Danish

edit

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /hekə/, [ˈheɡ̊ə]

Etymology 1

edit

From the verb hikke (to hiccup), which is imitative. Related to Dutch hik.

Noun

edit

hikke c (singular definite hikken, not used in plural form)

  1. hiccups (the condition of having hiccup spasms)

Etymology 2

edit

From Old Danish hikke (to hiccup).

Verb

edit

hikke (imperative hik, infinitive at hikke, present tense hikker, past tense hikkede, perfect tense har hikket)

  1. hiccup (to have the hiccups)
Derived terms
edit

Further reading

edit

Finnish

edit

Etymology

edit

Clipping of hikipinko.

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈhikːe/, [ˈhikːe̞]
  • Rhymes: -ikːe
  • Syllabification(key): hik‧ke

Noun

edit

hikke (colloquial)

  1. swot, nerd
    Synonyms: hikipinko, hikari, pinko

Declension

edit
Inflection of hikke (Kotus type 8*A/nalle, kk-k gradation)
nominative hikke hiket
genitive hiken hikkejen
partitive hikkeä hikkejä
illative hikkeen hikkeihin
singular plural
nominative hikke hiket
accusative nom. hikke hiket
gen. hiken
genitive hiken hikkejen
hikkein rare
partitive hikkeä hikkejä
inessive hikessä hikeissä
elative hikestä hikeistä
illative hikkeen hikkeihin
adessive hikellä hikeillä
ablative hikeltä hikeiltä
allative hikelle hikeille
essive hikkenä hikkeinä
translative hikeksi hikeiksi
abessive hikettä hikeittä
instructive hikein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hikke (Kotus type 8*A/nalle, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hikkeni hikkeni
accusative nom. hikkeni hikkeni
gen. hikkeni
genitive hikkeni hikkejeni
hikkeini rare
partitive hikkeäni hikkejäni
inessive hikessäni hikeissäni
elative hikestäni hikeistäni
illative hikkeeni hikkeihini
adessive hikelläni hikeilläni
ablative hikeltäni hikeiltäni
allative hikelleni hikeilleni
essive hikkenäni hikkeinäni
translative hikekseni hikeikseni
abessive hikettäni hikeittäni
instructive
comitative hikkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hikkesi hikkesi
accusative nom. hikkesi hikkesi
gen. hikkesi
genitive hikkesi hikkejesi
hikkeisi rare
partitive hikkeäsi hikkejäsi
inessive hikessäsi hikeissäsi
elative hikestäsi hikeistäsi
illative hikkeesi hikkeihisi
adessive hikelläsi hikeilläsi
ablative hikeltäsi hikeiltäsi
allative hikellesi hikeillesi
essive hikkenäsi hikkeinäsi
translative hikeksesi hikeiksesi
abessive hikettäsi hikeittäsi
instructive
comitative hikkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hikkemme hikkemme
accusative nom. hikkemme hikkemme
gen. hikkemme
genitive hikkemme hikkejemme
hikkeimme rare
partitive hikkeämme hikkejämme
inessive hikessämme hikeissämme
elative hikestämme hikeistämme
illative hikkeemme hikkeihimme
adessive hikellämme hikeillämme
ablative hikeltämme hikeiltämme
allative hikellemme hikeillemme
essive hikkenämme hikkeinämme
translative hikeksemme hikeiksemme
abessive hikettämme hikeittämme
instructive
comitative hikkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hikkenne hikkenne
accusative nom. hikkenne hikkenne
gen. hikkenne
genitive hikkenne hikkejenne
hikkeinne rare
partitive hikkeänne hikkejänne
inessive hikessänne hikeissänne
elative hikestänne hikeistänne
illative hikkeenne hikkeihinne
adessive hikellänne hikeillänne
ablative hikeltänne hikeiltänne
allative hikellenne hikeillenne
essive hikkenänne hikkeinänne
translative hikeksenne hikeiksenne
abessive hikettänne hikeittänne
instructive
comitative hikkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hikkensä hikkensä
accusative nom. hikkensä hikkensä
gen. hikkensä
genitive hikkensä hikkejensä
hikkeinsä rare
partitive hikkeään
hikkeänsä
hikkejään
hikkejänsä
inessive hikessään
hikessänsä
hikeissään
hikeissänsä
elative hikestään
hikestänsä
hikeistään
hikeistänsä
illative hikkeensä hikkeihinsä
adessive hikellään
hikellänsä
hikeillään
hikeillänsä
ablative hikeltään
hikeltänsä
hikeiltään
hikeiltänsä
allative hikelleen
hikellensä
hikeilleen
hikeillensä
essive hikkenään
hikkenänsä
hikkeinään
hikkeinänsä
translative hikekseen
hikeksensä
hikeikseen
hikeiksensä
abessive hikettään
hikettänsä
hikeittään
hikeittänsä
instructive
comitative hikkeineen
hikkeinensä

Further reading

edit

Anagrams

edit

Norwegian Bokmål

edit

Noun

edit

hikke m (definite singular hikken, uncountable)

  1. hiccups (the condition of having hiccup spasms)

References

edit

Norwegian Nynorsk

edit

Pronunciation

edit

Noun

edit

hikke m (definite singular hikken, uncountable)

  1. hiccups (the condition of having hiccup spasms)

References

edit