järkyttäminen

Finnish

Etymology

järkyttää +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjærkytːæminen/, [ˈjærk̟yt̪ˌt̪æmine̞n]
• Rhymes: -æminen
• Syllabification^(key): jär‧kyt‧tä‧mi‧nen

Noun

järkyttäminen

1. verbal noun of järkyttää
   1. shocking, shaking, taking aback

Declension

Inflection of järkyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		järkyttäminen	järkyttämiset
genitive		järkyttämisen	järkyttämisten järkyttämisien
partitive		järkyttämistä	järkyttämisiä
illative		järkyttämiseen	järkyttämisiin
		singular	plural
nominative		järkyttäminen	järkyttämiset
accusative	nom.	järkyttäminen	järkyttämiset
	gen.	järkyttämisen
genitive		järkyttämisen	järkyttämisten järkyttämisien
partitive		järkyttämistä	järkyttämisiä
inessive		järkyttämisessä	järkyttämisissä
elative		järkyttämisestä	järkyttämisistä
illative		järkyttämiseen	järkyttämisiin
adessive		järkyttämisellä	järkyttämisillä
ablative		järkyttämiseltä	järkyttämisiltä
allative		järkyttämiselle	järkyttämisille
essive		järkyttämisenä	järkyttämisinä
translative		järkyttämiseksi	järkyttämisiksi
abessive		järkyttämisettä	järkyttämisittä
instructive		—	järkyttämisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of järkyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative järkyttämiseni järkyttämiseni accusative nom. järkyttämiseni järkyttämiseni gen. järkyttämiseni genitive järkyttämiseni järkyttämisteni järkyttämisieni partitive järkyttämistäni järkyttämisiäni inessive järkyttämisessäni järkyttämisissäni elative järkyttämisestäni järkyttämisistäni illative järkyttämiseeni järkyttämisiini adessive järkyttämiselläni järkyttämisilläni ablative järkyttämiseltäni järkyttämisiltäni allative järkyttämiselleni järkyttämisilleni essive järkyttämisenäni järkyttämisinäni translative järkyttämisekseni järkyttämisikseni abessive järkyttämisettäni järkyttämisittäni instructive — — comitative — järkyttämisineni second-person singular possessor singular plural nominative järkyttämisesi järkyttämisesi accusative nom. järkyttämisesi järkyttämisesi gen. järkyttämisesi genitive järkyttämisesi järkyttämistesi järkyttämisiesi partitive järkyttämistäsi järkyttämisiäsi inessive järkyttämisessäsi järkyttämisissäsi elative järkyttämisestäsi järkyttämisistäsi illative järkyttämiseesi järkyttämisiisi adessive järkyttämiselläsi järkyttämisilläsi ablative järkyttämiseltäsi järkyttämisiltäsi allative järkyttämisellesi järkyttämisillesi essive järkyttämisenäsi järkyttämisinäsi translative järkyttämiseksesi järkyttämisiksesi abessive järkyttämisettäsi järkyttämisittäsi instructive — — comitative — järkyttämisinesi first-person plural possessor singular plural nominative järkyttämisemme järkyttämisemme accusative nom. järkyttämisemme järkyttämisemme gen. järkyttämisemme genitive järkyttämisemme järkyttämistemme järkyttämisiemme partitive järkyttämistämme järkyttämisiämme inessive järkyttämisessämme järkyttämisissämme elative järkyttämisestämme järkyttämisistämme illative järkyttämiseemme järkyttämisiimme adessive järkyttämisellämme järkyttämisillämme ablative järkyttämiseltämme järkyttämisiltämme allative järkyttämisellemme järkyttämisillemme essive järkyttämisenämme järkyttämisinämme translative järkyttämiseksemme järkyttämisiksemme abessive järkyttämisettämme järkyttämisittämme instructive — — comitative — järkyttämisinemme second-person plural possessor singular plural nominative järkyttämisenne järkyttämisenne accusative nom. järkyttämisenne järkyttämisenne gen. järkyttämisenne genitive järkyttämisenne järkyttämistenne järkyttämisienne partitive järkyttämistänne järkyttämisiänne inessive järkyttämisessänne järkyttämisissänne elative järkyttämisestänne järkyttämisistänne illative järkyttämiseenne järkyttämisiinne adessive järkyttämisellänne järkyttämisillänne ablative järkyttämiseltänne järkyttämisiltänne allative järkyttämisellenne järkyttämisillenne essive järkyttämisenänne järkyttämisinänne translative järkyttämiseksenne järkyttämisiksenne abessive järkyttämisettänne järkyttämisittänne instructive — — comitative — järkyttämisinenne third-person possessor singular plural nominative järkyttämisensä järkyttämisensä accusative nom. järkyttämisensä järkyttämisensä gen. järkyttämisensä genitive järkyttämisensä järkyttämistensä järkyttämisiensä partitive järkyttämistään järkyttämistänsä järkyttämisiään järkyttämisiänsä inessive järkyttämisessään järkyttämisessänsä järkyttämisissään järkyttämisissänsä elative järkyttämisestään järkyttämisestänsä järkyttämisistään järkyttämisistänsä illative järkyttämiseensä järkyttämisiinsä adessive järkyttämisellään järkyttämisellänsä järkyttämisillään järkyttämisillänsä ablative järkyttämiseltään järkyttämiseltänsä järkyttämisiltään järkyttämisiltänsä allative järkyttämiselleen järkyttämisellensä järkyttämisilleen järkyttämisillensä essive järkyttämisenään järkyttämisenänsä järkyttämisinään järkyttämisinänsä translative järkyttämisekseen järkyttämiseksensä järkyttämisikseen järkyttämisiksensä abessive järkyttämisettään järkyttämisettänsä järkyttämisittään järkyttämisittänsä instructive — — comitative — järkyttämisineen järkyttämisinensä