Ero sivun ”Raja 1918” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 32:
==Juoni==
{{juonipaljastus}}
Kapteeni Carl von Munckin saapuessa [[Suomi|Suomen]] ja [[Neuvosto-Venäjä]]n raja-asemalle raja on tosiasiassa olemassa vasta paperilla: [[passi|passeja]] tai [[viisumi|viisumeita]] ei vielä tunneta ja paikallisväestö rajan molemmin puolin käyttää rajajoen ylittävää siltaa kuin mitä tahansa kylänraittia, eivätkä rajan molemmin puolin sukulaissuhteita omaavat kyläläiset,[[ laukkuryssä]]t ja sivutoimiset [[trokari]]t tahdo alkuun ottaa uskoakseen että ikimuistoiset käytännöt todella olisivat muuttumassa. He eivät ole ainoita, joille Munckin on iskostettava muutoksen tarkoittavan totta: myös melkoinen osa raja-aseman väestä katsoisi vielä läpi sormien ihmisten ja tavaran jouhevaa liikkumista, etenkin kun se helpottaa heidän omaakin elämäänsä. Oman tunnelmaa kiristävän varjonsa rajan ylle heittää tuore sisällissota, jonka hävinneitä punaisia ei saisi päästää sen paremmin karkuun rajan taakse kuin sieltä takaisin [[Suomi|Suomeen]] soluttautumaankaan.
Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilkuntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen, mutta määrittelee itsensä minkään värin taakse asettumattomaksi [[humanismi|humanistiksi]], jonka ihannemaailmassa keinotekoiset rajat eivät kahlitsisi ihmisiä. Vaikka molemmat kokevat toistensa näkökulmat itselleen ärsyttävyyteen asti vieraiksi, he kuitenkin selvästi vaistoavat löytävänsä toisistaan vertaisensa sielun - ja lisäksi fyysisesti vetovoimaisen miehen ja naisen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tahoillaan vapaa - Munckilla on kaukana kotona kihlattu, josta hän kuitenkin pestin myötä yhä enemmän etääntyy, Linnulla taas asuntoonsa kätkettynä sulhasensa, haavoittunut punasoturi, jonka piilottelu asettaa hänetkin kuolemanrangaistuksen uhan alle.
| |||