rikuttu

Finnish

Participle

rikuttu

1. past passive participle of rikkua

Declension

Inflection of rikuttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		rikuttu	rikutut
genitive		rikutun	rikuttujen
partitive		rikuttua	rikuttuja
illative		rikuttuun	rikuttuihin
		singular	plural
nominative		rikuttu	rikutut
accusative	nom.	rikuttu	rikutut
	gen.	rikutun
genitive		rikutun	rikuttujen
partitive		rikuttua	rikuttuja
inessive		rikutussa	rikutuissa
elative		rikutusta	rikutuista
illative		rikuttuun	rikuttuihin
adessive		rikutulla	rikutuilla
ablative		rikutulta	rikutuilta
allative		rikutulle	rikutuille
essive		rikuttuna	rikuttuina
translative		rikutuksi	rikutuiksi
abessive		rikututta	rikutuitta
instructive		—	rikutuin
comitative		—	rikuttuine

Possessive forms of rikuttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative rikuttuni rikuttuni accusative nom. rikuttuni rikuttuni gen. rikuttuni genitive rikuttuni rikuttujeni partitive rikuttuani rikuttujani inessive rikutussani rikutuissani elative rikutustani rikutuistani illative rikuttuuni rikuttuihini adessive rikutullani rikutuillani ablative rikutultani rikutuiltani allative rikutulleni rikutuilleni essive rikuttunani rikuttuinani translative rikutukseni rikutuikseni abessive rikututtani rikutuittani instructive — — comitative — rikuttuineni second-person singular possessor singular plural nominative rikuttusi rikuttusi accusative nom. rikuttusi rikuttusi gen. rikuttusi genitive rikuttusi rikuttujesi partitive rikuttuasi rikuttujasi inessive rikutussasi rikutuissasi elative rikutustasi rikutuistasi illative rikuttuusi rikuttuihisi adessive rikutullasi rikutuillasi ablative rikutultasi rikutuiltasi allative rikutullesi rikutuillesi essive rikuttunasi rikuttuinasi translative rikutuksesi rikutuiksesi abessive rikututtasi rikutuittasi instructive — — comitative — rikuttuinesi first-person plural possessor singular plural nominative rikuttumme rikuttumme accusative nom. rikuttumme rikuttumme gen. rikuttumme genitive rikuttumme rikuttujemme partitive rikuttuamme rikuttujamme inessive rikutussamme rikutuissamme elative rikutustamme rikutuistamme illative rikuttuumme rikuttuihimme adessive rikutullamme rikutuillamme ablative rikutultamme rikutuiltamme allative rikutullemme rikutuillemme essive rikuttunamme rikuttuinamme translative rikutuksemme rikutuiksemme abessive rikututtamme rikutuittamme instructive — — comitative — rikuttuinemme second-person plural possessor singular plural nominative rikuttunne rikuttunne accusative nom. rikuttunne rikuttunne gen. rikuttunne genitive rikuttunne rikuttujenne partitive rikuttuanne rikuttujanne inessive rikutussanne rikutuissanne elative rikutustanne rikutuistanne illative rikuttuunne rikuttuihinne adessive rikutullanne rikutuillanne ablative rikutultanne rikutuiltanne allative rikutullenne rikutuillenne essive rikuttunanne rikuttuinanne translative rikutuksenne rikutuiksenne abessive rikututtanne rikutuittanne instructive — — comitative — rikuttuinenne third-person possessor singular plural nominative rikuttunsa rikuttunsa accusative nom. rikuttunsa rikuttunsa gen. rikuttunsa genitive rikuttunsa rikuttujensa partitive rikuttuaan rikuttuansa rikuttujaan rikuttujansa inessive rikutussaan rikutussansa rikutuissaan rikutuissansa elative rikutustaan rikutustansa rikutuistaan rikutuistansa illative rikuttuunsa rikuttuihinsa adessive rikutullaan rikutullansa rikutuillaan rikutuillansa ablative rikutultaan rikutultansa rikutuiltaan rikutuiltansa allative rikutulleen rikutullensa rikutuilleen rikutuillensa essive rikuttunaan rikuttunansa rikuttuinaan rikuttuinansa translative rikutukseen rikutuksensa rikutuikseen rikutuiksensa abessive rikututtaan rikututtansa rikutuittaan rikutuittansa instructive — — comitative — rikuttuineen rikuttuinensa