pahko

Ingrian

Etymology

From pahka (“burl”) +‎ -o.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑhko/, [ˈpɑxkŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑhko/, [ˈpɑxko̞]
• Rhymes: -ɑhko
• Hyphenation: pah‧ko

Noun

pahko

1. burl, burr
2. bump, swelling

Declension

Declension of pahko (type 4/koivu, k- gradation)
	singular	plural
nominative	pahko	pahot
genitive	pahon	pahkoin, pahkoloin
partitive	pahkoa	pahkoja, pahkoloja
illative	pahkoo	pahkoi, pahkoloihe
inessive	pahos	pahois, pahkolois
elative	pahost	pahoist, pahkoloist
allative	paholle	pahoille, pahkoloille
adessive	pahol	pahoil, pahkoloil
ablative	paholt	pahoilt, pahkoloilt
translative	pahoks	pahoiks, pahkoloiks
essive	pahkonna, pahkoon	pahkoinna, pahkoloinna, pahkoin, pahkoloin
exessive1)	pahkont	pahkoint, pahkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (burl): pahka
• (bump): muhku, muna

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 372