tunnustus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tunnustaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtunːustus/, [ˈt̪unːus̠tus̠]
  • Rhymes: -unːustus
  • Syllabification(key): tun‧nus‧tus

Noun

[edit]

tunnustus

  1. confession
  2. recognition
  3. acknowledgement, credit

Declension

[edit]
Inflection of tunnustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tunnustus tunnustukset
genitive tunnustuksen tunnustusten
tunnustuksien
partitive tunnustusta tunnustuksia
illative tunnustukseen tunnustuksiin
singular plural
nominative tunnustus tunnustukset
accusative nom. tunnustus tunnustukset
gen. tunnustuksen
genitive tunnustuksen tunnustusten
tunnustuksien
partitive tunnustusta tunnustuksia
inessive tunnustuksessa tunnustuksissa
elative tunnustuksesta tunnustuksista
illative tunnustukseen tunnustuksiin
adessive tunnustuksella tunnustuksilla
ablative tunnustukselta tunnustuksilta
allative tunnustukselle tunnustuksille
essive tunnustuksena tunnustuksina
translative tunnustukseksi tunnustuksiksi
abessive tunnustuksetta tunnustuksitta
instructive tunnustuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunnustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tunnustukseni tunnustukseni
accusative nom. tunnustukseni tunnustukseni
gen. tunnustukseni
genitive tunnustukseni tunnustusteni
tunnustuksieni
partitive tunnustustani tunnustuksiani
inessive tunnustuksessani tunnustuksissani
elative tunnustuksestani tunnustuksistani
illative tunnustukseeni tunnustuksiini
adessive tunnustuksellani tunnustuksillani
ablative tunnustukseltani tunnustuksiltani
allative tunnustukselleni tunnustuksilleni
essive tunnustuksenani tunnustuksinani
translative tunnustuksekseni tunnustuksikseni
abessive tunnustuksettani tunnustuksittani
instructive
comitative tunnustuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tunnustuksesi tunnustuksesi
accusative nom. tunnustuksesi tunnustuksesi
gen. tunnustuksesi
genitive tunnustuksesi tunnustustesi
tunnustuksiesi
partitive tunnustustasi tunnustuksiasi
inessive tunnustuksessasi tunnustuksissasi
elative tunnustuksestasi tunnustuksistasi
illative tunnustukseesi tunnustuksiisi
adessive tunnustuksellasi tunnustuksillasi
ablative tunnustukseltasi tunnustuksiltasi
allative tunnustuksellesi tunnustuksillesi
essive tunnustuksenasi tunnustuksinasi
translative tunnustukseksesi tunnustuksiksesi
abessive tunnustuksettasi tunnustuksittasi
instructive
comitative tunnustuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tunnustuksemme tunnustuksemme
accusative nom. tunnustuksemme tunnustuksemme
gen. tunnustuksemme
genitive tunnustuksemme tunnustustemme
tunnustuksiemme
partitive tunnustustamme tunnustuksiamme
inessive tunnustuksessamme tunnustuksissamme
elative tunnustuksestamme tunnustuksistamme
illative tunnustukseemme tunnustuksiimme
adessive tunnustuksellamme tunnustuksillamme
ablative tunnustukseltamme tunnustuksiltamme
allative tunnustuksellemme tunnustuksillemme
essive tunnustuksenamme tunnustuksinamme
translative tunnustukseksemme tunnustuksiksemme
abessive tunnustuksettamme tunnustuksittamme
instructive
comitative tunnustuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tunnustuksenne tunnustuksenne
accusative nom. tunnustuksenne tunnustuksenne
gen. tunnustuksenne
genitive tunnustuksenne tunnustustenne
tunnustuksienne
partitive tunnustustanne tunnustuksianne
inessive tunnustuksessanne tunnustuksissanne
elative tunnustuksestanne tunnustuksistanne
illative tunnustukseenne tunnustuksiinne
adessive tunnustuksellanne tunnustuksillanne
ablative tunnustukseltanne tunnustuksiltanne
allative tunnustuksellenne tunnustuksillenne
essive tunnustuksenanne tunnustuksinanne
translative tunnustukseksenne tunnustuksiksenne
abessive tunnustuksettanne tunnustuksittanne
instructive
comitative tunnustuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tunnustuksensa tunnustuksensa
accusative nom. tunnustuksensa tunnustuksensa
gen. tunnustuksensa
genitive tunnustuksensa tunnustustensa
tunnustuksiensa
partitive tunnustustaan
tunnustustansa
tunnustuksiaan
tunnustuksiansa
inessive tunnustuksessaan
tunnustuksessansa
tunnustuksissaan
tunnustuksissansa
elative tunnustuksestaan
tunnustuksestansa
tunnustuksistaan
tunnustuksistansa
illative tunnustukseensa tunnustuksiinsa
adessive tunnustuksellaan
tunnustuksellansa
tunnustuksillaan
tunnustuksillansa
ablative tunnustukseltaan
tunnustukseltansa
tunnustuksiltaan
tunnustuksiltansa
allative tunnustukselleen
tunnustuksellensa
tunnustuksilleen
tunnustuksillensa
essive tunnustuksenaan
tunnustuksenansa
tunnustuksinaan
tunnustuksinansa
translative tunnustuksekseen
tunnustukseksensa
tunnustuksikseen
tunnustuksiksensa
abessive tunnustuksettaan
tunnustuksettansa
tunnustuksittaan
tunnustuksittansa
instructive
comitative tunnustuksineen
tunnustuksinensa

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]