogenetic Interrelationships of Teleosts, s. 132. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, 2010. ISBN 978-3899371079 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.01.2011). (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 153. (Fifth edition) Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.2.2021). (englanniksi)
- ↑ Johnson G. D., Ida H., Sakaue J., Sado T., Asahida T. & Miya M.: A 'living fossil' eel (Anguilliformes: Protanguillidae, fam. nov.) from an undersea cave in Palau. Proceedings of the Royal Society B, 2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)