lohko

Finnish

Etymology 1

From lohk- +‎ -o, derived from Proto-Finnic *lohgat'ak (Karelian lohkata, Veps lohkata, Votic lõhgõtõ). Related to Votic lohko.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlohko/, [ˈlo̞xko̞]
• Rhymes: -ohko
• Syllabification^(key): loh‧ko

Noun

lohko

1. a piece cut off something; wedge, slice
2. section (part, piece or subdivision)
3. (anatomy) lobe (clear division of an organ that can be determined at the gross anatomy level, especially one of the parts of the brain, liver or lung)
4. (computing) block, chunk

   lohkoketju ― block chain

   pääkäynnistyslohko (synonym pääkäynnistystietue) ― master boot record

5. (sports) group (subset of a division; set of teams playing a series of games against each other, thus qualifying for finals in which they play of championship against the best teams from other groups)

   Vuoden 2011 jääkiekon MM-kilpailuissa Suomi pelasi D-lohkossa.

   At the 2011 IIHF World Championships, Finland played in Group D.

Declension

Inflection of lohko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		lohko	lohkot
genitive		lohkon	lohkojen
partitive		lohkoa	lohkoja
illative		lohkoon	lohkoihin
		singular	plural
nominative		lohko	lohkot
accusative	nom.	lohko	lohkot
	gen.	lohkon
genitive		lohkon	lohkojen
partitive		lohkoa	lohkoja
inessive		lohkossa	lohkoissa
elative		lohkosta	lohkoista
illative		lohkoon	lohkoihin
adessive		lohkolla	lohkoilla
ablative		lohkolta	lohkoilta
allative		lohkolle	lohkoille
essive		lohkona	lohkoina
translative		lohkoksi	lohkoiksi
abessive		lohkotta	lohkoitta
instructive		—	lohkoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of lohko (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative lohkoni lohkoni accusative nom. lohkoni lohkoni gen. lohkoni genitive lohkoni lohkojeni partitive lohkoani lohkojani inessive lohkossani lohkoissani elative lohkostani lohkoistani illative lohkooni lohkoihini adessive lohkollani lohkoillani ablative lohkoltani lohkoiltani allative lohkolleni lohkoilleni essive lohkonani lohkoinani translative lohkokseni lohkoikseni abessive lohkottani lohkoittani instructive — — comitative — lohkoineni second-person singular possessor singular plural nominative lohkosi lohkosi accusative nom. lohkosi lohkosi gen. lohkosi genitive lohkosi lohkojesi partitive lohkoasi lohkojasi inessive lohkossasi lohkoissasi elative lohkostasi lohkoistasi illative lohkoosi lohkoihisi adessive lohkollasi lohkoillasi ablative lohkoltasi lohkoiltasi allative lohkollesi lohkoillesi essive lohkonasi lohkoinasi translative lohkoksesi lohkoiksesi abessive lohkottasi lohkoittasi instructive — — comitative — lohkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative lohkomme lohkomme accusative nom. lohkomme lohkomme gen. lohkomme genitive lohkomme lohkojemme partitive lohkoamme lohkojamme inessive lohkossamme lohkoissamme elative lohkostamme lohkoistamme illative lohkoomme lohkoihimme adessive lohkollamme lohkoillamme ablative lohkoltamme lohkoiltamme allative lohkollemme lohkoillemme essive lohkonamme lohkoinamme translative lohkoksemme lohkoiksemme abessive lohkottamme lohkoittamme instructive — — comitative — lohkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative lohkonne lohkonne accusative nom. lohkonne lohkonne gen. lohkonne genitive lohkonne lohkojenne partitive lohkoanne lohkojanne inessive lohkossanne lohkoissanne elative lohkostanne lohkoistanne illative lohkoonne lohkoihinne adessive lohkollanne lohkoillanne ablative lohkoltanne lohkoiltanne allative lohkollenne lohkoillenne essive lohkonanne lohkoinanne translative lohkoksenne lohkoiksenne abessive lohkottanne lohkoittanne instructive — — comitative — lohkoinenne third-person possessor singular plural nominative lohkonsa lohkonsa accusative nom. lohkonsa lohkonsa gen. lohkonsa genitive lohkonsa lohkojensa partitive lohkoaan lohkoansa lohkojaan lohkojansa inessive lohkossaan lohkossansa lohkoissaan lohkoissansa elative lohkostaan lohkostansa lohkoistaan lohkoistansa illative lohkoonsa lohkoihinsa adessive lohkollaan lohkollansa lohkoillaan lohkoillansa ablative lohkoltaan lohkoltansa lohkoiltaan lohkoiltansa allative lohkolleen lohkollensa lohkoilleen lohkoillensa essive lohkonaan lohkonansa lohkoinaan lohkoinansa translative lohkokseen lohkoksensa lohkoikseen lohkoiksensa abessive lohkottaan lohkottansa lohkoittaan lohkoittansa instructive — — comitative — lohkoineen lohkoinensa

Derived terms

• lohkoa
• lohkoinen
• lohkoittain
• lohkoontua
• lohkoutua

 

compounds

• aivolohko
• alkulohko
• frontaalilohko
• hapanlohko
• keuhkolohko
• koodilohko
• lohkohedelmä
• lohkokaavio
• lohkoketju
• lohkoliikunto
• lohkolämmitin
• lohkomatriisi
• lohkoperuna
• lohkopinta
• lohkosalaaja
• lohkosalaus
• lohkotiili
• lohkotila
• lohkovoittaja
• lohkovoitto
• lohkovuoristo
• maksalohko
• ohimolohko
• oksipitaalilohko
• omenalohko
• omenanlohko
• otsalohko
• parietaalilohko
• peltolohko
• perunalohko
• perunanlohko
• peruslohko
• potlohko
• päälaenlohko
• päälakilohko
• rintamalohko
• sylinterilohko
• takaraivolohko
• temporaalilohko

 

Related terms

• lohjeta
• lohkare

Further reading

• “lohko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlohkoˣ/, [ˈlo̞xko̞(ʔ)]
• Rhymes: -ohko
• Syllabification^(key): loh‧ko

Verb

lohko

1. inflection of lohkoa:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• kolho

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *lohko. Cognates include Finnish lohko and Votic lohko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlohko/, [ˈɫo̞xkŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlohko/, [ˈɫo̞xko̞]
• Rhymes: -ohko
• Hyphenation: loh‧ko

Noun

lohko

1. chunk, block
2. Short for munalohko.

Declension

Declension of lohko (type 4/koivu, k- gradation)
	singular	plural
nominative	lohko	lohot
genitive	lohon	lohkoin, lohkoloin
partitive	lohkoa	lohkoja, lohkoloja
illative	lohkoo	lohkoi, lohkoloihe
inessive	lohos	lohois, lohkolois
elative	lohost	lohoist, lohkoloist
allative	loholle	lohoille, lohkoloille
adessive	lohol	lohoil, lohkoloil
ablative	loholt	lohoilt, lohkoloilt
translative	lohoks	lohoiks, lohkoloiks
essive	lohkonna, lohkoon	lohkoinna, lohkoloinna, lohkoin, lohkoloin
exessive1)	lohkont	lohkoint, lohkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• lohkoa
• munalohko

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 272

Votic

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.) Compare Finnish lohko.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈlohko/, [ˈɫoxko]
• Rhymes: -ohko
• Hyphenation: loh‧ko

Noun

lohko

1. slice, wedge, piece (e.g. of fruit)
2. a traditional Votic dish of baked or fried potato wedges

Inflection

Declension of lohko (type II/võrkko, k-g gradation)
	singular	plural
nominative	lohko	lohgod
genitive	lohgo	lohkojõ, lohkoi
partitive	lohkoa	lohkoitõ, lohkoi
illative	lohkosõ, lohko	lohkoisõ
inessive	lohgoz	lohkoiz
elative	lohgossõ	lohkoissõ
allative	lohgolõ	lohkoilõ
adessive	lohgollõ	lohkoillõ
ablative	lohgoltõ	lohkoiltõ
translative	lohgossi	lohkoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “lohko”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn