tiukata

Finnish

Etymology

tiukka +‎ -ta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtiu̯kɑtɑˣ/, [ˈt̪iu̯kɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iukɑtɑ
• Syllabification^(key): tiu‧ka‧ta

Verb

tiukata

1. to demand, to extort

Conjugation

Inflection of tiukata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkaan	en tiukkaa	1st sing.	olen tiukannut	en ole tiukannut
2nd sing.		tiukkaat	et tiukkaa	2nd sing.	olet tiukannut	et ole tiukannut
3rd sing.		tiukkaa	ei tiukkaa	3rd sing.	on tiukannut	ei ole tiukannut
1st plur.		tiukkaamme	emme tiukkaa	1st plur.	olemme tiukanneet	emme ole tiukanneet
2nd plur.		tiukkaatte	ette tiukkaa	2nd plur.	olette tiukanneet	ette ole tiukanneet
3rd plur.		tiukkaavat	eivät tiukkaa	3rd plur.	ovat tiukanneet	eivät ole tiukanneet
passive		tiukataan	ei tiukata	passive	on tiukattu	ei ole tiukattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkasin	en tiukannut	1st sing.	olin tiukannut	en ollut tiukannut
2nd sing.		tiukkasit	et tiukannut	2nd sing.	olit tiukannut	et ollut tiukannut
3rd sing.		tiukkasi	ei tiukannut	3rd sing.	oli tiukannut	ei ollut tiukannut
1st plur.		tiukkasimme	emme tiukanneet	1st plur.	olimme tiukanneet	emme olleet tiukanneet
2nd plur.		tiukkasitte	ette tiukanneet	2nd plur.	olitte tiukanneet	ette olleet tiukanneet
3rd plur.		tiukkasivat	eivät tiukanneet	3rd plur.	olivat tiukanneet	eivät olleet tiukanneet
passive		tiukattiin	ei tiukattu	passive	oli tiukattu	ei ollut tiukattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkaisin	en tiukkaisi	1st sing.	olisin tiukannut	en olisi tiukannut
2nd sing.		tiukkaisit	et tiukkaisi	2nd sing.	olisit tiukannut	et olisi tiukannut
3rd sing.		tiukkaisi	ei tiukkaisi	3rd sing.	olisi tiukannut	ei olisi tiukannut
1st plur.		tiukkaisimme	emme tiukkaisi	1st plur.	olisimme tiukanneet	emme olisi tiukanneet
2nd plur.		tiukkaisitte	ette tiukkaisi	2nd plur.	olisitte tiukanneet	ette olisi tiukanneet
3rd plur.		tiukkaisivat	eivät tiukkaisi	3rd plur.	olisivat tiukanneet	eivät olisi tiukanneet
passive		tiukattaisiin	ei tiukattaisi	passive	olisi tiukattu	ei olisi tiukattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tiukkaa	älä tiukkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tiukatkoon	älköön tiukatko	3rd sing.	olkoon tiukannut	älköön olko tiukannut
1st plur.		tiukatkaamme	älkäämme tiukatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		tiukatkaa	älkää tiukatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tiukatkoot	älkööt tiukatko	3rd plur.	olkoot tiukanneet	älkööt olko tiukanneet
passive		tiukattakoon	älköön tiukattako	passive	olkoon tiukattu	älköön olko tiukattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukannen	en tiukanne	1st sing.	lienen tiukannut	en liene tiukannut
2nd sing.		tiukannet	et tiukanne	2nd sing.	lienet tiukannut	et liene tiukannut
3rd sing.		tiukannee	ei tiukanne	3rd sing.	lienee tiukannut	ei liene tiukannut
1st plur.		tiukannemme	emme tiukanne	1st plur.	lienemme tiukanneet	emme liene tiukanneet
2nd plur.		tiukannette	ette tiukanne	2nd plur.	lienette tiukanneet	ette liene tiukanneet
3rd plur.		tiukannevat	eivät tiukanne	3rd plur.	lienevät tiukanneet	eivät liene tiukanneet
passive		tiukattaneen	ei tiukattane	passive	lienee tiukattu	ei liene tiukattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tiukata		present	tiukkaava	tiukattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiukatakseni tiukataksemme 2nd tiukataksesi tiukataksenne 3rd tiukatakseen tiukataksensa		past	tiukannut	tiukattu
2nd	inessive2	tiukatessa	tiukattaessa	agent4	tiukkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiukatessani tiukatessamme 2nd tiukatessasi tiukatessanne 3rd tiukatessaan tiukatessansa		negative	tiukkaamaton
	instructive	tiukaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	tiukkaamassa	—
	elative	tiukkaamasta	—
	illative	tiukkaamaan	—
	adessive	tiukkaamalla	—
	abessive	tiukkaamatta	—
	instructive	tiukkaaman	tiukattaman
4th3	verbal noun	tiukkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiukkaamaisillani tiukkaamaisillamme 2nd tiukkaamaisillasi tiukkaamaisillanne 3rd tiukkaamaisillaan tiukkaamaisillansa

Further reading

• “tiukata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• kuitata, takuita, tuikata

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish tiukata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtiu̯kɑtɑ/, [ˈtiu̯kət]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtiu̯kɑtɑ/, [ˈtiu̯ɡ̊ɑd̥ɑ]
• Rhymes: -iu̯kɑt, -iu̯kɑtɑ
• Hyphenation: tiu‧ka‧ta

Verb

tiukata

1. (transitive) to tighten
2. (intransitive) to haggle

Conjugation

Conjugation of tiukata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiukkaan	en tiukkaa	1st singular	oon tiukant, oon tiukannut	en oo tiukant, en oo tiukannut
2nd singular	tiukkaat	et tiukkaa	2nd singular	oot tiukant, oot tiukannut	et oo tiukant, et oo tiukannut
3rd singular	tiukkajaa	ei tiukkaa	3rd singular	ono tiukant, ono tiukannut	ei oo tiukant, ei oo tiukannut
1st plural	tiukkaamma	emmä tiukkaa	1st plural	oomma tiukanneet	emmä oo tiukanneet
2nd plural	tiukkaatta	että tiukkaa	2nd plural	ootta tiukanneet	että oo tiukanneet
3rd plural	tiukkajaat1), tiukkaavat2), tiukataa	evät tiukkaa, ei tiukata	3rd plural	ovat tiukanneet	evät oo tiukanneet, ei oo tiukattu
impersonal	tiukataa	ei tiukata	impersonal	ono tiukattu	ei oo tiukattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiukkaisin	en tiukant, en tiukannut	1st singular	olin tiukant, olin tiukannut	en olt tiukant, en olt tiukannut
2nd singular	tiukkaisit, tiukkaist1)	et tiukant, et tiukannut	2nd singular	olit tiukant, olit tiukannut	et olt tiukant, et olt tiukannut
3rd singular	tiukkais	ei tiukant, ei tiukannut	3rd singular	oli tiukant, oli tiukannut	ei olt tiukant, ei olt tiukannut
1st plural	tiukkaisimma	emmä tiukanneet	1st plural	olimma tiukanneet	emmä olleet tiukanneet
2nd plural	tiukkaisitta	että tiukanneet	2nd plural	olitta tiukanneet	että olleet tiukanneet
3rd plural	tiukkaisiit1), tiukkaisivat2), tiukattii	evät tiukanneet, ei tiukattu	3rd plural	olivat tiukanneet	evät olleet tiukanneet, ei olt tiukattu
impersonal	tiukattii	ei tiukattu	impersonal	oli tiukattu	ei olt tiukattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiukkajaisin	en tiukkajais	1st singular	olisin tiukant, olisin tiukannut	en olis tiukant, en olis tiukannut
2nd singular	tiukkajaisit, tiukkajaist1)	et tiukkajais	2nd singular	olisit tiukant, olisit tiukannut	et olis tiukant, et olis tiukannut
3rd singular	tiukkajais	ei tiukkajais	3rd singular	olis tiukant, olis tiukannut	ei olis tiukant, ei olis tiukannut
1st plural	tiukkajaisimma	emmä tiukkajais	1st plural	olisimma tiukanneet	emmä olis tiukanneet
2nd plural	tiukkajaisitta	että tiukkajais	2nd plural	olisitta tiukanneet	että olis tiukanneet
3rd plural	tiukkajaisiit1), tiukkajaisivat2), tiukattais	evät tiukkajais, ei tiukattais	3rd plural	olisivat tiukanneet	evät olis tiukanneet, ei olis tiukattu
impersonal	tiukattais	ei tiukattais	impersonal	olis tiukattu	ei olis tiukattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tiukkaa	elä tiukkaa	2nd singular	oo tiukant, oo tiukannut	elä oo tiukant, elä oo tiukannut
3rd singular	tiukatkoo	elköö tiukatko	3rd singular	olkoo tiukant, olkoo tiukannut	elköö olko tiukant, elköö olko tiukannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tiukatkaa	elkää tiukatko	2nd plural	olkaa tiukanneet	elkää olko tiukanneet
3rd plural	tiukatkoot	elkööt tiukatko, elköö tiukattako	3rd plural	olkoot tiukanneet	elkööt olko tiukanneet, elköö olko tiukattu
impersonal	tiukattakkoo	elköö tiukattako	impersonal	olkoo tiukattu	elköö olko tiukattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tiukannen	en tiukanne
2nd singular	tiukannet	et tiukanne
3rd singular	tiukannoo	ei tiukanne
1st plural	tiukannemma	emmä tiukanne
2nd plural	tiukannetta	että tiukanne
3rd plural	tiukannoot	evät tiukanne, ei tiukattane
impersonal	tiukattannoo	ei tiukattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tiukata	present	tiukkaava	tiukattava
2nd	inessive	tiukatees	past	tiukant, tiukannut	tiukattu
	instructive	tiukaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (tiukatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tiukkaamaa
	inessive	tiukkaamaas
	elative	tiukkaamast
	abessive	tiukkaamata
4th	nominative	tiukkaamiin
	partitive	tiukkaamista, tiukkaamist

Synonyms

• (to tighten): kuristaa
• (to haggle): tinkiä

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 587