halkaisematon

Finnish

Etymology

halkaista +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑlkɑi̯semɑton/, [ˈhɑ̝lkɑ̝i̯ˌs̠e̞mɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -emɑton
• Syllabification^(key): hal‧kai‧se‧ma‧ton

Adjective

halkaisematon

1. unsplit

Declension

Inflection of halkaisematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		halkaisematon	halkaisemattomat
genitive		halkaisemattoman	halkaisemattomien
partitive		halkaisematonta	halkaisemattomia
illative		halkaisemattomaan	halkaisemattomiin
		singular	plural
nominative		halkaisematon	halkaisemattomat
accusative	nom.	halkaisematon	halkaisemattomat
	gen.	halkaisemattoman
genitive		halkaisemattoman	halkaisemattomien halkaisematonten rare
partitive		halkaisematonta	halkaisemattomia
inessive		halkaisemattomassa	halkaisemattomissa
elative		halkaisemattomasta	halkaisemattomista
illative		halkaisemattomaan	halkaisemattomiin
adessive		halkaisemattomalla	halkaisemattomilla
ablative		halkaisemattomalta	halkaisemattomilta
allative		halkaisemattomalle	halkaisemattomille
essive		halkaisemattomana	halkaisemattomina
translative		halkaisemattomaksi	halkaisemattomiksi
abessive		halkaisemattomatta	halkaisemattomitta
instructive		—	halkaisemattomin
comitative		—	halkaisemattomine

Possessive forms of halkaisematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative halkaisemattomani halkaisemattomani accusative nom. halkaisemattomani halkaisemattomani gen. halkaisemattomani genitive halkaisemattomani halkaisemattomieni halkaisematonteni rare partitive halkaisematontani halkaisemattomiani inessive halkaisemattomassani halkaisemattomissani elative halkaisemattomastani halkaisemattomistani illative halkaisemattomaani halkaisemattomiini adessive halkaisemattomallani halkaisemattomillani ablative halkaisemattomaltani halkaisemattomiltani allative halkaisemattomalleni halkaisemattomilleni essive halkaisemattomanani halkaisemattominani translative halkaisemattomakseni halkaisemattomikseni abessive halkaisemattomattani halkaisemattomittani instructive — — comitative — halkaisemattomineni second-person singular possessor singular plural nominative halkaisemattomasi halkaisemattomasi accusative nom. halkaisemattomasi halkaisemattomasi gen. halkaisemattomasi genitive halkaisemattomasi halkaisemattomiesi halkaisematontesi rare partitive halkaisematontasi halkaisemattomiasi inessive halkaisemattomassasi halkaisemattomissasi elative halkaisemattomastasi halkaisemattomistasi illative halkaisemattomaasi halkaisemattomiisi adessive halkaisemattomallasi halkaisemattomillasi ablative halkaisemattomaltasi halkaisemattomiltasi allative halkaisemattomallesi halkaisemattomillesi essive halkaisemattomanasi halkaisemattominasi translative halkaisemattomaksesi halkaisemattomiksesi abessive halkaisemattomattasi halkaisemattomittasi instructive — — comitative — halkaisemattominesi first-person plural possessor singular plural nominative halkaisemattomamme halkaisemattomamme accusative nom. halkaisemattomamme halkaisemattomamme gen. halkaisemattomamme genitive halkaisemattomamme halkaisemattomiemme halkaisematontemme rare partitive halkaisematontamme halkaisemattomiamme inessive halkaisemattomassamme halkaisemattomissamme elative halkaisemattomastamme halkaisemattomistamme illative halkaisemattomaamme halkaisemattomiimme adessive halkaisemattomallamme halkaisemattomillamme ablative halkaisemattomaltamme halkaisemattomiltamme allative halkaisemattomallemme halkaisemattomillemme essive halkaisemattomanamme halkaisemattominamme translative halkaisemattomaksemme halkaisemattomiksemme abessive halkaisemattomattamme halkaisemattomittamme instructive — — comitative — halkaisemattominemme second-person plural possessor singular plural nominative halkaisemattomanne halkaisemattomanne accusative nom. halkaisemattomanne halkaisemattomanne gen. halkaisemattomanne genitive halkaisemattomanne halkaisemattomienne halkaisematontenne rare partitive halkaisematontanne halkaisemattomianne inessive halkaisemattomassanne halkaisemattomissanne elative halkaisemattomastanne halkaisemattomistanne illative halkaisemattomaanne halkaisemattomiinne adessive halkaisemattomallanne halkaisemattomillanne ablative halkaisemattomaltanne halkaisemattomiltanne allative halkaisemattomallenne halkaisemattomillenne essive halkaisemattomananne halkaisemattominanne translative halkaisemattomaksenne halkaisemattomiksenne abessive halkaisemattomattanne halkaisemattomittanne instructive — — comitative — halkaisemattominenne third-person possessor singular plural nominative halkaisemattomansa halkaisemattomansa accusative nom. halkaisemattomansa halkaisemattomansa gen. halkaisemattomansa genitive halkaisemattomansa halkaisemattomiensa halkaisematontensa rare partitive halkaisematontaan halkaisematontansa halkaisemattomiaan halkaisemattomiansa inessive halkaisemattomassaan halkaisemattomassansa halkaisemattomissaan halkaisemattomissansa elative halkaisemattomastaan halkaisemattomastansa halkaisemattomistaan halkaisemattomistansa illative halkaisemattomaansa halkaisemattomiinsa adessive halkaisemattomallaan halkaisemattomallansa halkaisemattomillaan halkaisemattomillansa ablative halkaisemattomaltaan halkaisemattomaltansa halkaisemattomiltaan halkaisemattomiltansa allative halkaisemattomalleen halkaisemattomallensa halkaisemattomilleen halkaisemattomillensa essive halkaisemattomanaan halkaisemattomanansa halkaisemattominaan halkaisemattominansa translative halkaisemattomakseen halkaisemattomaksensa halkaisemattomikseen halkaisemattomiksensa abessive halkaisemattomattaan halkaisemattomattansa halkaisemattomittaan halkaisemattomittansa instructive — — comitative — halkaisemattomineen halkaisemattominensa

Participle

halkaisematon

1. negative participle of halkaista