julkku
Finnish
editEtymology
editClipping of julkisuuden henkilö (literally “person of publicity”) + -kku.
Pronunciation
editNoun
editjulkku (colloquial)
Declension
editInflection of julkku (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | julkku | julkut | |
genitive | julkun | julkkujen | |
partitive | julkkua | julkkuja | |
illative | julkkuun | julkkuihin | |
singular | plural | ||
nominative | julkku | julkut | |
accusative | nom. | julkku | julkut |
gen. | julkun | ||
genitive | julkun | julkkujen | |
partitive | julkkua | julkkuja | |
inessive | julkussa | julkuissa | |
elative | julkusta | julkuista | |
illative | julkkuun | julkkuihin | |
adessive | julkulla | julkuilla | |
ablative | julkulta | julkuilta | |
allative | julkulle | julkuille | |
essive | julkkuna | julkkuina | |
translative | julkuksi | julkuiksi | |
abessive | julkutta | julkuitta | |
instructive | — | julkuin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading
edit- “julkku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02