kelle

See also: Kelle and kèlle

Dutch

Etymology

From the West-Flemish variant of Dutch kwel (“source, spring, wellhead”). Cognate with German Quelle (“source, spring, wellhead”).

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Noun

kelle f (plural kellen, diminutive kelletje n)

1. a lake or pool that remains on shore at low-tide

Derived terms

• zwemkelle

Estonian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelːe/

Pronoun

kelle

1. genitive singular of kes

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelːeˣ/, [ˈk̟e̞lːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -elːe
• Syllabification^(key): kel‧le

Etymology 1

From Proto-Finnic *keldeh, probably ultimately borrowed from Proto-Germanic *skelduz, or less likely from Baltic (compare Lithuanian skìltis).

Noun

kelle

1. Synonym of kelles (“split log”)

Declension

Inflection of kelle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
nominative		kelle	kelteet
genitive		kelteen	kelteiden kelteitten
partitive		kellettä	kelteitä
illative		kelteeseen	kelteisiin kelteihin
		singular	plural
nominative		kelle	kelteet
accusative	nom.	kelle	kelteet
	gen.	kelteen
genitive		kelteen	kelteiden kelteitten
partitive		kellettä	kelteitä
inessive		kelteessä	kelteissä
elative		kelteestä	kelteistä
illative		kelteeseen	kelteisiin kelteihin
adessive		kelteellä	kelteillä
ablative		kelteeltä	kelteiltä
allative		kelteelle	kelteille
essive		kelteenä	kelteinä
translative		kelteeksi	kelteiksi
abessive		kelteettä	kelteittä
instructive		—	keltein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kelle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kelteeni kelteeni accusative nom. kelteeni kelteeni gen. kelteeni genitive kelteeni kelteideni kelteitteni partitive kellettäni kelteitäni inessive kelteessäni kelteissäni elative kelteestäni kelteistäni illative kelteeseeni kelteisiini kelteihini adessive kelteelläni kelteilläni ablative kelteeltäni kelteiltäni allative kelteelleni kelteilleni essive kelteenäni kelteinäni translative kelteekseni kelteikseni abessive kelteettäni kelteittäni instructive — — comitative — kelteineni second-person singular possessor singular plural nominative kelteesi kelteesi accusative nom. kelteesi kelteesi gen. kelteesi genitive kelteesi kelteidesi kelteittesi partitive kellettäsi kelteitäsi inessive kelteessäsi kelteissäsi elative kelteestäsi kelteistäsi illative kelteeseesi kelteisiisi kelteihisi adessive kelteelläsi kelteilläsi ablative kelteeltäsi kelteiltäsi allative kelteellesi kelteillesi essive kelteenäsi kelteinäsi translative kelteeksesi kelteiksesi abessive kelteettäsi kelteittäsi instructive — — comitative — kelteinesi first-person plural possessor singular plural nominative kelteemme kelteemme accusative nom. kelteemme kelteemme gen. kelteemme genitive kelteemme kelteidemme kelteittemme partitive kellettämme kelteitämme inessive kelteessämme kelteissämme elative kelteestämme kelteistämme illative kelteeseemme kelteisiimme kelteihimme adessive kelteellämme kelteillämme ablative kelteeltämme kelteiltämme allative kelteellemme kelteillemme essive kelteenämme kelteinämme translative kelteeksemme kelteiksemme abessive kelteettämme kelteittämme instructive — — comitative — kelteinemme second-person plural possessor singular plural nominative kelteenne kelteenne accusative nom. kelteenne kelteenne gen. kelteenne genitive kelteenne kelteidenne kelteittenne partitive kellettänne kelteitänne inessive kelteessänne kelteissänne elative kelteestänne kelteistänne illative kelteeseenne kelteisiinne kelteihinne adessive kelteellänne kelteillänne ablative kelteeltänne kelteiltänne allative kelteellenne kelteillenne essive kelteenänne kelteinänne translative kelteeksenne kelteiksenne abessive kelteettänne kelteittänne instructive — — comitative — kelteinenne third-person possessor singular plural nominative kelteensä kelteensä accusative nom. kelteensä kelteensä gen. kelteensä genitive kelteensä kelteidensä kelteittensä partitive kellettään kellettänsä kelteitään kelteitänsä inessive kelteessään kelteessänsä kelteissään kelteissänsä elative kelteestään kelteestänsä kelteistään kelteistänsä illative kelteeseensä kelteisiinsä kelteihinsä adessive kelteellään kelteellänsä kelteillään kelteillänsä ablative kelteeltään kelteeltänsä kelteiltään kelteiltänsä allative kelteelleen kelteellensä kelteilleen kelteillensä essive kelteenään kelteenänsä kelteinään kelteinänsä translative kelteekseen kelteeksensä kelteikseen kelteiksensä abessive kelteettään kelteettänsä kelteittään kelteittänsä instructive — — comitative — kelteineen kelteinensä

Derived terms

• kelles

 

Etymology 2

Pronoun

kelle

1. (interrogative, indefinite) allative singular of kuka／ken

Alternative forms

• kenelle

Turkish

Etymology

Borrowed from Persian کله, ultimately from Proto Indo-European kl̥H- (“bald”).

Pronunciation

• IPA^(key): /cælːe/, [cʰæʎ̟ːɛ]
• Hyphenation: kel‧le

Noun

kelle (definite accusative kelleyi, plural kelleler)

1. (humorous) head

Declension

Inflection
Nominative	kelle
Definite accusative	kelleyi
	Singular	Plural
Nominative	kelle	kelleler
Definite accusative	kelleyi	kelleleri
Dative	kelleye	kellelere
Locative	kellede	kellelerde
Ablative	kelleden	kellelerden
Genitive	kellenin	kellelerin
Possessive forms Nominative Singular Plural 1st singular kellem kellelerim 2nd singular kellen kellelerin 3rd singular kellesi kelleleri 1st plural kellemiz kellelerimiz 2nd plural kelleniz kelleleriniz 3rd plural kelleleri kelleleri Definite accusative Singular Plural 1st singular kellemi kellelerimi 2nd singular kelleni kellelerini 3rd singular kellesini kellelerini 1st plural kellemizi kellelerimizi 2nd plural kellenizi kellelerinizi 3rd plural kellelerini kellelerini Dative Singular Plural 1st singular kelleme kellelerime 2nd singular kellene kellelerine 3rd singular kellesine kellelerine 1st plural kellemize kellelerimize 2nd plural kellenize kellelerinize 3rd plural kellelerine kellelerine Locative Singular Plural 1st singular kellemde kellelerimde 2nd singular kellende kellelerinde 3rd singular kellesinde kellelerinde 1st plural kellemizde kellelerimizde 2nd plural kellenizde kellelerinizde 3rd plural kellelerinde kellelerinde Ablative Singular Plural 1st singular kellemden kellelerimden 2nd singular kellenden kellelerinden 3rd singular kellesinden kellelerinden 1st plural kellemizden kellelerimizden 2nd plural kellenizden kellelerinizden 3rd plural kellelerinden kellelerinden Genitive Singular Plural 1st singular kellemin kellelerimin 2nd singular kellenin kellelerinin 3rd singular kellesinin kellelerinin 1st plural kellemizin kellelerimizin 2nd plural kellenizin kellelerinizin 3rd plural kellelerinin kellelerinin

References

Resuhi Akdikmen (1992) “K”, in Pocket Turkish Dictionary, Berlin: Langenscheidt Publishers, page 596

Turkmen

Etymology

Borrowed from Persian کله

Pronunciation

• Hyphenation: kel‧le

Noun

kelle (definite accusative kelläni, plural kelleler)

1. head

   Synonym: baş

Declension

Declension of kelle

	singular	plural
nominative	kelle	kelleler
accusative	kelläni	kelleleri
genitive	kelläniň	kelleleriň
dative	kellä	kellelere
locative	kellede	kellelerde
ablative	kelleden	kellelerden

Further reading

• “kelle” in Enedilim.com
• “kelle” in Webonary.org