ilmetä

Finnish

Etymology

ilmi (“public, open”) +‎ -etä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmetæˣ/, [ˈilme̞t̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -ilmetæ
• Syllabification^(key): il‧me‧tä

Verb

ilmetä (intransitive)

1. to appear, turn out
2. (figuratively) to arise, become apparent
3. to arise, manifest [with essive ‘as’]

Conjugation

Inflection of ilmetä (Kotus type 72/vanheta, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmenen	en ilmene	1st sing.	olen ilmennyt	en ole ilmennyt
2nd sing.		ilmenet	et ilmene	2nd sing.	olet ilmennyt	et ole ilmennyt
3rd sing.		ilmenee	ei ilmene	3rd sing.	on ilmennyt	ei ole ilmennyt
1st plur.		ilmenemme	emme ilmene	1st plur.	olemme ilmenneet	emme ole ilmenneet
2nd plur.		ilmenette	ette ilmene	2nd plur.	olette ilmenneet	ette ole ilmenneet
3rd plur.		ilmenevät	eivät ilmene	3rd plur.	ovat ilmenneet	eivät ole ilmenneet
passive		ilmetään	ei ilmetä	passive	on ilmetty	ei ole ilmetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmenin	en ilmennyt	1st sing.	olin ilmennyt	en ollut ilmennyt
2nd sing.		ilmenit	et ilmennyt	2nd sing.	olit ilmennyt	et ollut ilmennyt
3rd sing.		ilmeni	ei ilmennyt	3rd sing.	oli ilmennyt	ei ollut ilmennyt
1st plur.		ilmenimme	emme ilmenneet	1st plur.	olimme ilmenneet	emme olleet ilmenneet
2nd plur.		ilmenitte	ette ilmenneet	2nd plur.	olitte ilmenneet	ette olleet ilmenneet
3rd plur.		ilmenivät	eivät ilmenneet	3rd plur.	olivat ilmenneet	eivät olleet ilmenneet
passive		ilmettiin	ei ilmetty	passive	oli ilmetty	ei ollut ilmetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmenisin	en ilmenisi	1st sing.	olisin ilmennyt	en olisi ilmennyt
2nd sing.		ilmenisit	et ilmenisi	2nd sing.	olisit ilmennyt	et olisi ilmennyt
3rd sing.		ilmenisi	ei ilmenisi	3rd sing.	olisi ilmennyt	ei olisi ilmennyt
1st plur.		ilmenisimme	emme ilmenisi	1st plur.	olisimme ilmenneet	emme olisi ilmenneet
2nd plur.		ilmenisitte	ette ilmenisi	2nd plur.	olisitte ilmenneet	ette olisi ilmenneet
3rd plur.		ilmenisivät	eivät ilmenisi	3rd plur.	olisivat ilmenneet	eivät olisi ilmenneet
passive		ilmettäisiin	ei ilmettäisi	passive	olisi ilmetty	ei olisi ilmetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ilmene	älä ilmene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ilmetköön	älköön ilmetkö	3rd sing.	olkoon ilmennyt	älköön olko ilmennyt
1st plur.		ilmetkäämme	älkäämme ilmetkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ilmetkää	älkää ilmetkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ilmetkööt	älkööt ilmetkö	3rd plur.	olkoot ilmenneet	älkööt olko ilmenneet
passive		ilmettäköön	älköön ilmettäkö	passive	olkoon ilmetty	älköön olko ilmetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmennen	en ilmenne	1st sing.	lienen ilmennyt	en liene ilmennyt
2nd sing.		ilmennet	et ilmenne	2nd sing.	lienet ilmennyt	et liene ilmennyt
3rd sing.		ilmennee	ei ilmenne	3rd sing.	lienee ilmennyt	ei liene ilmennyt
1st plur.		ilmennemme	emme ilmenne	1st plur.	lienemme ilmenneet	emme liene ilmenneet
2nd plur.		ilmennette	ette ilmenne	2nd plur.	lienette ilmenneet	ette liene ilmenneet
3rd plur.		ilmennevät	eivät ilmenne	3rd plur.	lienevät ilmenneet	eivät liene ilmenneet
passive		ilmettäneen	ei ilmettäne	passive	lienee ilmetty	ei liene ilmetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ilmetä		present	ilmenevä	ilmettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilmetäkseni ilmetäksemme 2nd ilmetäksesi ilmetäksenne 3rd ilmetäkseen ilmetäksensä		past	ilmennyt	ilmetty
2nd	inessive2	ilmetessä	ilmettäessä	agent4	ilmenemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilmetessäni ilmetessämme 2nd ilmetessäsi ilmetessänne 3rd ilmetessään ilmetessänsä		negative	ilmenemätön
	instructive	ilmeten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	ilmenemässä	—
	elative	ilmenemästä	—
	illative	ilmenemään	—
	adessive	ilmenemällä	—
	abessive	ilmenemättä	—
	instructive	ilmenemän	ilmettämän
4th3	verbal noun	ilmeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilmenemäisilläni ilmenemäisillämme 2nd ilmenemäisilläsi ilmenemäisillänne 3rd ilmenemäisillään ilmenemäisillänsä

Derived terms

• ilmeneminen
• ilmenemä
• ilmentyä
• ilmentää

 

Related terms

• ilmiö

 

Further reading

• “ilmetä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• meiltä, mieltä, telmiä