vaakalintu
Finnish
editEtymology
editvaaka- + lintu, probably from dialectal vaa’as, from Proto-Finnic *vaagas and not related to vaaka
Pronunciation
editNoun
editvaakalintu
Declension
editInflection of vaakalintu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | vaakalintu | vaakalinnut | |
genitive | vaakalinnun | vaakalintujen | |
partitive | vaakalintua | vaakalintuja | |
illative | vaakalintuun | vaakalintuihin | |
singular | plural | ||
nominative | vaakalintu | vaakalinnut | |
accusative | nom. | vaakalintu | vaakalinnut |
gen. | vaakalinnun | ||
genitive | vaakalinnun | vaakalintujen | |
partitive | vaakalintua | vaakalintuja | |
inessive | vaakalinnussa | vaakalinnuissa | |
elative | vaakalinnusta | vaakalinnuista | |
illative | vaakalintuun | vaakalintuihin | |
adessive | vaakalinnulla | vaakalinnuilla | |
ablative | vaakalinnulta | vaakalinnuilta | |
allative | vaakalinnulle | vaakalinnuille | |
essive | vaakalintuna | vaakalintuina | |
translative | vaakalinnuksi | vaakalinnuiksi | |
abessive | vaakalinnutta | vaakalinnuitta | |
instructive | — | vaakalinnuin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading
edit- “vaakalintu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04