kelim

English

Noun

kelim (plural kelims)

1. Alternative spelling of kilim

Anagrams

• Milke

Finnish

Etymology

From Persian گلیم.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelim/, [ˈk̟e̞lim]
• Rhymes: -elim
• Hyphenation^(key): ke‧lim

Noun

kelim

1. kilim (type of oriental carpet)

Declension

Inflection of kelim (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		kelim	kelimit
genitive		kelimin	kelimien kelimeiden kelimeitten
partitive		kelimiä	kelimeitä kelimejä
illative		kelimiin	kelimeihin
		singular	plural
nominative		kelim	kelimit
accusative	nom.	kelim	kelimit
	gen.	kelimin
genitive		kelimin	kelimien kelimeiden kelimeitten
partitive		kelimiä	kelimeitä kelimejä
inessive		kelimissä	kelimeissä
elative		kelimistä	kelimeistä
illative		kelimiin	kelimeihin
adessive		kelimillä	kelimeillä
ablative		kelimiltä	kelimeiltä
allative		kelimille	kelimeille
essive		keliminä	kelimeinä
translative		kelimiksi	kelimeiksi
abessive		kelimittä	kelimeittä
instructive		—	kelimein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kelim (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kelimini kelimini accusative nom. kelimini kelimini gen. kelimini genitive kelimini kelimieni kelimeideni kelimeitteni partitive kelimiäni kelimeitäni kelimejäni inessive kelimissäni kelimeissäni elative kelimistäni kelimeistäni illative kelimiini kelimeihini adessive kelimilläni kelimeilläni ablative kelimiltäni kelimeiltäni allative kelimilleni kelimeilleni essive keliminäni kelimeinäni translative kelimikseni kelimeikseni abessive kelimittäni kelimeittäni instructive — — comitative — kelimeineni second-person singular possessor singular plural nominative kelimisi kelimisi accusative nom. kelimisi kelimisi gen. kelimisi genitive kelimisi kelimiesi kelimeidesi kelimeittesi partitive kelimiäsi kelimeitäsi kelimejäsi inessive kelimissäsi kelimeissäsi elative kelimistäsi kelimeistäsi illative kelimiisi kelimeihisi adessive kelimilläsi kelimeilläsi ablative kelimiltäsi kelimeiltäsi allative kelimillesi kelimeillesi essive keliminäsi kelimeinäsi translative kelimiksesi kelimeiksesi abessive kelimittäsi kelimeittäsi instructive — — comitative — kelimeinesi first-person plural possessor singular plural nominative kelimimme kelimimme accusative nom. kelimimme kelimimme gen. kelimimme genitive kelimimme kelimiemme kelimeidemme kelimeittemme partitive kelimiämme kelimeitämme kelimejämme inessive kelimissämme kelimeissämme elative kelimistämme kelimeistämme illative kelimiimme kelimeihimme adessive kelimillämme kelimeillämme ablative kelimiltämme kelimeiltämme allative kelimillemme kelimeillemme essive keliminämme kelimeinämme translative kelimiksemme kelimeiksemme abessive kelimittämme kelimeittämme instructive — — comitative — kelimeinemme second-person plural possessor singular plural nominative keliminne keliminne accusative nom. keliminne keliminne gen. keliminne genitive keliminne kelimienne kelimeidenne kelimeittenne partitive kelimiänne kelimeitänne kelimejänne inessive kelimissänne kelimeissänne elative kelimistänne kelimeistänne illative kelimiinne kelimeihinne adessive kelimillänne kelimeillänne ablative kelimiltänne kelimeiltänne allative kelimillenne kelimeillenne essive keliminänne kelimeinänne translative kelimiksenne kelimeiksenne abessive kelimittänne kelimeittänne instructive — — comitative — kelimeinenne third-person possessor singular plural nominative keliminsä keliminsä accusative nom. keliminsä keliminsä gen. keliminsä genitive keliminsä kelimiensä kelimeidensä kelimeittensä partitive kelimiään kelimiänsä kelimeitään kelimejään kelimeitänsä kelimejänsä inessive kelimissään kelimissänsä kelimeissään kelimeissänsä elative kelimistään kelimistänsä kelimeistään kelimeistänsä illative kelimiinsä kelimeihinsä adessive kelimillään kelimillänsä kelimeillään kelimeillänsä ablative kelimiltään kelimiltänsä kelimeiltään kelimeiltänsä allative kelimilleen kelimillensä kelimeilleen kelimeillensä essive keliminään keliminänsä kelimeinään kelimeinänsä translative kelimikseen kelimiksensä kelimeikseen kelimeiksensä abessive kelimittään kelimittänsä kelimeittään kelimeittänsä instructive — — comitative — kelimeineen kelimeinensä

Synonyms

• kelim-matto

Anagrams

• kelmi

Indonesian

Etymology

From Malay kelim.

Pronunciation

• IPA^(key): [kəˈlɪm]
• Hyphenation: kê‧lim
• Rhymes: -lɪm, -ɪm, -m

Noun

kêlim (uncountable)

1. (sewing) seam (folded back and stitched piece of fabric)

   Synonyms: pelipit, som

Derived terms

• berkelim
• keliman
• mengelim
• pengelim

 

• kelim bulat
• kelim kipas
• kelim muka
• kelim pipih
• kelim tindih kasih

 

Further reading

• “kelim” in Kamus Besar Bahasa Indonesia, Jakarta: Agency for Language Development and Cultivation – Ministry of Education, Culture, Research, and Technology of the Republic of Indonesia, 2016.

Malay

Pronunciation

• (Johor-Selangor) IPA^(key): /kəˈlem/
• (Riau-Lingga) IPA^(key): /kəˈlɪm/
• Rhymes: -ulun, -lun, -un

Noun

kelim (Jawi spelling کليم, plural kelim-kelim, informal 1st possessive kelimku, 2nd possessive kelimmu, 3rd possessive kelimnya)

1. (sewing) seam (folded back and stitched piece of fabric)

Synonyms

• lulun (Brunei Malay)

Derived terms

Affixed terms and other derivations

Regular affixed derivations:

• pengelim [agentive / qualitative / instrumental / abstract / measure] (peN-)
• mengelim [agent focus] (meN-)
• berkelim [stative / habitual] (beR-)

Irregular affixed derivations, other derivations and compound words:

• kelim Betawi
• kelim lapis
• kelim papan
• kelim sambung
• kelim tindih

Descendants

• Indonesian: kelim

Further reading

• “kelim” in Pusat Rujukan Persuratan Melayu | Malay Literary Reference Centre, Kuala Lumpur: Dewan Bahasa dan Pustaka, 2017.